Millaista Suomea äänestät?

Sain pieneltä osaltani olla tekemässä historiaa 28.11.2014, kun äänestimme eduskunnassa tasa-arvoisen avioliittolain kohtalosta. Viikot ja päivät ennen äänestystä olivat olleet todella kiivastahtisia. Edustaja edustajalta olimme käyneet läpi aloitetta ja sen merkitystä isolle joukolle kansalaisia. Hiljalleen ilmapiiri talon sisällä alkoi muuttua. Yhä useampi edustaja ilmoitti asettuvansa aloitteen puolelle.

Äänestyspäivän aamuna eduskunnan ulkopuolella ihmisjoukot kerääntyivät toreille ja aukioille jännittämään äänestyksen lopullista tulosta. Ympäri Suomea lapset ja nuoret seurasivat tilannetta luokkahuoneiden televisioista. Radiot, puhelimet ja työpaikkojen vastaanottimet oli viritetty oikealle taajuudelle. Toiset itkivät jännityksestä jo ennen äänestystä ja toisten silmät kostuivat onnesta ja helpotuksesta äänestystuloksen selvittyä. Toisille asia oli omakohtainen. Toiset olivat mukana edistääkseen avointa ja rohkeaa Suomea, jossa jokaisen elämä on yhtä arvokas.

En itsekään välttynyt liikutukselta, kun matkasin aamuratikassa kohti eduskuntaa. Kuukausien työ oli kulminoitumassa tähän yhteen pieneen hetkeen. Päivä tarjoaisi monelle mahdollisuuden päästää irti häpeän, peittelyn, toiseuden ja turhautumisen tunteista.

Mukana siinä hetkessä olivat ennen kaikkea ne yli 160 000 ihmistä, jotka omalla allekirjoituksellaan mahdollistivat tämän historiallisen päivän. Ilman teitä ja Tahdon2013 -kansanliikettä emme olisi kääntäneet uutta lehteä tasa-arvoisen Suomen historiassa. Emme olisi tänään tässä. Enemmän yhdessä, yhteisen voimamme tunnistaen.

Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Eduskunnan viime vuonna julkaiseman ihmisoikeusselonteon mukaan vammaiset, maahanmuuttajat sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt kokevat Suomessa muita ryhmiä enemmän syrjintää. Selonteko nostaa esille myös vihapuheen, jolta kukaan ei ole automaattisesti suojassa.

Nykyinen hallitus ei löytänyt yksimielisyyttä myöskään trans- ja äitiyslakien saattamisesta maaliin. Hallituksen sisäinen sopu ajoi ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden edelle. Päätöksellä ohitettiin jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeus, perheiden monimuotoisuus ja kaikkien lasten oikeus omaan perheeseen syntymästä asti.

Samalla kun saavutamme tärkeitä merkkipaaluja kohti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, kasvaa myös monimuotoisuuden vaade. Yhteiskuntajärjestelmä ei voi enää pohjautua yksiulotteiseen kuvaan suomalaisesta elämästä ja siitä, miten toimimme, motivoidumme, tunnemme vastuuta ja osallisuutta tai olemme onnellisia.

Monimuotoisuus tarkoittaa paitsi ihmisoikeuksia, myös uudenlaisia tapoja tuottaa yhteiskunnan palveluita ja kehittää hyvinvointivaltiota. Se on hyvää ja virikkeellistä vanhustenhoitoa kotona ja laitoksissa. Se on sellaista koulutuspolitiikkaa, jossa nähdään monia erilaisia oppimistapoja ja -tarpeita, ja jossa nuoretkin voidaan nähdä ratkaisijoina ja opettajina vanhemmille sukupolville. Se on työelämää, jossa kaikenikäisille ja eri taustoista tuleville ihmisille on paikkansa. Perhepolitiikkaa, jossa palvelut rakentuvat erilaisten perhemallien mukaan. Se on myös ympäristö- ja talouspolitiikkaa, joka on yhteydessä ihmisten hyvinvointiin, ja toisinpäin.

Monimuotoisen yhteiskunnan rakentamiseen tarvitaan meidän jokaisen ääntä ja tekoja. Näytä tahtosi ja käytä ääntäsi. Meillä on mahdollisuus tehdä historiaa yhdessä myös tulevaisuudessa.