Vuosi edustajan elämässä

Mahtavaa alkanutta vuotta kaikille!

2015 on takana ja 2016 ottaa ensimmäisiä askeliaan. Mennyt vuosi on ollut kova ja vaiherikas – sitä ei käy kieltäminen. Menneeseen vuoteen mahtui myös eduskuntavaalit. Ehdin jo omasta ehdokkuudestani kertaalleen kieltäytyä perhesyistä, mutta muutin uskaliaasti mieltäni ja sain aloittaa toisen kauteni eduskunnassa.

Edelleen yksi suurimmista haasteista tässä työssä on säilyttää itsensä ja arvomaailmansa. Mitä paremmin kaikki 200 edustajaa siinä onnistuvat, sitä moniäänisempää parlamentarismia ja demokratiaa irrallaan suuremmuuden tavoittelusta. Sitä enemmän idealismia ja erilaisia elämäntilanteita edustettuna.

Tunnistin monen uuden edustajan kasvoilla oman hämmennykseni 4 vuoden takaa. Toivottavasti olen onnistunut omalla olemuksellani edes jonkun heistä tietä tasoittamaan. Ajattelin, että uuden vuoden alku voisi olla hyvä hetki poimia menneestä vuodesta muutamia kohtaamisia ja toimiani kansanedustajana.

Haluan aloittaa valtavan suurilla kiitoksilla koko vaalitiimilleni! (Kuvassa yllä.) Olette mahtavia! Teidän tuki ja peili läpi vaalien oli korvaamatonta. Edelleen yksi kauneimmista asioista vaaleissa, ehdolla olemisessa ja politiikassa on se vapaaehtoisten joukko, jotka antavat tavalla tai toisella omaa aikaa ja osaamistaan ollakseen viemässä eteenpäin ehdokkaita ja arvoja joihin uskovat. Jokaisen panos on irrottamaton osa vaikuttamisen ja välittämisen ketjua.

Jokaisen panos on irrottamaton osa vaikuttamisen ja välittämisen ketjua.

Työpanos ei etsi tunnustusta tai kunniaa toteutuakseen. Se itsessään muodostaa vahvan ja tärkeän pohjan koko politiikan tekemiselle. Toivottavasti sama tekeminen tulevaisuudessa kantautuu yhä vahvemmin myös päivän politiikkaan. Irti valtataisteluista ja arvojen varaan.

 

 

Istuntokauden alettua minut valittiin suureksi ilokseni Vihreiden edustajaksi sivistysvaliokuntaan. Halusin päästä tekemään koulutus- ja kulttuuripolitiikkaa ja erityisesti päästä vaikuttamaan nuorten koulutukseen liittyviin kysymyksiin. Hallituksen leikkausten tultua ilmi, työtaakka on ollut suuri. Toisaalta koulutus on hyvin lähellä sydäntäni ja sivistysvaliokunnassa oleminen on ollut hyvin palkitsevaa.

jani_sitaatti_koulutus_0

Pidin Vihreän eduskuntaryhmän ryhmäpuheen koulutuksen tärkeydestä. Hallituksen leikkaukset ovat lyhytnäköisiä. Koulutuksesta ja tiedosta syntyvät tasa-arvo ja yhdenvertaiset mahdollisuudet, osallisuus, uudet kilpailukykyiset ideat ja innovaatiot sekä osaaminen, työ ja yrittäjyys. Sivistys itsessään on asia jota meidän yhteiskunta tulisi uskaltaa vaalia joka tilanteessa. Tieto, tutkimus, oppi ja ajattelu ovat meissä kaikissa ja kaiken mahdollistajia.

 

IMG_0727
Seta ry:n pääsihteeri Aija Salo, minä, Seta ry:n puheenjohtaja Panu Mäenpää, Jaana Pelokonen ja Aino-Kaisa Pekonen

Keväällä vaalien jälkeen perustin eduskuntaan Hlbti-verkoston, jonka puheenjohtajaksi minut valittiin. Hetki oli historiallinen ja oli upeaa saada kaikista eduskuntaryhmistä edustajia jäseniksi. Varapuheenjohtajiksi valittiin Jaana Pelkonen sekä Aino-Kaisa Pekonen, verkoston sihteerinä toimii ihmisoikeusjärjestö Seta

Ryhmä on kokoontunut keväästä saakka aktiivisesti ja seurannut tasa-arvoisen avioliittolain ja sen liitännäislakien etenemistä. Kävimme muun muassa tapaamassa oikeusministeri Lindströmiä, joka vakuutti, että prosessi etenee aikataulussa.

transhelsinki
Kiitos Tiia, Demian ja Amanda!

