Yhteenveto: Ihmiset kysyvät usein kysymyksiä kuten ”Mistä tiedät, ettet enää jaksa?” tai ”Eikö se ole mielestäsi luovuttamista?”. Vaikka se voi tuntua luovuttamiselta, on itse asiassa useita tapoja tietää, milloin tarpeeksi on tarpeeksi.
Kipua on kolmenlaista: fyysistä, emotionaalista ja henkistä. Fyysinen kipu on helpoimmin havaittava; kaikki, jotka ovat joskus murtaneet luun, tuntevat tämäntyyppisen kivun, ja he yleensä reagoivat siihen hakeutumalla lääkäriin. Emotionaalista kipua ei ole yhtä helppo huomata; ihmiset yrittävät yksinkertaisesti piilottaa sen pois tai teeskennellä, ettei sitä ole olemassa – mutta kun sitä koetaan tarpeeksi kauan, jopa emotionaalinen kipu voi rampauttaa ihmisen henkisesti. Ja lopuksi on vielä henkinen kipu; vaikka se on ehkä vähiten fyysistä kipua, sillä on suurin vaikutus. Henkinen kipu ruokkii vihan, surun ja murheen ja vain ruokkii niitä – useimmiten kestää pitkään ennen kuin henkinen kipu johtaa fyysiseen kipuun, mutta joskus se voi jo heti alkujaankin olla fyysisesti havaitsevaa (”Palaako nyt ihoni? Miten annetaan anteeksi?”)
Henkinen kivun syyt ovat moninaiset: yksityiselämältä, ammatilta, asemalta, yhteiskunnalta ja vaikkapa puolisolta. Koska ihmisen henkinen kivun syy voi olla moninaisuus, sitä on myös vaikeampi luokitella selkeästi. Minua ottaa päähän mm se, että en saa lainaa heti. Tämä on sama kuin opeteltaisiin kaikille erityislasten älyllistä toimintaa samalla tavoin; mahdollisesti siitä tulisi yksilön nirsoilua oppia ainoastaan aakkoset olisi suotavaakin parempi – -joten seuraava luokittelumalli on kaavamaisesti mitattu.