Olet liian huono elämään

Sain eräältä nuorelta omakohtaisen kirjoituksen elämästä syömishäiriösairauden kanssa. Julkaisen tekstin hänen luvallaan. Rohkea teko häneltä. Tarina on rankka. Samassa hauraudessa asuu kuitenkin myös voima. Rohkeus ja halu parantua. Toive omasta elämästä

Olet liian huono elämään

Minulla on paha olla. Olen epäonnistunut ja peilistä minua katsoo iljettävä, ruma ja lihava ihmishahmo. Ihmishahmo, joka ei ole ansainnut onnellisuutta. Minun täytyy tehdä itsestäni parempi ihminen, jotta voin elää itseni kanssa.

”Älä halua mitään, älä tykkää mistään. Sinä et saa nauraa tai olla iloinen. Sinä et saa nauttia. Et ole ansainnut mitään. Olet ruma, lihava ja epäonnistunut. Olet huono ihminen ja sinun on tehtävä kaikkesi, jotta voisit elää itsesi kanssa. Laihduta ja urheile. Suoriudu koulusta ja töistä täydellisesti. Kun olet laiha ja kaunis, hyväksyt itsesi ja tulet onnelliseksi. Sitten voit nauttia elämästä ja aloittaa elämäsi uutena ihmisenä. Silloin taakka selästäsi kevenee ja nautit elämästä.”

Olen 24-vuotias tyttö, joka opiskelee yliopistossa varhaiskasvatusta. Minulla on äiti ja isä, sisko ja velipuoli. Minulla on kummipoika, jonka hymy pelastaa päiväni. Minulla on ystäviä, jotka välittävät ja tukevat minua. Minulla oli pitkäaikainen poikaystävä, jonka kanssa olin kihloissa, mutta sairauden takia menetin hänet ja unelmieni tulevaisuuden.

”Ole yksin. Yksin voit toteuttaa omaa elämäntehtävääsi. Poikaystäväsi ei halunnut olla sinun kanssasi, koska olet läski, ruma ja ällöttävä. Perheesi ei välitä, heille olet riittämätön. He toivovat, että olisit erilainen. Olet taakka ystävällisesi. Pilaat hetket ystävien kanssa olemalla tyhmä ja vaikea. Eristäydy.”

Minun elämäni on taistelua. Sairastan epilepsiaa, anoreksiaa ja olen masentunut. Minulla on paha olla ja olen ahdistunut. Olen sairastunut monta vuotta ja persoonani on muodostut sairauden ympärille. En usko, että kukaan läheisistäni tai ystävistäni jaksaa minua, sillä olen koko ajan surullinen ja negatiivinen. Eristäytyneenä kotiin en vaivaa tai häiritse ketään. Minulla on turvallisuuden tunnetta luovat rutiinit ja muiden ihmisten läsnäolo häiritsee niiden toteuttamista. Voin elää vain rutiininen ja sääntöjen kanssa.

”Olet ruma ja lihava. Sinussa ei ole mitään hyvää. Olet epäonnistuja ja väliinputoaja. Olet ihmisenä heikko ja onneton. Sinut hylätään aina. Sinä et parane, koska sinuun ei haluta tuhlata hoitoresursseja epäonnistumisiesi takia. Sinuun ei uskota ja sinua pidetään taakkana. Jos olisit kaunis ja laiha, sinä olisit onnellinen ja hyväksytty.”

Olen emotionaalisesti yliherkkä ja itsetuntoni ei ole päässyt vahvistumaan varhaislapsuudessani. Lapsuuden kaveriporukassa olin ruma ja vääränlainen. Minua pilkattiin ja piirteitäni haukuttiin. Perheessäni käytettiin runsaasti alkoholia ja pelkäsin olla kotona. Koin sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa kotonani. Olin hyvä koulussa, mutta se ei ollut mitään. Perheessäni minua pidettiin yksinäisenä, sisäänpäin kääntyneenä ja ujona epäonnistujana. Minun olisi pitänyt olla jotain muuta: kaunis, laiha ja sosiaalinen.

”Laihduta. Aloita herkkulakko. Urheile ja kuluta kaikki syöty pois. Laihdu, älä syö herkkuja. Saat syödä vain 1000 kaloria päivässä, 800 kaloria, 500 kaloria, 400 kaloria… Laske kalorit tarkkaan, kirjaa ne ylös. Ei enää lakkoja. Muuta elämäntapasi ja ansaitse liikunnalla kaikki, mitä syötä. Et saa syödä hiilihydraatteja, et rasvaa. Et saa syödä herkkuja, sokeria, mitään. Syöminen on itsekurin puutetta ja sinun pitää hallitse itseäsi.”

Aloitin ruoan kontrolloimisen jo hyvin nuorena säätelemällä, mitä syön. Herkkulakkoja ala-asteella, 12-vuotiaana ryhdyin kasvissyöjäksi, ei kouluruokailuja. Jätin kouluruoat syömättä heti, kun opettaja ei vahtinut ruokailuja. Otin ruokaa lautaselle, mutta ”unohduin” puhumaan ja en kerinnyt syömään. Ruokailutilanteiden välttelemistä. Muiden kanssa en voi syödä. Ruoka aiheuttaa minulle ahdistusta, pelkoa, pahaa mieltä ja voimattomuutta, Ruoan asema elämässäni ei ole normaali, sillä ruoka tekee minulle pahaa, se saastuttaa kehoni, se on myrkkyä. Minun pitää puhdistaa kehoni kaikesta siitä saastasta.

