Naisten rajaton reitti

Ryhtyessäni kirjoittamaan tätä tekstiä naisten asemasta suomalaisessa työelämässä, huomasin arkailevani. Jatkuvasti teki mieli keventää tosiasioita tai olla näkemättä faktoja. Välillä mietin voinko edes miehenä tästä aiheesta kirjoittaa. Puhua, tulkita tai ajatella naisen puolesta. Toisaalta huomaan usein samaistuvani naisiin. Kun puhutaan tietystä ihmisryhmästä voi kaiku helposti muuttua yleistäväksi tai uhriutta korostavaksi. Toisaalta tarvitsemme puhetta ja puolestapuhujia. Jätän teidän pohdittavaksi, miksi kyseinen aihe herätti minussa näitä ajatuksia.

Viime aikoina on käyty paljon keskustelua naisten asemasta yhteiskunnan johtavilla paikoilla ja yleisesti työmarkkinoilla. Keskustelu sai paljon vauhtia A-studion Talk -ohjelman jaksosta ”Vallattomat naiset” (2.5.) ja on jatkunut vilkkaana eri medioissa.

Helsingin Sanomissa uutisoitiin (30.5.), että määräaikaiset ketjutetut työsuhteet koskettavat erityisen paljon korkeasti koulutettuja nuoria naisia. Tämä käy ilmi Akavan julkaisemasta jäsenkyselystä (29.5), jossa todetaan lisäksi, että korkeasti koulutetuista alle 35-vuotiaista naisista 36 prosenttia tekee pätkätöitä, kun samanikäisistä Akavan miehistä määräaikaisina on 21 prosenttia.

Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK) julkaisi puolestaan maaliskuussa kattavan selvityksen naisten ja miesten asemasta työmarkkinoilla. Siitä kävi esiin selkeästi naisten ja miesten asemoituminen eri aloille sekä yhteiskunnan johtopaikoille. Kaikki lähtee koulutusvalinnoista, joista voidaan jo huomata työmarkkinoiden jakautumisen nais- ja miesvaltaisiin aloihin.

EK:n tutkimus korosti myös, että eri alojen sisällä ja työpaikoilla naiset päätyvät usein erilaisiin tehtäviin kuin miehet. Työmarkkinoiden jakautuneisuus näkyy puolestaan naisten ja miesten palkkaeroina. Naisvaltaisten alojen palkkakehitys laahaa perässä tai samasta työstä maksetaan eri palkkaa. Johtotehtävissä on myös huomattavissa työmarkkinoiden jakaantuminen nais- ja miesvaltaisiin aloihin. Naisjohtajia on pääasiassa naisvaltaisilla aloilla.

Talouselämän julkaisi (26.4.) tekemänsä kyselytutkimuksen tulokset. 49 prosenttia Suomen yrityselämän keskeisistä naisvaikuttajista katsoo, että nuoren naisen mahdollisuudet edetä johtajaksi ovat heikommat kuin nuoren miehen. A-studion Talk -ohjelmassa muutamat naisjohtajat kertoivat avoimesti kokemuksistaan kohtaamistaan lasikatoista. Omien kokemusten jakamisessa oli kuitenkin haastateltujen mukaan kynnys. Rohkeus ja halu kertoa asiasta olivat ymmärrettävästi kasvaneet vasta oman aseman vahvistuttua työelämässä. Vaatii rohkeutta haastaa vallitsevaa kulttuuria, asenteita tai edes faktoja, jos samaan aikaan samassa kulttuurissa pyrkii luomaan itsellensä mielekästä uraa. Ainut tapa muutoksen kuitenkin on näiden työelämään pyrkivien naisten kokemusten avaaminen.

Suomen Keskuskauppakamarin selvityksen (23.10.2012) mukaan kaikilla suurilla ja keskisuurilla yhtiöillä on Suomessa nykyään molempia sukupuolia hallituksessa, mutta vain yksi suomalainen pörssiyhtiö toimii naiskomennossa: Suominen Oyj:n toimitusjohtaja Nina Kopola.

Yksi keskeinen ratkaisu näihin edellä mainittuihin ongelmiin olisi vanhemmuuden kustannusten uudelleenjakaminen. Ei vain työnantajien kesken vaan koko yhteiskunnan kesken. Yhteinen arvomaailmamme koskettaa meistä jokaista. Esteet ja mahdollisuudet ovat jaettuja, joten myös ratkaisu parempaan on yhteinen. Esteettömyyttä, kasvua ja mahdollisuuksia toivomme kaikille. Suomen Yrittäjänaisten toiminnanjohtaja Heli Järvisen mukaan suurin epäkohta miesten ja naisten välillä suomalaisilla työmarkkinoilla on se, että suomalaiset vauvat maksatetaan äitien työnantajilla. Jos jokainen vauva maksaa työnantajalle noin 12 000 euroa (raskausajasta siihen asti, kun lapsi täyttää 10 vuotta) ja kustannukset jäävät pääasiassa naisten työnantajien hoidettavaksi, ei ole ihme, että etenkin nuorten naisten asema työelämässä on epävarmempi. Tästä tuore Akavan jäsenkysely on vain yksi esimerkki.