Edsukunnan hlbti-ryhmä järjesti tapahtuman osana TransHelsinki-viikkoa. Kohtaamisia –tilaisuudessa toimme yhteen kolme transihmistä ja kansanedustajia. Tilaisuudessa oli ainutlaatuinen mahdollisuus kuulla tarinoita niiden ihmisten elämästä ja arjesta, joita nykyinen ihmisoikeusloukkauksia sisältävä translaki koskettaa.

Kiitos Amanda, Demian ja Tiia. Teidän rohkeutenne ja tahtonne jakaa oma kasvutarinanne on tärkeä osa yhteiskunnallista muutosta. Puhumme elävästä elämästä. Jokaisella on oikeus omaan tarinaan ja totuudelliseen minuuteen.

Tähän vuoteen on mahtunut paljon hienoja hetkiä, mutta se on myös ollut raskas. Asenneilmapiiri on kiristynyt huomattavasti niin eri vähemmistöryhmiä kohtaan kuin tasa-arvo asioissakin. Suomen poliittinen ilmapiiri on ruvennut entistä enemmän peilaamaan ympäröivää maailmaa.

Tällä vaalikaudella on jouduttu eduskunnassakin käymään keskustelua rasismista. Kirjoitin jo heinäkuussa asiasta näin:

Sellainen arvo tai ideologia, jonka tavoitteena on rajata osa ihmisistä ulkopuolelleen, ei voi pitää sisällään mitään hyvää. Se on alkujuuri eriarvoisuudelle, sorrolle ja alistamiselle. Yhteiskunnalle, joka kääntää selkänsä.

 

Kesän tapahtumat olivat kuitenkin vain alkusoittoa rasismin ja epäsuvaitsevaisuuden tulvalle. Olen kauhuissani seurannut, miten ihmisoikeudet ja suomalaisuuden ydin, eli tasa-arvo, ovat liuenneet entistä kauemmas käsistämme.  Haluan kiittää kahta uutta kansanedustajaa heidän rohkeudestaan ja viisaistaan sanoistaan rasismin vastustajina. Kiitos Ozan Yanar ja Nasima Razmyar vahvasta panoksestanne suvaitsevaisemman Suomen puolesta!

Olen aktiivisesti puolustanut turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksia niin salissa kuin sen ulkopuolellakin. Jätin kirjallisen kysymyksen hallituksen turvapaikkapoliittisen toimenpideohjelmasta, jossa turvapaikanhakijoista ollaan tekemässä toisen luokan kansalaisia.

Tein myös paljon töitä sen eteen, että kehitysyhteistyövaroja ei leikattaisi. Tapasimme mm. ulkoministeri Soinin ja kehitysministeri Toivakan Eduskunnan väestö- ja kehitysryhmän toimesta. On erikoista, että edes ehdotuksemme leikkausten jaksottamisesta ei mennyt läpi, vaikka säästöjen suuruus olisi ollut sama. Jos leikkaukset olisi tehty vastuullisemmalla aikataululla, kehitysyhteistyöjärjestöt olisivat pystyneet ajamaan alas toimintaansa hallitusti. Nyt monen vuoden työ valuu hukkaan, kun hankkeita ei ehditä lopettaa kestävällä tavalla ja lähes kaikki järjestöt ovat käyneet läpi rankat yt-neuvottelut.

1444306941-m-janiabortti2

Kolmas huolestuttava asia oli eduskuntaan tullut kansalaisaloite, jolla yritettiin rajoittaa naisten oikeuttaa abortti. Kirjoitin naisten itsemääräämisoikeudesta blogin, joka saavutti suuren suosion. Se on luettu kymmeniä tuhansia kertoja. Kiitos kaikille teille, jotka jaoitte tärkeän viestini! Avullanne voitimme äänestyksen eduskunnassa.

12189349_1049629788390314_4329579314039760654_o
Jätimme Emma Karin, Outi Alanko-Kahiluodon ja Krista Mikkosen kanssa kirjallisen kysymyksen siitä, miten kansalaisjärjestöt pääsevät valvomaan naisiin kohdistuvan välivallan ehkäisemistyötä. Yritämme varmistaa, että kaikille väkivaltaa kokeneille olisi paikka mihin paeta eli turvakoti.