”Urheile ja kuluta syödyn kalorit. Kaikki, mitä syöt, täytyy kuluttaa pois. Sinun täytyy liikkua joka päivä. Kävele kouluun. Käy kolme kertaa viikossa salilla, juokse kolme kertaa viikossa. Pidä yksi lepopäivä, olet ansainnut sen. Et ole ansainnut lepopäivää, Käy salilla joka päivä, juokse joka päivä. Tee sunnuntaiaamuna kahden ja puolen tunnin juoksulenkki ilman aamupalaa. Kärsi! Kävele ja pyöräile kaikkialle, ei autokyytejä, ei bussia.”

Olen urheillut ja harrastanut eri liikuntalajeja koko elämäni. En pärjää ilman liikuntaa. Päätän aina aloittaa alusta ja asettaa itselleni järkevän tavoitteen, mutta parin viikon kuluttua unohdan todellisen tavoitteeni ja ahdistun . Alan laihduttamaan. Urheilukerran lisääntyvät ja minun on pakko uhreilla. Vain se auttaa pahaan olooni. Sen on kuin huumetta, tarvitsen sitä koko ajan enemmän ja enemmän. Alan pelaamaan peliä, jossa urheilulla ansaitaan ruokaa. Ylimääräinen lenkki tarkoittaa näkkileipää, ylämäki kurkkusiivuja. Urheilusuorituksen aikana mietin vain sitä, mitä voin syödä. Palaan lenkiltä kotiin, mutta minulle ei olekaan nälkä. Minulla on niin huono olo, että en pysty syömään. Voitto.

”Tiesitkö, että olet lihava, Ja ruma. Olet ruma ja läski., Sinulla on paha mieli, koska olet lihava. Peitä itsesi, olet vastenmielinen, Kukaan ei tykkää sinusta, koska olet iljettävä. Miksi haluat elää, kun kukaan ei välitä sinusta: Mene kotiin, säästyt häpeältä. Sinulla on rumat hiukset, ruma naama, ruma keho, ruma tyyli. Etkö häpeä itseäsi?”

Ajattelen, että olen liian lihava ja ruma. Uskon, että olemukseni on syy siihen, miksi en ole onnellinen. Jos voisin hyväksyä itseni, minun olisi helpompi olla. Kotona kukaan ei näe minua. Häpeän itseäni. En usko, että olen millään tavalla hyvä.

”Olet surkea kaikessa, mitä yrität. Sosiaalisesti olet epäpätevä. Et osaa sosiaalisissa tilanteissa käyttäytyä oikein. Puhut tyhmästi ja epäselvästi. Puhut täysin turhista asioista, ei ketään kiinnosta sinun juttusi. Kaikki nauravat sinulle! Kuulitko?”

Olin väärissä asioissa hyvä. Pärjäsin koulussa, mutta en oppinut tärkeimpiä asioita. Ketään ei kiinnostanut pärjäsinkö matikassa tai kuvaamataidossa. Vain tietyt asiat olivat tärkeitä ja niissä piti pärjätä. Tunsin olevani riittämätön, en osaa sitä, mikä on tärkeää. Olen luuseri, olen huono! Olen vääränlainen.

Arki on ruokailusta toiseen ja päivästä toiseen selviämistä. Yöt ovat tuskallisia, sillä en kykene nukkumaan kunnolla. Herään aamulla viiden aikaan ja nukkumaan käyn aikaisintaan yhdentoista aikaan. Nukkumaan voisin mennä jo yhdeksältä, mutta minun on pakko valvoa, jotta nukkuisin edes viiteen asti. Tilanteeni on vienyt minulta yöunet. Käyn ylikierroksilla ja olen liian väsynyt nukkuakseni. Levottomuus ja ruoattomuus ovat läsnä vuorokauden ympäri. Ahdistus kasvaa joka päivä. Minulle on luvattu, että selviän tästä ja en tule kuolemaan ahdistukseen. Minusta itsestäni tuntuu, että tukehdun. Henkeni salpautuu, koska minulla on niin paha olla.

”Vappuaatto 2014: munkki ja simalasillinen. Pöydässä on munkkeja ja simaa. Älä syö munkkia, sillä siinä on sokeria ja se on paistettu rasvassa. Se on myrkkyä! Simassa on sokeria ja se maistuu pahalle, älä juo siitä. Kuulitko!? Älä sorru houkutuksientielle. Se tekee sinusta huonon ihmisen. Sinä lihot ja kukaan ei halua enää olla sinun seurassasi. Sokeri ja rasva tekevät sinusta ruman, lihavan ja vastenmielisen.”

Tämä sairaus kieltää minulta kaiken. Se syyllistää ja haukkuu minua. Se yrittää kontrolloida ja hallita minua, se haluaa minun tottelevan sitä. Vain sairauden ääntä kuuntelemalla koen onnistumisen tunteita. Vappuna 2014 olen syömishäiriön takia sairaalahoidossa. Meillä on välipalaksi munkkeja simaa. Katson kauhulla edessäni olevaa sokerikuorrutettua munkkia ja sokerikyllästettyä simaa. En halua syödä, sillä pelkään. Munkki ja sima jäävät kiertämään kehooni ja lihottaa minua. Minusta tulee ruma ja lihava. Tunnen munkin sisältämän sokerin, rasvan ja vaalean viljan kertyvän kehooni. Minusta tuntuu pahalta ja koen, että puhdisteltu kehoni on jälleen saastutettu. Olen tehnyt paljon työtä sen eteen, että olen vieroittanut itseni täysin kielletyistä ruoista. Nyt minua yritetään suistaa väärälle polulle.