14 askelta kohti tasa-arvoisempaa koulua

Olin eilen, kansainvälisenä homo- ja transfobian vastaisena päivänä, Helsingin yliopiston seminaarissa, jossa käsiteltiin sitä, miten koulu kohtaa sukupuolen ja seksuaalisuuden. Tilaisuus oli historiallinen, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun kasvatustieteen laitoksella puhuttiin tässä laajuudessa sateenkaarinuorista ja sukupuolen sekä seksuaalisuuden moninaisuudesta.

Seminaarissa Viikin normaalikoulun opettaja Elina Särkelä piti erityisen vaikuttavan ja konkreettisen puheen siitä, mitä voimme jokaisessa kouluyhteisössä tehdä tasa-arvon edistämiseksi. Haluan laittaa Elinan arvokkaat askeleet jakoon.

  1. Lopetetaan oppilaiden kutsuminen tytöiksi ja pojiksi
  2. Käytetään oppilaasta sitä nimeä, mitä hän itse haluaa
  3. Muodostetaan istumajärjestykset, ryhmät ja jonot muun kuin sukupuolen perusteella
  4. Puretaan sukupuolen perusteella muodostetut opetusryhmät
  5. Tehdään koulun vessoista yksittäisiä ja jätetään ne merkitsemättä tytöt/pojat
  6. Otetaan yhdenvertaisen ja sukupuolisensitiivisen toimintakulttuurin rakentaminen vakavasti
  7. Aloitetaan kokonaisvaltainen, ihmisoikeuksiin perustuva, ikätason mukainen seksuaalikasvatus heti ensimmäisellä luokalla
  8. Tarkastellaan yhteiskunnan ylläpitämiä normeja eli oletuksia siitä, millaisia ihmiset ovat – ja puretaan normia kahdesta sukupuolesta ja heteroseksuaalisuudesta
  9. Kunnioitetaan jokaisen oikeutta määritellä tai jättää määrittelemättä itse itsensä
  10. Tehdään huolellisesti koulun oma opetussuunnitelma ja suunnitelma oppilaiden suojelemiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä
  11. Puututaan tiukasti, mutta ratkaisukeskeisesti kiusaamiseen ja ristiriitoihin
  12. Tarjotaan oppilaille oikea-aikaista terveydenhuoltoa ja tukea kouluterveyshuollon kautta
  13. Tuodaan esiin sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus myös vanhempainilloissa
  14. Jos oppilaan hyvinvointi sitä vaatii, turvaudutaan lastensuojelun apuun

Tilaisuus sai minut pohtimaan omaa nykyistä työpaikkaani eduskunnassa ja miten kapeita normeja meillä täällä Arkadianmäellä on. Eduskunnassa elää hyvin vahvassa käsitys elämästä, jossa on mies, nainen, heteroseksuaalisuus sekä ydinperhe. Näiden annettujen mallien kautta jaetaan myös sosiaaliset roolit yhteisössä. Jos tähän rooliin ei kykene vastaamaan, joutuu helposti altavastaajaksi. Tämä ei voi olla vaikuttamatta tehtäviin päätöksiin ja ylipäätään kykyyn nähdä moninaisuuden merkitys jokaisen oikeutena.

Näiden viiden aikana eduskunnassa olen monta kertaa käynyt läpi samoja kysymyksiä, joiden kanssa kipuilin 15-vuotiaana. Mitä on olla poika tai mies? Mitä jos en mahdu annettuun muottiin, missä on silloin paikkani? Onko minulle paikka? Nämä kysymykset on aika tehdä tarpeettomiksi, eikä kenenkään tulisi kantaa niitä yksin.

Maailmassa on suurempi nuorten sukupolvi kuin koskaan ja on tärkeää, että jokainen koululainen saisi kasvaa omaksi itsekseen vailla pelkoa ja häpeää itseensä ja omiin valintoihinsa luottaen.

Kapeat normit palvelevat vain hyvin kapeaa osaa yhteiskunnasta ja moni jää edelleen tavalla tai toisella varjoon. Tänään me tiedämme enemmän ja meillä on mahdollisuus valita toisin.

Aiheesta muualla: Väestöliiton seksuaalioikeudet koulussa checklist