Nuorten naisten on vaikea saada vakituista työsuhdetta, sillä heidät nähdään mahdollisen raskauden vuoksi valitettavan usein ylimääräisenä kulueränä. Etenkin pienyrittäjän kohdalla ongelma on todella kouriintuntuva. Vaikka hyvää tahtoa olisi, talouden realiteetit iskevät kovasti vastaan eikä ylimääräisiä kuluja ole varaa maksaa. Naisvaltaiset alat kärsivät selkeästi nykyisestä tilanteesta. Suomen Yrittäjänaiset ovat tehneet laskemia niistä työnantajalle koituvista kustannuksista, joita Kela ei korvaa. Tähän kuuluvat raskaudenajan poissaolot töistä, osa äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta tulevista palkka- ja lomakuluista, sekä sairaan lapsen hoitamisesta syntyvät poissaolokustannukset siihen asti, kun lapsi täyttää kymmenen vuotta. Eräs naisvaltaisella hoiva-alalla toimiva 35-vuotias yrittäjä, jolla on 50 alaista, oli laskenut tähän mennessä vanhemmuuden kustannuksiksi omassa yrityksessään 350 000 euroa. Hänen työuransa aikana yritys ehtii osallistua vanhemmuuden kustannusten maksamiseen lähes miljoonalla eurolla.

Ruotsissa vanhemmuuden kustannusten jakaminen on toteutettu yhteisvastuullisesti ja niin työnantaja kuin palkansaajapuoli ovat olleet tyytyväisiä järjestelmään. Ruotsissa kaikki tuloveroa maksavat henkilöt maksavat oman sairausvakuutusmaksun yhteydessä 2,2 prosenttiyksikön verran palkastaan vanhemmuuden rahastoon. Kun Suomessa vanhemmuuden kustannusten maksamiseen osallistuu naisten työnantajat ja Kela, ruotsissa koko yhteiskunta kantaa yhteisvastuuta vanhemmuuden kustannuksista.

Suomessa vanhemmuuden kustannukset tulisi maksaa yleisistä verovaroista, kuten mitkä tahansa muutkin koko yhteiskuntaa koskettavat kustannukset. Ruotsin malli on vähintä, mitä Suomessa pitää tehdä. Silloin siis jokaisen palkansaajan sairasvakuutusmaksuun lisätään vanhemmuusrahaston osuus. Suomen Yrittäjänaisten laskelmien mukaan sairasvakuutuksen lisättävä vanhemmuusrahasto tarkoittaisi kuuden euron lisäkustannusta 2800 euroa kuukaudessa ansaitsevalle henkilölle kuukaudessa. Pieni hinta suuresta uudistuksesta.

Uudistuksella pystyttäisiin työllistämään merkittävästi lisää ihmisiä. Etenkin naisvaltaisilla aloilla, jotka työllistävät tällä hetkellä yllä kuvatuista syistä heikommin. Työmarkkinoille saataisiin huomattavasti lisää osaamista ja resursseja käyttöön ja naisten urakehitykselle luotaisiin tasavertaiset mahdollisuudet miehiin verrattuna. Pyrkimyksessä tukea naisten työllistymistä ja väestösuhteen tasapainoista kehittymistä tarvitsemme tasa-arvoa ja yhteisvastuuta vanhemmuuden kustannusten jakamisessa.

Rakenteellisten muutosten jälkeenkin on vielä paljon pureksittavaa, jotta aito tasa-arvo työelämässä toteutuu ja ovet ovat avoinna lahjoille ja osaamiselle sukupuoleen katsomatta. Kulttuurin muuttaminen on huomattavasti helpompaa, jos saamme esitetyn uudistuksen kautta enemmän naisia työelämään ja pysyviin työsuhteisiin. Näin myös uralla eteneminen ja uran pitkäjänteinen suunnitteleminen on helpompaa, kun ei tarvitse käyttää turhaa energia nykyisen määräaikaisen työsuhteen jatkon varmistamiseen ja siitä huolehtimiseen tai ylipäätään työmarkkinoille pääsyn esteiden väistelyyn. Sen energian voi käyttää huomattavasti parempaan. Omaan sekä yhteiseen.

Facebookin toimitusjohtaja Sheryl Sandberg on kirjoittanut naisjohtajuutta ja naisten urakehitystä käsittelevän kirjan Lean In. Teos on hyvin omakohtainen kertomus naisten asemasta ja arjesta työelämässä. Näkökulmana hänen oma polkunsa työelämässä naisena ja perheen äitinä, mutta myös johtajana, jonka alaisuudessa on vuosien varrella ollut merkittävä määrä sekä miehiä että naisia.

Yksi Sandbergin ydinhuomioista oli, että hänen kokemuksensa mukaan mies pyrkii hanakammin kohti seuraavia haasteita, miettimättä välttämättä omia sen hetkisiä taitojaan. Nainen taas kerää ensin pätevyyttä ja pitää rimaa uuden tavoitteluun ehkä turhankin korkeana ja kyseenalaistaa omaa osaamistaan. Mies on omassa mielessään rajaton ja nainen rajattu. Jäin miettimään kuinka rajaton naisen reitti on suomalaisessa työelämässä ja miten rajattomuutta, uskallusta ja uralla etenemisen mahdollisuuksia voitaisiin tukea myös rakenteiden tasolla.

Keskustelin johtajuudesta erään korkeasti koulutetun nuoren naisen kanssa. Hän sanoi johtajuuden kiinnostavan, mutta pelkäsi että joutuisi jollain tavalla muuttamaan itseään kelvatakseen johtajaksi. Tästä ajatuksesta voi varmasti moni sekä nainen että mies löytää itsensä. Kuka määrittää johtajuuden ja työelämän? Me itse.