Vailla tietoisuutta unelmista ja onnesta

Eduskunnassa käsiteltiin tämän viikon tiistaina valtioneuvoston selontekoa Suomen kehityspolitiikan vaikuttavuudesta sekä johdonmukaisuudesta. Eli meneekö apu perille ja saadaanko aitoa kehitystä aikaan?

Perussuomalaiset esittelivät keskustelussa ajatuksensa ulkoministeriön hallinnon alle perustettavasta kehitysapurahastosta, josta suomalainen kehitysapu kanavoidaan eri toimijoille ja kohteisiin. Perussuomalaisten mallin kantavana ajatuksena on se, että vastuun kehitysavun rahoittamisesta ottavat ensisijaisesti yksittäiset kansalaiset, ei Suomen valtio. Mallissa valtio osallistuu kehitysapurahaston tukemiseen 250 miljoonan euron vuosittaisella perusrahoituksella ja tarjoaa yksittäisille kansalaisille 200 euron verovähennysmahdollisuuden kehitysyhteistyöhön tehtävälle lahjoitukselle. Verovähennystuen kustannusarvio on noin 250 miljoonaa euroa.

Perussuomalaisten mallin kaksi suurinta ongelmaa ovat siinä, että ensinnäkin malli leikkaa Suomen myöntävää kehitysapua todella tuntuvasti ja olemme yhä kauempana sitoumuksestamme maksaa 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kehitysyhteistyöhön. Toiseksi rahoitusmalli tekee Suomen rahoitusosuudesta epävarman ja vaikeuttaa erittäin paljon pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen kehitysyhteistyön tekemistä. Eniten mallissa kärsii Perussuomalaisten itsensäkin peräänkuuluttama tuloksellisuus ja vaikuttavuus.

Pitkäjänteisellä sitoutumisella saavutetaan tuloksia ja vaikuttavuutta. Esimerkkinä tuloksista voi nostaa esille sen, että vuonna 1990 äärimmäisen köyhiä oli 40 prosenttia maailman ihmisistä. Vuonna 2010 heitä oli enää 20 prosenttia vaikka maailman väestö on kasvanut merkittävästi.

Rahoituksen ohella yksi kehitysyhteistyön vaikuttavuuden haasteista on se, että jokainen hallitus määrittelee kehitysyhteistyön tavoitteet uudelleen. Uuden hallituksen myötä kehityspoliittisen ohjelman toiminta-alueet ja tavoitteet saattavat vaihdella rajustikin. Tämän seurauksena osa hallituskaudesta menee organisaation uudelleenkokoamiseen, asiantuntijuuden keräämisen ja suunnan vaihtamiseen. Tämä ei ole hyvä asia vaikuttavuuden näkökulmasta. Kehityksen edistäminen vaatii pitkäjänteistä työtä selkeällä visiolla.

Suomi voisi profiloitua ajamalla tiettyjä vahvoja painopisteitä, jotka muodostaisivat Suomen kehityspolitiikan raamit ja tavoitteet. Nämä linjattaisiin kaikkien puolueiden kesken. Tavoitteet kantaisivat yli hallituskausien ja kukin hallitus tekisi omat painotuksensa.

Mitä teemoja sitten itsen pidän tärkeänä Suomen kehityspolitiikassa? Tasa-arvon lisäämisen ja eriarvoisuuden vähentämisen ohella olen nostanut esille etenkin naisten, tyttöjen ja nuorten aseman parantamisen sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden saatavuuden edistämisen.

Maailman 7 miljardista ihmisestä puolet on naisia. Naisilla on merkittävä rooli perheiden ja yhteisöjen hyvinvoinnissa. Naisten voimaannuttaminen on kustannustehokkain tapa edistää perheiden, yhteisöjen ja kokonaisten yhteiskuntien hyvinvointia. Tämä tarkoittaa koulutusta, työtä, yrittäjyyttä sekä oikeutta omistaa maata sekä naisten oikeutta vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin, olla päätöksen tekijöitä sekä oikeutta koskemattomuuteen.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden saatavuuden parantaminen sekä seksuaalioikeuksien toteutuminen ovat keskeinen tekijä kestävän kehityksen saavuttamisessa. Ne eivät ainoastaan tarjoa välittömiä terveydellisiä hyötyjä, ei-toivottujen raskauksien vähenemistä, aborttien ennaltaehkäisyä ja äitiys- ja lapsikuolleisuuden vähenemistä,vaan edesauttavat tyttöjä pysymään koulussa pidempään, johtavat pienempään perhekokoon, hidastavat väestön kasvua sekä auttavat sukupolvelta toiselle periytyvän köyhyyden kierteen loppumista.

Sukupuolinäkökulman ohella on aivan välttämätöntä korostaa myös sukupolvinäkökulmaa. Maailmassa on isompi nuorten sukupolvi kuin koskaan aikaisemmin. Nuorten mahdollisuus vaikuttaa ja käyttää omaa ääntään ovat avainasemassa tulevaisuuden kehityksen ja kehittyvien maiden riippumattomuuden kannalta. Nuorten kautta on mahdollisuus luoda aivan uudenlaisia kansainvälisiä verkostoja, joiden avulla on mahdollisuus uudistaa kehitysyhteistyötä, että voimauttaa ja tukea nuoria ympäri maailmaa. Tässä tulisi hyödyntää uutta teknologiaa ja nähdä kehitysyhteistyö ja kehitys nimenomaan voimaantumisen näkökulmasta.

Yksi ajatus olisi luoda nuorten kansainvälinen verkosto, jossa nuoret voisivat esimerkiksi jonkinlaisen mobiilisovelluksen avulla mentoroida toinen toisiaan. Monissa maissa nuoret tytöt ja pojat elävät edelleen vailla tietoisuutta käsitteistä kuten tasa-arvo, ihmisoikeudet, unelmat ja onnellisuus.

Teksti on julkaistu myös Iltalehden blogissa 11.9.2014