Ei koskaan ohi vaikka pelottaisi

Olin tiistaina puhumassa Väestöliiton nuorten seksuaaliterveysverkoston juhlaseminaarissa: kohtaamisia 25 vuotta. Seminaari juhlisti väestöliiton 25-vuotista uraa seksuaaliterveyden edistäjänä Suomessa.

Nuorten seksuaaliterveysverkoston päämääränä on edistää nuorten seksuaaliterveyden toteutumista valtakunnallisesti. Keskeisinä painopisteinä on vaikuttaa seksuaalikasvatuksen laatuun ja määrään, vahvistaa seksuaalikasvattajien osaamistasoa ja lisätä yleisellä tasolla nuorten tietotaitoa seksuaaliterveydestä.

Koulujen seksuaalikasvatus on aihe, josta jokaisella meistä on vähintään hataria muistikuvia omalta kouluajalta. Omista terveystiedon tunneistani on aikaa jo 20 vuotta. Keskustelu ei ollut kovinkaan moninaista ja vapautunutta. Aika on varmasti osittain tehnyt tehtävänsä, mutta siitä huolimatta puutteita on edelleen. Aineen opetus ja sitä kautta tieto jakautuvat hyvin epätasaisesti. Paljon on vielä kiinni yksittäisestä koulusta tai opettajasta, kuinka syväluotaavaa, avointa ja rohkeaa keskustelu on tai ei ole. Välineitä ja tietoa keskusteluun on, mutta asian merkityksellisyydestä nuoren kehityksen kannalta on hyvin erilaisia näkemyksiä. Oman pelon tai epävarmuuden vuoksi meidän ei kuitenkaan tulisi koskaan valita nuoren kohdalla puhumattomuutta.

Yhteiskunta muuttuu valtavaa vauhtia. Ihmiset tulevat tietoisiksi omista oikeuksistaan, arvot ja käsitykset avautuvat ja yhteiskunnassamme käydään vilkasta keskustelua myös monista identiteettiin ja seksuaaliterveyteen liittyvistä aiheista. Vapauden ja mahdollisuuksien rinnalla nuoret tarvitsevat entistäkin enemmän tukea ja keskustelijoita. Ilmapiiriä, jossa voi luottaa siihen, että mitä tahansa itsestä nousee esille, aikuiset ja muut nuoret ympärillä ottavat sen avoimuudella ja lämmöllä vastaan. Uskoa siihen, että oman identiteetin tuominen esille ei käänny itseään vastaan. Tarvitaan kannustajia tukemaan omien rajojen määrittelyssä ja tiedostamisessa.

Mitä enemmän nuoret otetaan mukaan yhteisiin pöytiin oman elämänsä ja tulevaisuutensa asiantuntijoina, sitä enemmän syntyy turvaa ja luottamusta. Ilmapiiriä, jossa nuorella on mahdollisuus tehdä itseään kunnioittavia päätöksiä. Nähdä itsensä kauniina ja arvokkaana, juuri sellaisena kuin itse itsensä haluaa kokea.

Puhuminen seksuaali-identiteetistä, sukupuolten moninaisuudesta, eri seksuaalisista suuntautumisista, ehkäisystä, abortista, rakkaudesta, ihastumisesta, parisuhteesta tai itsekunnioituksesta ei ole asioiden markkinointia tai käännyttämistä johonkin. Se on turvan ja tietoisuuden kasvattamista. Elämän opettelua, kysymysten ja arvojen rohkeaa kohtaamista. Mitä enemmän nuorella on tietoa, sitä vähemmän hänellä on pelättävää. Tieto tarjoaa välineitä viedä eteenpäin omaa elämää sekä mahdollisuuksia omien unelmien toteuttamiseen.

Viime syksynä eduskunnassa järjestämässäni seksuaalikasvatusseminaarissa nuoret itse toivoivat enemmän puhetta ihastumisesta ja rakkaudesta. Parisuhteesta ja sen arjesta. Miten käsitellä omia ja toisen tunteita ja määrittää omat rajat. Nuoria huolestutti ja pelotti myös parisuhteisiin liittyvä väkivalta.

Suurimmat puutteet seksuaalikasvatuksessa liittyvät vähemmistöihin ja heidän oikeuksiin. Esimerkiksi vammaisten seksuaalisuus on hyvin vaiettua. On vielä jopa ihmisiä, jotka ajattelevat ettei seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset kosketa heitä lainkaan. Eri maahanmuuttajataustaisten nuorten kohdalla tuki on erityisen tärkeää. Moni kamppailee eri kulttuuristen arvojen ja odotusten ristipaineessa. Seksuaalivähemmistöt kuvataan, häkellyttävää kyllä, vieläkin useissa opetusmateriaaleissa pelkillä symboleilla oikeiden elävien ihmisten sijaan. Romanikulttuurissa on paljon sisäisiä paineita ja ristiriitaisia odotuksia puhuttaessa tyttöjen ja naisten oikeuksista tai esimerkiksi homoseksuaalisuudesta. Myös tässä kulttuurissa elää nuoria, jotka ovat päättäneet valita toisin ja tarvitsevat tukea. Sama koskee useita uskonnollisia suuntauksia. Kouluja kiertäessäni kohtaan paljon nuoria, joita puhuttaa edelleen vahvasti läsnä olevat ulkoapäin määritellyt roolit tyttönä ja poikana olemisesta. Moni nuori kokee myös, ettei samaistu kumpaankaan sukupuoleen ja toivoisi avointa ympäristöä, missä pohtia pelottaviakin kysymyksiä ääneen.

Arvokkaan seksuaalikasvatuksen lisäksi jokaisella meillä on mahdollisuus olla toiselle turvallinen kuuntelija. Kyse on meidän jokaisen oikeudesta omaan elämäämme. Tasavertaisuudesta ja osallisuudesta, joka tuo hyvänolon tunteen ja omanarvontunnon. Vasta kun nämä oikeudet toteutuvat jokaisen nuoren kohdalla, voidaan puhua tulevaisuudesta, opiskelusta, työstä tai muusta vastuusta yhteiskuntaa ja elämää kohtaan. Kohdataan ja katsotaan silmiin. Ei koskaan ohi, vaikka pelottaisi.

Onnea Väestöliitto ja kiitos koko seksuaaliterveysverkostolle tekemästänne arvokkaasta työstä!

http://www.vaestoliitto.fi/seksuaalisuus/seksuaaliterveysklinikka/new_page-1189642/