Suomi ratifioi kesällä Istanbulin sopimuksen, jonka ansioista saamme STM:n alaisuuteen oman elimen, joka käsittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Olemme vihreässä ryhmässä ottaneet aiheeseen ahkerasti kantaa. Olemme vaatineet turvakodeille tarpeellista rahoitusta ja kysyneet useaankin otteeseen elimen kokoonpanosta, jotta järjestöt saisivat asiantuntijapaikkansa elimessä. Tämä työ jatkuu edelleen.

Jatkoin myös Eduskunnan syömishäiriösairaudet ryhmän puheen johtajana. Kävin loppuvuodesta tapaamassa syömishäiriöpotilaiden vanhempien tukiryhmää. Vanhempien kohtaaminen oli koskettava ja tärkeä. Sain tapaamisesta todella arvokasta tietoa siitä, miten syömishäiriösairaudet näyttäytyvät perheen ja muiden läheisten näkökulmasta.

Sairauden eri muotoja tunnetaan edelleen hyvin vaihtelevasti ja hoidon laatu on valtakunnallisesti epätasaista. Hoitoon pääsy on usein haastavaa ja hoitojaksot liian lyhyitä. Myös perheiden osallistamisen käytännöt vaihtelevat.

Perheiden ja muiden läheisten hätä ja huoli on todella suuri. Sairaus helposti sairastuttaa koko perheen tavalla tai toisella. Ei ole epätavallista, että myös läheiset uupuvat ja joutuvat sairaslomalle menetettyään oman työkykynsä.

Tarvitsemme kipeästi koottua ajanmukaista tietoa ja koulutusta syömishäiriösairauksista terveydenhoitoalan ammattilaisille, sekä hoitopolun joka takaa yksilöllistä, tuloksellista ja kestoltaan riittävää hoitoa valtakunnallisesti.

12135377_1237696969580650_545745988_n(1)
Vartiokylän yläaste ja 360 erilaista unelmaa omasta arvokkaasta elämästä! Näiden ihmisten poluille toivon mahdollisimman kirkkaita näkymiä.

Olen jo monta vuotta saanut tehdä yhteistyötä Lasten ja nuorten säätiön kanssa. Tämä syksynä aloitimme uuden 3-vuotisen dreams projektin jossa minulla on ilo olla mukana. Kierrämme kouluissa puhumassa 7.-9.-luokkalaisille omien elämäntarinoidemme pohjalta, kuinka jokainen voi löytää omat vahvuutensa ja innostuksen kohteensa.

Puhuin unelmista ja uskalluksesta yli 2000 nuorelle syksyn aikana. Moni tuli jakamaan omia haaveitaan tai kertomaan haasteista matkalla. Tärkeintä tuntui olevan mahdollisuus kuulla oikeudesta omiin valintoihin ja pukea sanoiksi niin hullu rohkeus kuin itsensä tai muiden madaltamisen kipeys unelmien edessä.

 

 

Olen työssäni kansanedustajana saanut tavata valtavan määrän nuoria. Monella heistä on halua ja näkemystä olla vaikuttamassa yhteiskunnallisiin asioihin. Olen omalta osaltani pyrkinyt tukemaan tätä halua vaikuttaa. Olen koonnut epävirallista nuorten vaikuttajien ryhmää, jonka puitteissa teemme aina tilaisuuden tullen yhteistyötä.

Sain oivan tilaisuuden tähän, kun YK:n väestörahaston, UNFPA:n, johtaja Babatunde Osotemehin kävi vierailulla Suomessa. Hän tapasi minut ja Eduskunnan  väestö- ja kehitysryhmän sekä joukon kutsumiani nuoria.

Puhuimme erityisesti uusista kestävän kehityksen tavoitteista, jotka ulottuvat aina vuoteen 2030 ja sitovat tavoitteillaan koko maailmaa. Kunnianhimoiset tavoitteet sisältävät mm. äärimmäisen köyhyyden ja nälänhädän poistamisen.

