Minkälaiseen työelämään nuoret ovat astumassa?

Helsingin Sanomat julkaisi viime viikolla (31.1.2014) mielenkiintoisen jutun nuorten työelämäasenteista, joka pohjautuu kahteen laajaan nuorten asenteita selvittäneeseen tutkimukseen. Tutkimusten olennainen viesti on se, että valtaosa nuorista kokee työn sisällön tärkeämmäksi kuin työstä maksettavan palkan.

Tällöin kuvaan nousevat omat henkilökohtaiset unelmat ja tavoitteet. Halu kuunnella sisintään ja sieltä nousevia asioita. Kuka minä olen ilman ulkopuolisia odotuksia, vaatimuksia tai velvoitteita? Minkälaisia asioita haluaisin edessäni nähdä tai minkälaisia arvoja omalla elämälläni kannatella. Painoarvoa saa myös työympäristö. Yhteisö, jonka kanssa työskentelen ja sen ilmapiiri, johtamisen kulttuuri, työn merkityksellisyys yhteiskunnallisella tasolla sekä yrityksen eettiset arvot ja pyrkimykset.

Jutussa haastateltu työ- ja elinkeinoministeriön edustaja toi esille nuorten unelmiin liittyvät haasteet. Samalla kun oman täyden potentiaalin tavoittelu motivoi toisia, muodostaa se toisille työelämään liittyvät paineet ja odotukset liian korkeiksi.

Työelämäasenteiden ohella myös työelämä muuttuu huimaa vauhtia. Viime aikoina käyty keskustelu automatisaatiosta liittyy olennaisesti myös odotuksiin työelämästä. Kun suorittavaa ihmistyötä korvataan yhä enemmän konein ja tietotekniikan avulla, tulevaisuuden ammatit vaativat nuorilta jatkuvaa muutoskykyä, luovuutta ja itsensä haastamista. Tämä vahvistaa jutussa haastatellun työ- ja elinkeinoministeriön edustajan ennustetta siitä, että muuttuva työelämä saa ääripäät karkaamaan yhä kauemmas toisistaan. Ne, jotka pystyvät pärjäämään työelämän ja yhteiskunnan muutoksessa, pääsevät toteuttamaan itseään ja päätyvät yhä mielenkiintoisempiin työtehtäviin. Ne, jotka eivät pärjää muutoksessa näin hyvin, uhkaavat jäädä tyhjän päälle. Tämä puolestaan uhkaa jakaa yhteiskuntaa yhä voimakkaammin toisistaan erillään oleviin luokkiin.

Unelmista ei tule koskaan luopua ja on äärimmäisen hienoa, jos niille annetaan yhä enemmän mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä. Unelmissa ei ole kyse pelkästään itsensä toteuttamisesta yksin vaan yhä enenevissä määrin kyse on yhdessä tekemisestä. Tätä kehitystä olisikin syytä tukea työelämän muutosten keskellä. Yhteiskunnallinen yrittäminen ja osuuskuntatoiminnan yleistyminen antaa tähän oivia työvälineitä. Kaikille työelämä ei ole oman identiteetin ja unelman toteuttamista, mutta työyhteisön tulisi aina olla jokaisen persoonaa tukeva, kannustava ja rohkaiseva. Joillekin unelmien elämä alkaa vasta työpäivän päättyessä. Elämässä tarvitaan sekä työtä että unelmia. Se joka ei halua tai pysty tavoittelemaan työn maksimaalisia hyötyjä, saisi kuitenkin työstä sen taloudellisen tuen ja varmuuden, jolla toteuttaa itseään jossain toisaalla.

Meidän kaikkien tehtävänä on varmistaa, että työpaikalta poistuessa kukaan meistä ei olisi vähemmän eheä kuin sinne astuessa. Auto- ja kuljetusalan liiton (AKT) entistä puheenjohtajaa Timo Rätyä ja AKT:n viestintäpäällikköä Hilkka Ahdetta koskeva oikeudenkäynti muistuttaa meitä siitä, että työelämässä on vielä isoja möykkyjä käsittelemättä. Ja ylipäätään siitä, miten tärkeää on saada voida hyvin työelämässä.

AKT:n tilanne luo ennakkotapauksen, joka toivottavasti nostaa vahvemmin esille kaikkien hyvinvoinnin työpaikoilla. Pakottaa puuttumaan kiusaamiseen ja panostamaan ajoissa työyhteisöjen ilmapiiriin ja tapoihin johtaa ja tehdä työtä. Vastuu on myös jokaisella meistä. Työpaikoilla toistuu liian usein jo peruskoulusta tuttu ilmiö. Yhteisössä kiusaaja valitsee kohteensa ja aloittaa kiusaamisen, yhteisö sivusta seuraa puuttumatta tilanteeseen. Työyhteisössä valitaan mieluummin toistuvat epämukavat tilanteet ja henkisen väkivallan ilmapiiri kuin kohdattaisiin toisemme ja yhteisössä vallitseva tilanne.

Vuosia sitten työurani alkutaipaleella havahduin hetkeen, jossa tajusin olevani osana yhteisöä, joka oli jo pitkään seurannut sivusta kiusaamistilannetta puuttumatta siihen. Olin aina pitänyt itseäni ihmisenä, joka erottaa oikean väärästä ja uskaltaa puuttua sekä puolustaa. Ehkä tilanne jollain tavalla halvaannutti meidät kaikki. Ehkä jokainen keskittyi itsensä suojaamiseen ja oman työkykynsä säilyttämiseen. Pelko ja epäröinti ottivat vallan. Ehkä minä liioittelen tilannetta tai en tiedä tarpeeksi hyvin kaikkia taustoja. Mitä seuraa, jos puhkaisen kuplan? Oman pelon voimasta olin valmis katsomaan toisen ihmisen kivun ohi.

Jotta voimme tarjota nuorille mahdollisuuden toteuttaa itseään elämässä, meidän on yksilöinä ja yhteisönä muututtava. Mitä voimme tehdä työyhteisöjen tukemiseksi ja minkälaisia asenteita siirrämme tuleville sukupolville? Työn tuottavuuden ja ihmisten hyvinvoinnin lisääminen sekä nuorten unelmien kannatteleminen ovat asioita, joiden suhteen meistä jokainen tekee päivittäin päätöksiä.