Suomalaiset tarvitsevat vuorovaikutustaitoja

Toi­mit­ta­ja Mat­ti Tyy­nys­nie­mi puo­lus­ti (HS Mer­kin­tö­jä 8. 8.) ma­te­ma­tii­kan mer­ki­tys­tä suo­ma­lai­ses­sa kou­lu­jär­jes­tel­mäs­sä.

Olen hä­nen kans­saan sa­maa miel­tä ma­te­ma­tii­kan mer­ki­tyk­ses­tä ai­vo­toi­min­nan ke­hit­tä­jä­nä ja tu­le­vai­suu­den in­no­vaa­tioi­den mah­dol­lis­ta­ja­na. Tyy­nys­nie­mi kui­ten­kin nos­ti tai­to- ja tai­deai­neet, ku­ten draa­man, ikään kuin ma­te­ma­tii­kan vä­hem­pi­ar­voi­sek­si vas­ta­kap­pa­leek­si. Tä­mä vas­tak­kain­aset­te­lu on täy­sin tar­pee­ton ja osoit­taa heik­koa ih­mis­tun­te­mus­ta.

Olen kier­tä­nyt yli kah­des­sa­sa­das­sa pe­rus­kou­lus­sa ym­pä­ri Suo­mea se­kä lu­kui­sis­sa suo­ma­lai­sis­sa yri­tyk­sis­sä kou­lut­ta­ja­na, pu­hu­ja­na ja kan­sa­ne­dus­ta­ja­na. Ylei­sin koh­taa­ma­ni on­gel­ma, jon­ka kans­sa kai­ken­ikäi­set ih­mi­set kamp­pai­le­vat, on ky­ke­ne­mät­tö­myys il­mais­ta it­seään. Ih­mi­sil­lä on val­ta­vas­ti eri­lai­sia lah­jo­ja, tai­to­ja, tie­toa ja raa­kaa osaa­mis­ta, mut­ta heil­lä ei ole riit­tä­viä vä­li­nei­tä vies­tiä tai­dois­taan ja saa­da it­ses­tään ir­ti täyt­tä po­ten­tiaa­lia.

Toi­si­naan osaa­mi­nen tu­kah­tuu pa­hoin­voi­vas­sa työyh­tei­sös­sä, jos­sa vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot ovat hu­kas­sa. Vies­tin­nän puu­te joh­taa vää­ri­nym­mär­ryk­siin, eri ih­mis­ten vah­vuuk­sien si­vuut­ta­mi­seen ja am­mat­ti-iden­ti­tee­tin tyy­dyt­tä­mät­tö­myy­teen.

Vies­tin­tä, kom­mu­ni­kaa­tio, asia­kas­pal­ve­lu ja ver­kos­tot ovat kai­ken yri­tys­toi­min­nan, kas­vun ja ke­hi­tyk­sen yti­mes­sä. Näi­hin draa­ma­kas­va­tuk­sel­la py­ri­tään. Ny­ky­ajan yri­tys­maail­mas­sa ker­ran luo­dut ver­kos­tot ei­vät kan­na lo­put­to­miin. Ka­bi­ne­tit ovat mur­tu­neet, ja ver­kos­tot luo­daan uu­del­leen päi­vit­täin ja glo­baa­lis­ti. Vas­tas­sa on mo­nia ta­pa- ja toi­min­ta­kult­tuu­rei­ta, jot­ka jo läh­tö­ti­las­saan an­ta­vat nuo­ril­le huo­mat­ta­vas­ti pa­rem­mat vies­tin­nän vä­li­neet kuin meil­lä. Vuo­ro­vai­ku­tus on näh­tä­vä am­mat­ti­tai­don yti­mes­sä.

Nuo­ret ovat val­ta­kun­nal­li­ses­ti eri­ar­voi­ses­sa ase­mas­sa vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­jen suh­teen. Tar­vit­sem­me py­sy­vän ja kat­ta­van op­piai­neen, jo­ka tar­joaa kai­kil­le sa­mat il­mai­sun vä­li­neet. Am­mat­ti­tai­toi­sen opet­ta­jan joh­dol­la jo­kai­ses­sa kou­lus­sa voi­daan sa­mal­la ra­ken­taa yh­ty­mä­koh­tia mui­hin op­pi­ai­nei­siin ja pääs­tä huip­puo­saa­mi­sen, hy­vin­voin­nin ja it­se­tun­te­muk­sen yti­meen.

Ja­ni Toi­vo­la

kan­san­edus­ta­ja (vihr), työ­elä­mä- ja ta­sa-ar­vo­va­lio­kun­nan jä­sen

Hel­sin­ki

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksena 9.8.2013