Sydämen kantajat

Timo Soini tiivisti eilen kaikissa illan pääuutislähetyksissä viime vaaleissa kolmanneksi suurimman puolueen sanoman: ”persut eivät myy persettä.” Lausahdus ei riko mitään lakeja, mutta se onnistuu olemaan aggressiivisuuden ja ihmisten jaottelun ytimessä. En halua elää Soinin maalaamassa yhteiskunnassa.

Uskon vakaasti, että kansakuntana olemme kaikkea sitä, mitä ilmoille päästämme. Tapa vaikuttaa yhteiskuntamme ilmapiiriin on tehdä valintoja siitä, minkälaisia asioita ympäristööni tuotan. Virheet on sallittuja ja niistä voi oppia, mutta toivottavaa olisi, että joka päivä pyrkisimme olemaan parempia kanssakulkijoita toinen toisillemme.

Tässä pyrkimyksessä lepää myös kaikki ne kauniit asiat ja hyveet, joita toivomme tuleville sukupolville. Arvoja, joiden alla toivomme lasten kasvavan ja vastalääke kaikelle sille, joka voi tuottaa pahaa oloa ja epävarmuutta ehkä juuri omalle lapselleni. Lahjakkaan ystäväni Jenni Pääskysaaren Se alkaa meistä -artikkelin innoittamana kokosin oman listani asioista, joilla voimme tehdä jo paljon, jotta maailmassa olisi enemmän hyvää kuin pahaa, enemmän mahdollisuuksia kuin umpikujia. Mahdollisuus valita, mitä sanomisellaan yhteiskuntaan tuottaa.

1. Katso jokaista kohtaamaasi ihmistä silmiin. Juuri sinun katseesi voi olla se ratkaiseva tekijä, joka tuo toiselle tunteen siitä, että hän kuuluu osaksi yhteisöä. Kuulumisen tunteesta alkaa oman elämän rakentaminen.

2. Kuuntele ensin ja rakenna oma ajatuksesi kuulemasi pohjalta ja sen päälle rakentaen. Teatterissa improvisaatiossa hyvän kohtauksen elinehto on, että näyttelijä rakentaa aina vastanäyttelijöidensä tarjouksen päälle. Jos torjun kaiken mitä toinen sanoo, kohtaus ei etene. Elämä ei etene. Ei synny kehitystä ja kuulluksi tulemista. Kuulluksi tulemisen tunteesta lähtee halu osallistua yhteiseen hyvään.

3. Älä rakenna omaa elämänkatsomustasi toisen ihmisryhmän oikeuksien rajaamiselle. Se on vain toisten alistamista ja kaukana toisia kunnioittavasta elämänkatsomuksesta ja siihen pohjautuvista arvoista. Kaikesta siitä, mikä pitää kulttuurin ja perinteet elossa ja mahdollistaa myös uuden kulttuurin syntymisen. Ilman kulttuuria ei ole identiteettiä. Ilman identiteettiä ei ole mitään.

4. Valitse ihminen, jonka elämänkatsomus tuntuu vieraimmalta. Hakeudu vaikka väkisin hänen kanssaan katsekontaktiin. Tuijottaessasi vastakappalettasi silmiin päästä aivoihisi kysymys, minkälaisista palasista mahtaa tuon ihmisen elämäntarina koostua? Mitkä ovat hänen elämänsä haavoja tai mikä saa hänet nauramaaan niin, että silmät valuvat ja räkä lentää? Kun päästät tämän ajatuksen valloilleen kaikista ärsyttävinkin tyyppi vaikuttaa huomattavasti lempeämmältä tai ainakin tajuat, että hän ei ole syntynyt tähän maailmaan vain ollakseen ärsyttävä sinulle.

5. Rakasta itseäsi.
Avaa silmäsi kaikille niille ympärilläsi parveileville, sinua rakastaville ja ihaileville ihmisille. Nämä ihmiset koostuvat perheenjäsenistäsi, ystävistä, työkavereista, tuntemattomasta vierustoverista jumppatunnilla tai ruuhkabussissa. Anna näille ihmisille aikaa. Noteeraa kaikki kauniit huomionosoitukset, tallenna ne mieleesi ja rakenna niiden pohjalta sinun olemassaoloasi tukeva maailmankuva, jossa olet rakastettu ja asiat ovat mahdollisia.

6. Usko unelmiin.
Ilman niitä meillä ei ole mitään. Varmista ja tee kaikkesi, että itselläsi olisi aina vähintään yksi unelma takataskussa. Kun tämä homma on hoidettu, mieti mitä voisit tehdä sen eteen, että jollakin toisella ihmisellä olisi mahdollisuus unelmiin. Yksi tärkeimmistä tasa-arvoisen ja vapaan yhteiskunnan merkeistä on mahdollisuus unelmiin. Että yhteiskunnassamme ei olisi yhtään ryhmää tai yksilöä, jolla ei asemansa tai sen puutteen vuoksi ole unelmia.

Näitä kirjoittaessa tiedostan, että olemme kaikki samassa veneessä. Otan listan myös omaan käteeni ja jatkan kasvamista ihmisenä. Kivaa olisi lukea myös muiden vastaavia listoja. Mitä tulee politiikkaan ja sen tulevaisuuteen. Viime keväänä sain kutsun kolmelta alakouluikäiseltä pojalta tulla puhumaan heidän kouluunsa erilaisuudesta ja kaikkien hyväksymisestä. Pojat lähettivät minulle sähköpostia ja olivat huolissaan koulunsa arvoista ja siitä, miten jotkut koulussa kohtelevat toisia. Vastasin kutsuun ja pojat järjestivät mahtavan tilaisuuden koko koululle. Puhujapalkkioksi sain 300 g irtokarkkia.