Koulu, joka tukee nuoren osallisuuttaa ja identiteettiä

Luova, aikaansa seuraava ja monimuotoinen koulu on kaikkien etu. Olen kiertänyt yli 200 koulussa ympäri Suomea. Paras henki on ollut niissä kouluissa, joissa käydään avointa keskustelua ja nuoria rohkaistaan tavoittelemaan unelmiaan ja kiinnostumaan asioista. Näissä kouluissa lapset ja nuoret ovat saaneet mahdollisuuden osallistua oman koulunsa kehittämiseen. Siten on syntynyt yhteisö, josta kaikki tuntevat vastuuta ja osallisuutta.

Koulun tulisi oppimisympäristönä olla mahdollisimman monimuotoinen ja yksilön tarpeet huomioon ottava. On tärkeää, että koulu kannustaa lapsia ja nuoria tekemään heidän omia tavoitteitaan vastaavia valintoja sukupuolesta tai muusta henkilökohtaisesta ominaisuudesta riippumatta. Koulun tulee olla turvallinen ympäristö, jossa voi rakentaa omaa identiteettiä ilman pelkoa. Lapsille ja nuorille on luotava koulun kautta sellainen sosiaalinen malli, jossa kannustetaan läsnäoloon, kontaktiin ja vuorovaikutukseen.

Suomalaisiin peruskouluihin tarvitaan kipeästi laajamittainen “Nollatoleranssi kiusaamiselle”-ohjelma. Opetusohjelmassa tulisi olla selkeä suunnitelma, miten aikuisyhteisön tulee kiusaamistilanteissa reagoida. Viestin tulee olla vahva ja joustamaton. Ketään ei saa syrjiä, ja pienimpäänkin kiusaamiseen puututaan heti. Malli perustuu avoimuuteen, vuorovaikutukseen ja selkeisiin rajoihin. Myös paikallisen nuorisotoimen vahvemmalla osallisuudella on saatu hyviä tuloksia aikaan kiusaamisen ehkäisyssä.

Olen pitänyt paljon esillä ajatusta draamakasvatuksen saattamisesta omaksi opetussuunnitelmaan sisältyväksi oppiaineeksi. Luomalla kaikille tarkoitettu luovuuteen ja draamakasvatukseen pohjaava oppiaine antaisimme kaikille lapsille nykyistä huomattavasti tasavertaisemmat eväät elämään ja loisimme tehokkaan vastavoiman eriarvoistumiselle.
Esimerkiksi Norjassa otettiin muutama vuosi sitten käyttöön uusi elämäntaito-oppiaine osana valtakunnallisia toimia kiusaamisen torjumiseksi. Oppiaine pohjautuu draaman, sovittelun ja yhteisökasvatuksen metodeihin. Tutkimusten mukaan uusi malli on tuonut lisää hyvinvointia sekä oppilaille että opettajille.

Ilmaisella ja tasa-arvoisella koulutuksella varmistetaan, että Suomi säilyy maana, jossa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet taustastaan riippumatta. Samalla on tärkeää saada opiskelijoiden etuudet vastaamaan paremmin nykyistä hintatasoa. Tämä voitaisiin saavuttaa osaltaan jo nostamalla opiskelijoiden tulorajaa: työssäkäyvää, opintojaan aikataulussa suorittavaa nuorta ei pakotettaisi köyhyyteen, vaan kannustettaisiin kohtuullisessa määrin työelämään jo opiskeluaikana. Kannatan myös perustuloa tai vastaavaa mallia, jossa opiskelijoillekin voidaan tarjota enemmän joustoa eri elämänvaiheisiin. Opiskelujen, työn ja mahdollisen perhe-elämän joustavampi yhteensovittaviminen on koko yhteiskunnan etu.

Myös nuoria on kuultava, kun tehdään heitä koskevia päätöksiä. Kaikilla nuorilla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäröivään yhteiskuntaan. Vaikuttamista ei pidä sitoa vain yhteen muotoon, sillä nuoret ja heidän tapansa vaikuttaa ovat erilaisia. Oppilaskunnat ja nuorisovaltuustot ovat esimerkkejä hyvistä vaikuttamistavoista, ja niitä tulee kehittää. Nuorten vaikuttaminen vaatii myös aikuisia, jotka kannustavat, kuuntelevat, opettavat, haastavat ja auttavat. Olen osaltani tehnyt koko eduskuntakauden tiivistä yhteistyötä erilaisten nuorten kanssa ja ehdottanut nuoria asiantuntijoiksi myös eduskuntaan.