Yhdenvertaista varhaiskasvatusta

Hallitus on lähtenyt päivittämään 40 vuoden ikäistä lakia päivähoidosta säätämällä lakia varhaiskasvatuksesta. Tämä on erittäin hieno asia, joka tulee viedä päätökseen.

Hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan kirjatut tavoitteet muun muassa subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta, kotihoidon tuen jakamisesta, päivähoitomaksujen tarkastamisesta, kelpoisuusvaatimusten väljentämisestä ja joustavoittamisesta sekä kuntien tehtävien ja niiden perusteella säädettyjen velvoitteiden vähentämisestä vaikuttavat väistämättä myös varhaiskasvatuslain uudistamiseen.

Varhaiskasvatuslain uudistaminen ei saa jäädä roikkumaan tuleville hallituskausille vaikka kuntien tehtäviin liittyvistä muutoksista ei olekaan vielä varmuutta. Olennaista on varmistaa, että varhaiskasvatus on korkealaatuista koko Suomessa eivätkä lapset joudu eriarvoiseen asemaan vanhempien tulotason tai postinumeron perusteella.

Tahdon nostaa esille kolme erityistä huomiota käydystä keskustelusta, jotka on tärkeää huomioida sekä keskustelussa että itse lainvalmistelussa. Sukupuolisensitiivisyys, erityistä tukea tarvitsevat lapset sekä maahanmuuttajataustaiset lapset.

Helsingin Sanomat uutisoi perjantaina 19.9.2014, että kymmenessä helsinkiläispäiväkodissa työntekijät ovat saaneet tasa-arvokoulutusta. Tasa-arvokoulutuksen ajatuksena on päästä eroon sukupuoleen liitetyistä ennakkoluuloista.

Tasa-arvo, yhdenvertaisuus, syrjimättömyys ja turvallinen kasvu kohti omaa ehjää ja kokonaista identiteettiä ovat koko koulutusjärjestelmämme peruspilareita. Myös näiden arvojen opettelu ja itseensä tutustuminen alkavat jo varhaiskasvatuksessa. Ihminen ei opi koskaan elämänsä aikana niin paljon ja niin lyhyessä ajassa, kuin lapsi oppii varhaisvuosiensa aikana.

Lasten ja yhteiskuntamme rakenteiden tulevaisuuden kannalta olisi hyvin tärkeää saada lakiin asti kirjattu tavoite lasten tasa-arvoisesta ja sukupuolisensitiivisestä kohtaamisesta. Keskimäärin lapsi viettää suurimman osan valveillaoloajasta päiväkodissa, joten ei ole sama minkälaisia sosiaalistamisprosesseja siellä toteutetaan. Lapsi omaksuu sukupuolirooleja jatkuvasti ympäristöltään ja saa vahvistusta omasta käyttäytymisestä ympäristöltä. Sukupuolesta riippumaton kohtelu on kirjattu myös YK:n Lasten oikeuksien sopimukseen, minkä Suomikin otti käyttöön vuonna 1991. Suomen perustuslaissa todetaan myös, että lapsia tulee kohdella tasa-arvoisesti yksilöinä.

Helsingin Sanomat kertoi puolestaan maanantaina 22.9.2014 nelivuotiaasta Aava Nyströmistä, joka saa päiväkodin melusta epileptisiä kohtauksia. Jutussa kerrottiin myös Aavan kehitystä pitkään seuranneen neurologin mielipide: Aavan kaltaisen lapsen paikka ei ole tavallisen kokoisessa päiväkotiryhmässä, jossa meteli ja stressi laukaisevat sairauskohtauksen. Pienryhmiä on kuitenkin harvassa ja niihin pääseminen on vaikeaa. Tilastojen mukaan kaikista päivähoidossa olevista lapsista noin kahdeksan prosenttia kuuluu erityisen tuen piiriin. Vammaisyleissopimuksen artiklan 24 mukaan valtion tulee valvoa, että vammaisia lapsia ei suljeta yleisen koulutusjärjestelmän ulkopuolelle. Kaikilla lapsilla tulisi siis olla vammasta tai muusta erityispiirteestä riippumatta mahdollisuus osallisuuteen omassa lähipäiväkodissa. Tämä puolestaan edellyttää uutta lakia, joka velvoittaa kunnat järjestämään kuntalaisten tarpeiden mukaista tukea siinä muodossa ja määrässä kuin kuntalaiset tarvitsevat.

Maahanmuuttajien asema on loistanut poissaolollaan varhaiskasvatuskeskustelussa. Varhaiskasvatuksella kuitenkin vaikutetaan merkittävästi maahanmuuttajien integroitumiseen yhteiskuntaan. Seitsemän prosenttia lapsista puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea ja tämä luku tulee vuosien saatossa kasvamaan. Lainvalmistelu sekä rahoituspäätöksissä tulisi huomioida maahanmuuttajataustaisille lapsille heidän oman kulttuuri-identiteetin säilyttäminen sekä suomalaiseen yhteiskuntaan integroituminen.

Suomessa on ollut jo vuodesta 2002 valtioneuvoston periaatepäätöksenä vahvistettu Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset linjaukset sekä vuodesta 2003 lähtien THL:n Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Näiden linjausten ja perusteiden tarkoitus oli ja on se, että varhaiskasvatuksen taso olisi yhdenvertainen koko maassa eli kaikilla lapsilla olisi asuinpaikasta riippumatta mahdollisuus saada tavoitteellista, johdonmukaista ja suunnitelmallista tukea kasvuun, kehitykseen ja oppimiseensa.

Näillä linjauksilla ei ole kuitenkaan päästy yhdenvertaisiin koko maan kattaviin varhaiskasvatuspalveluihin, sillä linjaukset eivät ole olleet kuntia velvoittavia asiakirjoja. Ilman tavoitteellista ja velvoittavaa toimintaa hienotkaan valtakunnalliset linjaukset eivät tule osaksi lasten arkea. Varhaiskasvatuksessa tapahtuva elinikäinen oppiminen ei onnistu, jos sen luonnollista osaa esiopetuksen ja perusopetuksen jatkumossa ei tueta. Jos varhaiskasvatuksen laatu vaihtelee valtakunnallisella tasolla tuntuvasti, lasten eriarvoistuminen alkaa jo varhaiskasvatusiässä.

Kirjoitus on julkaistu myös Iltalehden blogissa 23.9.2014