Nuoret, tuo epäyhtenäinen joukko – Neljä vuotta, jotka muuttivat elämäni

Päätin tämän eduskuntakauden alussa, että yksi työni tärkeimmistä kiintopisteistä olisi nuoret. Kauden alussa tekemäni päätös on mullistanut oman elämäni ja ajatteluni monella tapaa. Nuoret ovat johdattaneet minut vanhusten, kulttuurin, perheiden, koulutuksen, ihmisoikeuksien ja ympäristön äärelle. Olen joutunut näiden vuosien varrella myös katsomaan peiliin lukemattomia kertoja. Päästämään irti omasta tärkeydestäni ja turhista olettamuksista. Sietämään epävarmuutta ja häpeää, ja palaamaan myös omiin, ei aina niin positiivisiin muistoihin nuoruudesta ja omasta koulutaipaleesta.

Matka on ollut myös äärimmäisen herkistävä, mykistävä ja täynnä iloa. Olen kohdannut vaikuttamisen halua, tarvetta tulla kuulluksi ja ennen kaikkea innokasta luottamusta siihen, että vierastakin ihmistä saa ja kannattaa katsoa silmiin. Että maailma nojautuu enemmän yhteyteen ja yhdessä tekemiseen kuin ristiriitoihin ja erillisyyteen. Olen oppinut, että ehkä eniten nuoria ärsyttää aikuisen toteava vastaus, kuinka asiat vain ovat kovin monimutkaisia ja prosessit vaativat aikaa. Olen oppinut, että sääntöjä voi ja saa joskus rikkoa, sillä arvot ovat kaiken lähtökohta. Että nuoria ei tarvitse käsitellä silkkihansikkain. Voidaan olla myös eri mieltä ja haastaa toisiamme. Se on myös osoitus luottamuksesta ja kuulluksi tulemisesta yhdenvertaisena. Olen myös oppinut näkemään, miten usein yhteiskunnassamme ihmisen ajatuksia pidetään varteenotettavina vasta, kun hän on tietyssä asemassa tai tietyn ikäinen. Ja kuinka kuuntelu lakkaa, kun ihminen on tietyn ikäinen tai menettää tietyn aseman.

Olen kiertänyt yli 200 oppilaitoksessa ympäri Suomea. Niihin on lukeutunut niin ala-asteita, yläasteita, lukioita, ammattikouluja, ammattikorkeakouluja kuin yliopistojakin. Olemme puhuneet unelmista, rohkeudesta, arvoista, kiusaamisesta, opiskelusta ja työstä. Olen järjestänyt työpajoja nuorille mielenterveyskuntoutujille ja ammattistarttilaisille, eli nuorille, jotka eivät ole löytäneet itselleen sopivaa jatko-opiskelupaikkaa. Nuorten mielenterveyskuntoutujien kanssa olemme pohtineet osallisuutta yhteiskunnassa. Kuka kelpaa ja kenen elämällä on arvoa? Miten päästää irti epäonnistumisen tunteesta ja löytää luottamus oman elämän arvokkuuteen? Erilaisten draamakasvatusharjoitusten myötä moni koki olevansa ensimmäistä kertaa sairastumisensa jälkeen kosketuksissa terveeseen minäänsä. Minään, jonka he pelkäsivät jo kadonneen kokonaan.

Olen saanut myös tutustua erilaisiin tapoihin tehdä nuorisotyötä. Vantaalla nuoriso- ja vanhustyön yhdistämisellä syntyi musikaali, jossa esiintyjien ikähaarukka ylsi 13 vuodesta 92 vuoteen. Sain myös olla vetämässä Uudenmaanliiton nuorten vaikuttajien ryhmää kahden vuoden ajan. Kesäduuni-projektissa teimme yhteistyötä alueen yrittäjien ja oppilaitosten kanssa tavoitteena ensimmäinen kesätyöpaikka mahdollisimman monelle nuorelle. Jokainen kohtaamani nuori on ollut valmis tekemään töitä, mutta liian harvalle siihen on tarjoutunut mahdollisuus. Olen saanut tavata myös nuorten teatteri- ja tanssiryhmiä, urheiluseuroja, nuorisovaltuustoja ja muuten aktiivisia vaikuttajanuoria, jotka ovat päättäneet yksin tai yhdessä tavalla tai toisella vaikuttaa oman yhteisönsä ja sen ihmisten hyvinvointiin. Tahdolla ja työllä on saatu aikaan mm. kesätyöseteleitä, skeittiramppeja, festareita ja nuorisotilat sateenkaarinuorille.

Kaikki se, mitä olen nähnyt näiden vuosien aikana, on vahvistanut uskoani vaikuttamisen mahdollisuuksien merkitykseen. Kuinka tärkeää on, että nuori voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäröivää yhteiskuntaa koskeviin asioihin. Vaikuttaminen luo osallisuutta ja lisää tietoa. Vaikuttaminen tutustuttaa yhteiskunnan toimintatapoihin ja tavoitteelliseen työskentelyyn. Pakottaa pohtimaan omia arvoja ja niiden vaikutusta ympäröivään maailmaan. Usein vaikuttamisen kautta syntyy myös unelmia, mahdollisia suuntia omalle elämälle ja polkuja tulevaisuuteen, opiskeluun ja työllistymiseen.

Vaikuttamisen keinoja täytyy olla tarjolla monia. Vaikuttamista voi syntyä koulussa, kotona, harrastuksissa tai ystävien kesken. Koulumaailma on murroksessa ja niin tulee ollakin. On tärkeää, että nuoret ovat mukana vaikuttamassa tuleviin muutoksiin. Nuorisotakuuta tarvitaan ja sen kehittämiseen tarvitaan nuoria.

Samalla kun yhteiskunta huutaa nopeaa valmistumista ja tehokasta ohjautumista työelämään, täytyy muistaa, että ihmisenä oleminen on herkkää puuhaa. Keneltä tahansa meistä voi voimat loppua tai pelko tulevaisuudesta ottaa yliotteen. Jokaisessa meissä on myös utelias seikkailija, joka haluaa kokea, etsiä, oppia ja oivaltaa. Ei jokainen voi heti rantautua oikeaan satamaan, eikä kuulukaan. Päätöksenteossa, rakenteissa, kouluissa ja palveluissa on mahdollista kuljettaa mukana tätä herkkyyttä nuorten yksilöllisyydelle. Se on kustannustehokasta, vastuullista ja parasta ongelmien ennaltaehkäisyä. Mutta ennen kaikkea se vapauttaa ilmoille valtavasti uutta ajattelua, erilaisia vahvuuksia ja vallattomia ideoita, jotka palvelevat koko yhteiskuntaa. Niitä tulevaisuuden Suomi tarvitsee.