Näin 19 vuotta sitten elokuvateatterissa New Yorkissa ensimmäisen romanttisen komedian, joka kertoi kahden miehen välisen rakkaustarinan. Kyseessä oli indie-elokuva, joka näytettiin osana kahden päivän festivaalia pienessä paikallisessa elokuvateatterissa.
Kokemus oli järisyttävä. Ennen tuota hetkeä mielikuvat miesten välisestä rakkaudesta liittyivät lähinnä seksiin hämärissä ja turvattomissa olosuhteissa. Kukaan ei puhunut tunteista.
Missä minun tarinassani olivat ihastuminen ja rakastuminen toiseen ihmiseen?
Nyt nelikymppisenä huomaan, että huutelu, kiusaaminen tai muut ulkopuolisuuden tunteet eivät ole läheskään niin kivuliaita muistoja, kuin ajatus kaikista niistä vuosista, jotka hukkasin pelossa ja epävarmuudessa elämiseen. Suren sitä viattomuuden aikaa, jota ei koskaan ollut.
Elin vuosia välitilassa, jossa ristiriita omasta identiteetistä ja sen oikeutuksesta määritti kaikkea olemista. Ajattelin, että jos pidätän hengitystä, niin mikään ei ainakaan hajoa, eikä tarvitse tehdä mahdottomalta tuntuvaa valintaa itsensä ja ympäristön tarjoaman todellisuuden välillä.
Vasta muutto New Yorkiin avasi silmäni. Astuin yhteiskuntaan, joka tarjosi kuvia, joihin samaistua ja joka näytti tietä uskallukselle irtaantua häpeästä ja luottaa omaan tarinaan.
Eilen, lähes 20 vuotta myöhemmin, näin ison elokuvateatterin isoimmassa salissa New Yorkissa elokuvan nimeltä Love, Simon. Elokuva on ison studion tekemä, laajassa levityksessä oleva kaupallinen elokuva, joka kertoo 17-vuotiaan homopojan kasvutarinan. Elokuva on myös tarina ensirakkaudesta. Viattomasta, haparoivasta ja kaiken täyttävästä ensirakkaudesta.
Elokuva on tärkeä merkkipaalu. Sivullisen tarinasta on tullut päätarina. Tärkeä viesti erityisesti jokaiselle nuorelle.
Tultuaan ulos kaapista elokuvan päähenkilö Simon kysyy äidiltään, oliko tämä aina tiennyt hänen olevan homo. Äiti oli nähnyt, että pojalla oli jokin salaisuus, mutta ei uskaltanut tai osannut kysyä, mikä se oli. Poika, joka oli aina ollut iloinen ja avoin, oli muuttunut pelokkaaksi. Lopuksi äiti toteaa Simonille, että nyt sinun on uskallettava elää omaa elämääsi. Enää sinun ei tarvitse pidättää hengitystäsi. #lovesimon #newyork