Yllättäen Babatunde katkaisi hivenen formaalin keskustelun ja käänsi katseensa paikalla olleisiin nuoriin. Babatunde puhui suoraan nuorille ja viesti oli hyvin selkeä:  Kaikkien tavoitteiden toteutumisen edellytys ja avain on nuorissa. Siinä että he uskaltavat haastaa vallitsevan järjestelmän, arvomaailman ja valtaapitävät sekä luoda rohkeasti uutta. Vain silloin voi todellista muutosta tapahtua. Maailmassa on suurempi nuorten sukupolvi kuin koskaan aikaisemmin. Heidän mahdollisuutensa koulutukseen ja hyvään arvokkaaseen elämään on myös tie muutokseen.

Kurottautumalla kohti omia unelmia on mahdollisuus palvella myös yhteistä hyvää.

Nuorten rivi kuunteli herkeämättä ja kasvoi tuoleissaan Babatunden puheen aikana ainakin puolimetriä pituutta. Babatunde sitoi viisaasti yhteen koko maailman tulevaisuuden sekä jokaisen nuoren omien unelmien ja lahjojen välisen yhteyden. Kurottautumalla kohti omia unelmia on mahdollisuus palvella myös yhteistä hyvää.

20151006_154430
Yksi Babtunde Osotemehin tavanneista nuorista oli Joel, joka oli käynyt ystäviensä kanssa tapaamassa minua eduskunnassa. Kuvassa Joel Vanhanen, minä, Niklas Hamberg ja Ville Väisänen

Joel, Niklas ja Ville ovat osa nuorten verkostoa. Tapasin pojat alun perin reilu kaksi vuotta sitten, kun he henkilökohtaisesti kutsuivat minut omalle koululleen. Pojat olivat huolissaan koulunsa ilmapiiristä ja kiusaamisesta. Näiden poikien välittävän rohkeuden ansiosta puhuimme yhdessä koko koulun kanssa unelmista ja jokaisen oikeudesta omaan tarinaan. Yhteistyömme jatkuu edelleen ja pojat kävivät syksyllä eduskunnassa.

Tutustuin syksyn aikana Kasvuryhmän toimintaan ja osallistuin myös heidän valtavan onnistuneeseen tilaisuuteen Musiikkitalolla. Kasvuryhmä on kasvuhaluisten keskisuurten suomalaisyritysten kasvun kirittämiseksi perustettu yrittäjien ja yritysjohtajien vertaisyhteisö, jonka toiminta perustuu vertaissparraukseen ja kokemuspohjaisen tiedon hyödyntämiseen. Sen missio on luoda Suomeen merkittävä ja aktiivisesti toisiaan tukeva joukko globaalisti menestyviä yrityksiä, jotka jakavat intohimon kasvaa, kehittyä ja muuttaa maailmaa.

Tapahtuma ja ryhmä itsessään ovat yllättäneet ja inspiroineet monella tavalla. Joukolla on valtava halu paitsi luoda kasvua niin määrittää myös kasvun ehtoja ja hintaa uudelleen. Kasvun hinta ei voi enää olla mikä hyvänsä. On otettava huomioon niin ekologiset kuin eettiset kysymykset, sekä yritysten vaikutus ihmisoikeuksiin ja tasa-arvon toteutumiseen. Tietoisuus ja uudet toiminnan arvot ovat myös kilpailuvaltteja.

Tilaisuudessa puhuttiin paljolti muusta kuin rahasta. Puhuttiin uskalluksesta, rohkeudesta, vastuusta, herkkyydestä ja intuitiosta. Merkittävässä osassa oli myös hyvinvointivaltion tulevaisuus. ST1 huoltoasemaketjujen perustaja Mika Anttonen kiteytti aisan hienosti. Hänelle hyvinvointivaltio ei ole kansallismielisyyttä, rajoja tai ehdollista osallisuutta, vaan elämäntapa, joka on vaalimisen arvoinen. Elämäntapa, josta tällä hetkellä saa nauttia vain jokunen 100 miljoonaa ihmistä maailmassa.  Se on säilyttämisen ja jakamisen arvoista.

Ensi vuonna jatkan edelleen ihmisoikeuksien aktiivisena puolustajana ja kamppailen sen puolesta, että kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi tasa-arvoiset mahdollisuudet käydä koulua ja kouluttautua.

Voit seurata päivittäistä työtäni sivuillani, instagrammissa, facebookissa ja twitterissä.

Hauskaa uutta vuotta ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen täyteistä tammikuuta!

Terveisin,

Jani