Meidän perhe

Eduskunnassa keskustellaan tänään kotihoidontuesta. Keskusta jätti asiasta välikysymyksen hallituksen vastattavaksi. Asian taustalla on hallituksen päätös kohdentaa kotihoidontuki puoliksi molemmille vanhemmille. Linjaus on herättänyt paljon huoltoa ja kysymyksiä.

Tämä on ymmärrettävää. Oma perhe on hyvin henkilökohtainen asia ja yhteiskunnassa on juuri niin monta tapaa olla perhe kuin on ihmistä. On äärimmäisen tärkeää, että jokainen perhe löytäisi itsensä yhteiskunnan peilistä. Kenenkään ei tulisi tuntea häpeää tai sivullisuutta, vaan osallisuutta ja ylpeyttä. Samalla yhteiskunnan tulisi kuitenkin kyetä parhaalla mahdollisella tavalla tukemaan kaikkia näitä perheitä. Tuki on turvaa ja mahdollistamista, mutta ehkä myös uuteen kannustamista ja muuttuvaan yhteiskuntaan reagoimista. Pyrkimystä ehdottomaan tasa-arvoon niin kotona kuin työelämässä.

Nykyinen tilanne johtaa helposti siihen, että nuorten naisten on vaikea saada vakituista työsuhdetta, sillä heidät nähdään mahdollisen raskauden vuoksi valitettavan usein ylimääräisenä kulueränä.

Akavan julkaisemasta jäsenkyselyssä (29.5), todetaan, että korkeasti koulutetuista alle 35-vuotiaista naisista 36 prosenttia tekee pätkätöitä, kun samanikäisistä Akavan miehistä määräaikaisina on 21 prosenttia ja että määräaikaiset ketjutetut työsuhteet koskettavat erityisen paljon korkeasti koulutettuja nuoria naisia.

Työministeri Lauri Ihalainen totesi eduskunnan suullisella kyselytunnilla (5.9.) osuvasti, että Suomessa on 110 000 sellaista nuorta aikuista, joilta puuttuu toisen asteen koulutus ja tutkinto. Näistä nuorista aikuisista valtaosa on nuoria naisia, joiden edellytykset päästä myöhemmin työmarkkinoille ovat hyvin heikot.

Kotihoidontuen jakaminen tasan molempien vanhempien kesken helpottaa etenkin nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla. Jos kotihoidon tuki jaetaan tasan molemmille vanhemmille, myös nuorten miesten mahdollisesta vanhemmuudesta koituvien poissaolojen todennäköisyys lisääntyy. Jos sekä nuoren naisen että nuoren miehen palkkaamiseen liittyy yhtäläinen vanhemmuudesta koituva taloudellinen riksi, ei ole enää erityistä taloudellista syytä palkata mies tai olla palkkaamatta nainen.

Hallituksen poliittinen linjaus on selvä, mutta monet yksityiskohdat ovat vielä keskeneräisiä ja vaatii vielä paljon hiomista perheiden erilaisten tilanteiden näkökulmasta. Siksi nyt on oikea aika käydä keskustelua asiasta ja vaikuttaa linjauksen lopulliseen muotoon.

Esimerkkeinä auki olevista asioista ovat yksinhuoltajien sekä adoptio- ja sateenkaariperheiden tilanne. Miten kotihoidontuen uudistus vaikuttaa näiden perheiden asemaan?

Yksinhuoltajien kannalta on tärkeää varmistaa, että kotihoidontuki on kokonaisuudessaan heidän käytössään. Sateenkaariperheiden osalta uudistus tulee tehdä niin, että kotihoidontuen jakaminen koskee myös niitä perheitä, joissa vanhemmat ovat samaa sukupuolta.

Adoptioperheiden kannalta on ongelmallista, että kotihoidontukea voi saada adoptioperheessä siihen asti kun lapsi on 3 vuoden ikäinen tai kaksi vuotta lapsen perheeseen sijoittamisesta. Pääosa kansainvälisesti adoptoitavista lapsista ovat yli 1-vuotiaita, joten kotihoidontuen määrä on lähtökohtaisesti rajatumpi. Jos tämä valmiiksi rajatumpi aika vielä puolitetaan, jää lapselle hyvin lyhyt aika muodostaa kiintymyssuhdetta siihen vanhempaan, joka jää ensin kotiin. Näistä seikoista johtuen adoptioperheiden kotihoidontukea tulisi uudistaa niin, että kotihoidontukea voi saada 3 vuotta lapsen perheeseen sijoittamisesta eteenpäin.

Suomessa vallitsee laaja yhteisymmärrys perheen ja työelämän yhteensovittamisen tärkeydestä. Kotihoidontuen uudistaminen tulee nähdä yhtenä osana laajempaa kokonaisuutta. Siihen kuuluvat vanhemmuuden kustannusten jakaminen tasaisemmin molempien vanhempien osalta sekä pienten lasten vanhempien osa-aikatyön ja työelämään siirtymisen helpottaminen osittaisen hoitovapaan ja tulevan joustavan hoitorahan keinoin. Olen kirjoittanut näistä aiheista aikaisemmin mm. täällä

Meillä on aidosti mahdollisuus vaikuttaa asenteisiin ja muuttaa nykyistä kulttuuria siten, että myös isä voi ja uskaltaa jäädä kotiin lasten kanssa. Matka on pitkä mutta jostain on aloitettava. Jos ja kun pääsemme maaliin, olemme saavuttaneet myös lapsen kannalta tasa-arvoisemman yhteiskunnan, jossa sukupuoli ei määrittele ihmisen paikkaa, asemaa tai palkkausta yhteiskunnassa.

Teksti on julkaistu myös Iltalehden blogissa 25.9.2013
http://blogit.iltalehti.fi/jani-toivola/2013/09/25/meidan-perhe/