Demokratian ääriviivat

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen ilmoitti (11.12.) Ylen uutisissa, että hallitussopu on vaarassa, jos nykyinen hallitus tuo seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevia esityksiä eduskunnalle.

Oletettavasti Räsänen viittaa valmisteilla olevaan translakiin, joka poistaisi esimerkiksi sterilisaatiopakon sekä avioliiton pakkopurun. Molemmat ovat lakeja, jotka ovat myös kansainvälisten ihmisoikeuselimien jyrkästi tuomitsemia ja niiden nähdään vakavalla tavalla rikkovan ihmisen itsemääräämisoikeutta. Oikeusministeriössä taas on valmisteilla äitiyslaki, jossa lapsen toinen naispuolinen vanhempi voitaisiin vahvistaa myös äidiksi, synnyttäneen äidin ohella. Lain tavoite on turvata lapselle kaksi oikeudellista ja elatusvelvollista vanhempaa mahdollisimman pian lapsen syntymän jälkeen. Lain tavoite on lapsen etu.

Miten on mahdollista, että vuonna 2014 meillä on poliittinen puolue, joka käy politiikkaa ihmisten identiteetin ja oikeuksien rajoittamisen kautta? Miten on mahdollista, että tällainen puolue on osa hallitusta ja tervetullut yhteistyökumppani. Miten on mahdollista, että vastustus kristillisdemokraattien harjoittamaa politiikkaa kohtaan ei nouse sosiaalisen median facebook-päivityksiä suuremmaksi. Jäsennellyksi näkemyksesi siitä, mitä ovat yhteiskuntamme arvot ja demokratian sisältö sekä ääriviivat.

Vertailupohjaa rajojen asettamisesta, tosin eri asiakysymysten osalta, voidaan hakea Ruotsista. Ruotsissa yksikään poliittinen puolue ei ole ollut halukas tekemään yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa. Arvo on niin vahva, että se on jopa osaltaan johtanut siihen että Ruotsissa järjestetään uudet vaalit. Puolueella nähdään olevan vahvat rasistiset juuret. Tämä on Ruotsalaisen yhteiskunnan arvojen vastaista.

Tämänkaltainen linjaus tuntui aluksi aika rajulta ja saa miettimään, onko demokratian periaatteiden mukaista sulkea ulos ääni, joka on vaaleilla valittu ja kannatuksensa kansalta saanut.

Ruotsin entinen pääministeri Fredrik Reinfeldt totesi toissa viikonloppuna julkaistussa haastattelussa, että syrjimättömyyden arvo oikeuttaa tässä kohtaa ruotsidemokraattien sulkemiseen ulos poliittisesta yhteistyöstä. Ruotsidemokraattien saama kannatus on kuitenkin syytä huomata. Reinfeldtin näkemys on, että ruotsidemokraattien saamat äänet eivät olleet rasismille vaan vastalause jollekin syvemmälle ulkopuolisuuden tunteelle. Vastalause yhteiskunnalle, jossa on syntynyt vahva eliitti, joka jättää ulkopuolelle ison osan kansasta. Tämä on se viesti, joka täytyy kuulla ja ottaa vakavasti, mutta se ei vaadi syrjivän politiikan hyväksymistä. Tämä on pohdinnan arvoinen asia myös meillä Suomessa.

Suomen kärkiarvoja kehitysyhteistyössä sekä muussa ulkopolitiikassa ovat ihmisoikeudet ja niiden toteutuminen. Suomi tukee ja rahoittaa kansainvälistä ihmisoikeustyötä ja vasta hyväksytyn ihmisoikeuselonteon mukaan ihmisoikeudet ovat osa Suomen kansainvälistä profiilia. Samainen selonteko nostaa Suomessa tarkasteluun yhtenä neljästä kehittämisalueesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Näihin ryhmiin kuuluvat ihmiset kokevat huomattavasti muuta väestöä enemmän syrjintää työelämässä, koulussa, palveluissa ja julkisessa keskustelussa. 90 prosenttia transnuorista oli kokenut koulukiusaamista. On hyvin ristiriitaista nähdä ihmisoikeuksien merkitys kansainvälisesti, mutta sivuuttaa ne omassa yhteiskunnassa.

Pääministeri Aexander Stubb kommentoi Räsäsen lausuntoa sanoen, että translain eteneminen vaatii hallituksen yksimielisyyttä. Tässä kohtaa hallituksella olisi mahdollisuus määrittää selkeät ääriviivat yhdenvertaisuudelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Ääriviivat, jotka pitävät sisällään myös seksuaali- ja sukupuolivähemmmistöt. Ministerit Huovinen ja Henriksson ovat tehneet valmistelun suhteen erinomaista työtä. Nyt olisi toimeenpanon aika.