Unelma työstä – mistä budjettiriihessä kyse? Osa 2

Miten tuota edellisen tekstin lopussa mainittua luottamusta voidaan vaalia tai kasvattaa, jotta yhteinen päämäärä toteutuisi? Pohjoismaisen hyvinvointimallin tulevaisuutta Uppsalan yliopistossa tutkiva professori Joachim Palm totesi viime viikon Helsingin Sanomissa, että hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus on lopulta kansakunnan yhtenäisyyden varassa. Yhtenäisyys vaatii sosiaalista pääomaa ja ihmisten luottamusta toisiinsa. Suurin uhka luottamukselle ja yhteiselle kokemukselle on tuloerojen kasvu. Yhtenäisyys siis vaatii, että kaikilla päätöksillä pyritään ehkäisemään kuilun kasvamista niin henkisesti, taloudellisesti kuin ympäristön näkökulmasta.

Ylen tekemän kyselyn (18.8.) perusteella enemmistö suomalaisista olisi valmis lisäämään sosiaaliturvan vastikkeellisuutta, rajaamaan palkankorotukset enintään puoleen prosenttiin sekä korottamaan eläkeiän alarajaa 63 vuodesta 65 vuoteen. Sen sijaan suomalaiset ei innostu lainkaan perusturvan leikkauksista. Asumis-, kotihoidon-ja opintotuen pienentäminen keräsivät eniten vastustusta, vaikka opinto- ja kotihoidontuki ovat vastikkeellisia.

Perusturvan ja palveluiden säilyttäminen edellyttävät valmiutta rakenteellisiin uudistuksiin, kuten eläkeiän alarajan nostamiseen. Uudistuksia pitäisi kyetä tekemään silloin kun voimme vielä hallita uudistuksia, ei vasta pakon edessä hallitsemattomasti. Eläkeiän korotus ei tulisi tapahtumaan sormia napsauttamalla yhdessä yössä vaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa, porrastetusti, harkiten ja yhdessä muiden pehmeämpien toimien kanssa. Keskustelu työelämässä jaksamisesta ja eläkeiän alarajan nostamisesta liittyvät välttämättä toisiinsa. Kukaan ei usko siihen, että eläkeiän alarajan mekaaninen nostaminen yksistään ratkaisisi mitään, mutta sitä tarvitaan yhtä paljon kuin vahvoja toimia työhyvinvoinnin parantamiseksi.

Olennainen osa työurakeskustelua on se, miten nuorille löydetään työtä ja koulutusta. Yrityksistä huolimatta nuorisotakuun tavoitteesta ollaan edelleen selvästi jäljessä. Alle 25-vuotiaista työttömistä vain noin 75 prosentille on voitu osoittaa koulutus-, työ- tai harjoittelupaikka kolmen kuukauden sisällä työttömyydestä. Yleinen arvio on, että nuorisotakuuta on vaikea toteuttaa, ellei ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja lisätä. Tämä taantuma kannattaa käyttää siihen, että koulutamme tulevaisuuden osaajia.

Koulutuksen ja työelämän pohjana tulee olla tasa-arvo. Suomessa työelämässä on vielä tämän suhteen parantamisen varaa. Merkittävää työelämän laadun ja työssä jaksamisen kannalta on myös eri ikäpolvien kyky kohdata toisiaan. Miten työelämä voisi tukea eri ikäpolvien vahvuuksia ja niiden esille tuomista työyhteisöissä?

Nuorisotakuun toteuttamiseksi ja työllisyysasteen kasvattaminen edellyttävät kaiken sanotun lisäksi työn ja sosiaaliturvan parempaa yhteensovittamista. Sen sijaan, että lisäisimme sosiaaliturvan vastikkeellisuutta, meidän tulisi tehdä työn vastaanottamisesta aina kannattavaa. Tällä tavoin voisimme pitää yhä useammille ihmisille, niin nuorille kuin vanhemmillekin, ovea auki työmarkkinoille.

Konkreettisena esityksenä työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamisesta on esimerkiksi työttömän verokortti. Sen avulla työtön henkilö voi ottaa vastaan tilapäistyötä ilman pelkoa muiden etuuksien viivästymisestä. Ajatuksen taustalla on vähentää byrokratiaa ja lisätä tulojen ennustettavuutta. Verokorttiin merkityn prosentin mukainen osuus palkasta siirtyisi työttömyyskassalle, Kelalle sekä verottajalle. Verokortin kautta ilmenee, kuinka paljon rahaa jää käteen byrokratiaviidakon jälkeen.

Professori Joachim Palm totesi edellä mainitussa Helsingin Sanomien haastattelussa, että koulutus on kaiken ytimessä. Siitä hyötyvät niin yksilö, yritys kuin yhteiskuntakin. Tutkimusten mukaan nimenomaan ensimmäisten vuosien koulutuksella ja kohtelulla on valtava merkitys yksilön tulevaisuuden edellytysten näkökulmasta.

Nuorisotakuun haasteiden herättelemänä meidän tulisi siis kiinnittää vahvasti huomiota myös suomalaiseen peruskouluun. Miten siellä voisimme vielä paremmin tukea sitä tavoitetta, että jokainen nuori löytäisi omat vahvuutensa sekä luottamusta ja sosiaalisia taitoja viedä näitä taitoja eteenpäin. Luoda merkityksellisyyttä ja yhteenkuuluvuutta vaativissa askelissa peruskoulusta kohti maailmaa, joka on täynnä mahdollisuuksia, odotuksia, vaatimuksia ja vastuuta. Miten kaiken tämän voisi kääntää näyksi, joka houkuttelee, antaa voimaa ja tunnustaa joukon keskeltä myös yksilöllisyyden ja ihmisten erilaisuuden.