Syömishäiriösairaudet Suomessa

Toimin vasta perustetun eduskunnan syömishäiriösairaus -ryhmän puheenjohtajana. Eduskunta on kai jossain määrin tunnettu, hyvässä ja pahassa, lukuisista ryhmistään. Näillä ryhmillä on kuitenkin vahva rooli päivän politiikassa ja sen yhteydessä ihmisiin ja yksittäisen päättäjän mahdollisuuksiin luoda muutosta. Ryhmät yhdistävät eri päätöksentekijöitä sekä aktiivisia kansalaisia toimimaan yhdessä. Ryhmät ovat avoimia kaikille yli puoluerajojen, ilman hallitus-oppositio jakoa. Yleensä ryhmä pyrkii edistämään valitsemaansa aihetta niin lainsäädännön näkökulmasta kuin lisäämällä tietoisuutta eduskuntatalon sisällä ja sen ulkopuolella.

Syömishäiriösairauksien ryhmän tarve on käynyt ilmi perustamisesta lähtien vahvasti ja koskettavasti. Olen puheenjohtajana saanut kymmeniä viestejä niin syömishäiriöön sairastuneilta, heidän omaisiltaan kuin alan ammattilaisiltakin. Viestit ovat pitkiä ja kertovat kipeiden tarinoiden kautta samaa tärkeää ja huolestuttavaa viestiä hädästä, hämmennyksestä ja pettymyksestä.

Äidin hätä on suuri, kun oma tytär on jo kolmannella hoitojaksolla sairaalassa viidettätoista kuukautta syömishäiriösairauden vuoksi, ja ammattilaiset ympärillä toteavat, ettei heillä ole enää välineitä auttaa. Toiset taistelevat pelkästä hoitoon pääsystä. Monet myös kokevat, että hoito keskittyy liiaksi pelkkään painon tarkkailuun ja sairauden psyykkiset puolet ohitetaan. Yhdessä kirjeessä kerrottiin, kuinka nuori oli sijoitettuna suljetulle psykiatrian osastolle itseään kaksi kertaa vanhempien potilaiden kanssa, eikä henkilöstöllä ollut tuntemusta syömishäiriöiden hoidosta. Syömishäiriösairaudet koskettavat Suomessa satoja tuhansia ihmisiä, kun mukaan lasketaan sairastuneiden lisäksi heidän läheisensä.

Viime viikolla järjestimme ryhmän ensimmäisen seminaarin, joka käsitteli syömishäiriösairauksien hoitoa Suomessa. Yleinen huoli, joka toistui monissa puheenvuoroissa, oli se, että hoitoon pääsyssä ja itse hoidossa on hyvin voimakkaita alueellisia eroja. Osaamista ja hyvää hoitoa on, mutta ei valtakunnallisesti ja kaikkien ulottuvilla. Ihmiset ovat siis hoidon saatavuuden ja laadun suhteen hyvin eriarvoisessa asemassa asuinpaikasta riippuen.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko nosti omassa puheenvuorossaan esille perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistämisen tärkeyden. Olen täysin samaa mieltä ministeri Risikon kanssa. Syömishäiriösairauksista kärsivä ihminen tarvitsee hänelle räätälöidyn kokonaisvaltaisen hoitopolun, joka ei saa tyssätä hallinnon raja-aitoihin. Hoidon tulee lähteä sairastuneen ihmisen tarpeista ja hänen kuuntelemisesta.
Yhtenäinen ja moniammatillinen hoitopolku edellyttää valtakunnallista koordinaatiota.

Tässä voisimme ottaa mallia Ruotsista. Siellä syömishäiriöiden erilaisista hoitomahdollisuuksista on koottu kattavasti tutkimus- ja tilastotietoa. Hoitopaikkoihin on mahdollista päästä myös ilman lähetettä, itse hakeutumalla. Ruotsissa on käytössä myös erityinen osaamiskeskus, Kunskapscentrum för ätstörningar (KÄTS). Osaamiskeskuksen toimintaa valvotaan erillisen laadunvalvontajärjestelmän (Stepwise) kautta.

Tieto, tilastointi ja tutkimus kasvattavat ymmärrystä sairaudesta ja sen monista muodoista ja antaa mahdollisuuden monipuolisten ja yksilöllisten hoitomuotojen kehittämiseen. Olennaista on saada tietoa siitä, mikä hoito toimii ja mikä ei. Erilaisesta tiedosta ja tutkimuksesta koottu työkalupakki olisi myös valtakunnallisesti tärkeä tuki ja tietolähde eri toimijoille haastavien tilanteiden edessä. Kenenkään kohdalla syömishäiriösairaus ei saisi olla mahdoton hoitaa.

Tärkeää on pitkäjänteinen hoito ja tämä taas vaatii kunnilta maksusitoumuksia. Tiukan taloudellisen tilanteen edessä hoitojen kustannukset ovat houkutteleva säästökohde. Todellista säästöä saadaan kuitenkin vain silloin, kun ihminen tervehtyy ja loputon hoitokierre saadaan katkaistua. Näin vältetään myös menetetyt vuodet työ- ja opiskeluelämässä ja tarjotaan mahdollisuudet hyvään ja omaehtoiseen elämään.

Meillä olisi syytä luoda Ruotsin mallin kaltainen, kattava valtakunnallinen palvelu. Ongelma ei ole vain resurssien riittämättömyys vaan usein myös osaamisvaje ja toimintatavat. Syömishäiriöiden hoito on useiden ammattilaisten sekä potilaan ja perheen yhteistyötä. On tärkeää, että sairaus tunnistetaan ja potilas kokee muiden olevan hänen apunaan ja yhdessä hänen kanssaan kamppailemassa syömishäiriötä vastaan. Parantuminen vaatii ammattilaisten ja lähimmäisten tukea.

Eduskunnan syömishäiriösairauksien ryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Jani Toivola ja varapuheenjohtajana kansanedustaja Lenita Toivakka.