Mulla on ollut suuri kunnia toimia tänä vuonna Mielenterveyden Keskusliiton Hyvän mielen lähettiläänä. Mun vuosi lähettiläänä alkaa lähestyä loppuaan, mutta sitä ennen me toteutetaan vielä yhteinen podcast-sarja nimeltään TOIVOLA. Olen tästä järjettömän innoissani!!! Ekalla kaudella pääsen esittelemään teille 9 mielenkiintoista persoonaa, joiden elämäntarinat ja teot ovat koskettaneet, inspiroineet ja opettaneet mua ihmisenä olemisesta ja joiden uskon avaavan uusia ajattelun ovia monille. Puhutaan elämästä, kuolemasta, seksuaalisuudesta, rakastamisesta, peloista ja nähdyksi tulemisesta. Kuinka kaiken romuttava kriisi voi johtaa parempaan elämään? Mitä kuoleman äärellä työskentelevä ajattelee elämästä? Miten löytää oma ääni ja uskallus käyttää sitä? Eka jakso on nyt ulkona, linkki biossa! On tällä hetkellä kuunneltavissa @ SoundCloud. Huomenna pitäisi löytyä myös Spotify ja ITunes. #toivola #mtkl #mielenterveysviikko
Mä olen tuntenut Touko Aallon kohta 8 vuotta. Touko oli ensimmäisellä kaudella mun eduskunta-avustaja. Käytiin yhdessä läpi paljon isoja asioita. Touko oli merkittävä tuki, kun astuin uuteen ja hämmentävään maailmaan, jossa yritin löytää oman ääneni ja paikkani. Touko valoi muhun uskoa sen suhteen, että tässäkin työssä minä itsenäni riitän. Kannusti puhumaan sydämestä ja panostamaan ihmisten kohtaamiseen, koska koki, että siinä oli mun vahvuus. Nyt Touko on ilmoittanut, että on jäänyt sairauslomalle uupumuksen vuoksi. Vaikka hän on merkittävässä asemassa oleva henkilö, on hyvä muistaa, että näissä tilanteissa ei ole kyse vain politiikasta, vaan oikeasta elävästä elämästä. Se, milloin ja miten tie kenellekin nousee pystyyn, on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa kaikki. Jokaisella on oma elämä, jonka eri sävyistä meillä muilla ei ole käsitystä, eikä kuulukaan olla. Mä olen myös itse käynyt läpi vakavan uupumuksen ja tiedän, mistä siinä on kyse. Tiedän myös, miten vaikeaa ja pelottavaa on tunnustaa, ettei enää pysty. Miten helposti sitä vaan kävelee itsensä yli, eikä suostu tai uskalla nähdä omaa hätäänsä. Mä mietin itse aikanaan paljon sitä, että mistä tietää, ettei enää jaksa. Milloin on lupa pysähtyä ja kuka sen luvan antaa? Onko se vasta silloin kuin kirjaimellisesti kaatuu vai voiko junan pysäyttää jo aikaisemmin? Tajusin, miten paljon myös johtajuudessa ja vallassa on ollut kyse loputtomasta pystyvyydestä ja koskemattomuudesta. Jos joku on joskus jossain kaatunut, niin se on tehty piilossa ja asiasta on korkeintaan puhuttu ääneen vasta kolmekymmentä vuotta myöhemmin muistelmissa. Oli iso ja rohkea päätös Toukolta hänen asemassaan päättää astua hetkellisesti sivuun ja hoitaa itseään. Se on myös merkki siitä, että asiat muuttuu. Se, mikä ennen tapahtui piilossa saa nyt olla yhä enemmän näkyvillä. Se on toivottavasti muutos, joka tuo hyvää kaikille. Antaa enemmän tilaa itsensä kuuntelulle. Vahvistaa sitä todellisuutta, jossa ihminen välillä kaatuu, mutta voi myös nousta takaisin ylös, ja oma paikka muiden joukossa on edelleen olemassa. Voimia ja valoa Touko❤️
