Halua puolustaa, puuttua ja tukea

Eurooppalainen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen etuja ajava ILGA-eurooppa julkaisi eilen vähemmistöjen asemaa Euroopassa tarkastelevan ihmisoikeusraporttinsa. Suomen sijoitus ei ollut kovinkaan imarteleva. Olimme vasta listan sijalla 14 ja edellemme olivat kirineet mm. muut pohjoismaat ja Kroatia. Listat ja sijoitukset eivät saisi olla itseisarvo tai ainut motiivi kehitykselle. Olisi myös jokseenkin ylimielistä olla yllättynyt, että Kroatia on kirinyt ohitsemme. Tieto kuitenkin yllätti minut, mutta miksi?

Pohjaako yllättyneisyys vahvaan perehtyneisyyteeni Kroatian ihmisoikeustilanteesta vai mielikuvaan siitä, että yhteys, jossa mainitaan ihmisoikeudet tai tasa-arvo, Suomi on aina itseoikeutetusti kärkipäässä. Hienosta historiastamme huolimatta tämä mielikuva ei enää automaattisesti päde. Löydämmekin itsemme raportista, jossa ihmisoikeudet meihin liitettynä edustavat puutetta, epätasa-arvoa, sortoa ja piittaamattomuutta. Oma yllättyneisyyteni kertoo ehkä ennen kaikkea näennäisen hiljaisuuden ja rauhan vaaroista. Ilman jatkuvia mellakoita tai kriminalisointia on helppo kuvitella että kaikki on hyvin.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksissa on vielä runsaasti tehtävää. Yksi merkittävä askel lainsäädännön näkökulmasta on tasa-arvoisen avioliittolain loppuun saattaminen. Raportti nostaa esille puutteita myös Suomen syrjintä- ja translainsäädännössä. Tämän lisäksi tarvitsemme pikaisesti toimenpideohjelman seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman parantamiseksi.

Edessämme on yhteiskunnallisesti merkittävä ihmisoikeudellinen kysymys, joka arvollisesti jakaa maatamme vahvasti. Miten aiomme yhteiskuntana tämän asian käsitellä ja toimilla varmistaa tasavertaisuuden toteutumisen?

Tukea, tietoa ja selkeitä linjauksia tarvitaan mm. kouluihin, nuoriso- ja vanhustyöhön nuorisotyöhön, terveydenhuoltoon ja sosiaalipuolelle. Kaikki yhteiskunnan palvelut ja toiminta tulisi tarkastella uudelleen ja kehittää niitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen hyvinvoinnin ja tasavertaisuuden edistämiseksi.

Myös EU:n perusoikeusvirasto julkisti tänään laajan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevan kyselytutkimuksen tulokset. Suomalaisista vastaajista 90 prosenttia kertoi kuulleensa kouluaikanaan negatiivisia kommentteja, jotka kohdistuivat koulutovereihin, joiden oletettiin kuuluvan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön. 60 prosenttia suomalaisista vastaajista oli koulumaailmassa alle 18-vuotiaana osin tai täysin peitellyt todellista seksuaalista suuntautumistaan tai sukupuoli-identiteettiään. Transihmiset joutuvat muita useammin työelämäsyrjinnän ja viharikosten kohteeksi. Jopa kolme kymmenestä transihmisestä kertoi kohdanneensa väkivaltaa tai uhkailua useammin kuin kolme kertaa viimeisen vuoden aikana.

Monissa kehittyvissä maissa on edelleen lähes mahdotonta edistää minkään tyyppistä seksuaalikasvatusta kouluissa. Vastustus johtuu usein siitä, että avoimuus ja tieto nähdään seksin markkinointina. Kärsijöinä ovat nimenomaan nuoret. Ajatellaan, että mitä vähemmän he tietävät sitä parempi. Tosiasiassa tiedon puute lisää riskikäyttäytymistä. Se voi helposti myös vaikeuttaa nuoren minäkuvan rakentumista ja sitä kautta käsitystä omista rajoista. Mitä haluan tai en halua? Tietämättömyys luo rajattomuutta, pelkoa ja heikkoa itsetuntemusta. Huonolla itsetunnolla varustettuna moni meistä on taipuvainen näkemään oman arvonsa erittäin minimaalisena ja tämä on omiaan ohjaamaan meitä tekemään valintoja, joilla haavoitamme itseämme.

Suomessa seksuaalikasvatusta on tarjolla kaikissa kouluissa, mutta kehittämisen varaa riittää. On jokaisen nuoren oikeus tarkastella omaa identiteettiään ja sen suhdetta ympäröivään maailmaan turvallisessa ja avoimessa ympäristössä. Tarjoamalla selkeät toimintalinjat ja tukea kouluille kasvatamme nuoria, joilla on vahva itsetuntemus ja kykyä huomioida myös erilaisia elämiä ympärillään. Kaikki moninaisuuden ymmärtäminen on tulevaisuudessa kaiken osallisuuden edellytys.

Talvella New Yorkissa järjestetyssä YK:n naisasian komitean naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsitelleessä kokouksessa nostettiin esille haavoittuvina ryhminä mm. lesbot ja transnaiset. Ammattilaiset eivät tunne riittävästi naisten välisten suhteiden väkivallan muotoja ja näin uhrit eivät välttämättä saa tarvitsemaansa tukea. Latinalaisessa Amerikassa transnaiset altistuvat muita naisia useammin väkivallalle ja usein väkivalta johtaa myös kuolemantapauksiin. Näiltä naisilta puuttuu täysin lainsuoja.

Useissa Afrikan maissa homoseksuaalisuus on edelleen rikos tai vähintään hyvin vahvasti yhteiskunnan paheksuma. Näissä maissa on vielä monta askelta otettavana ennen tasa-arvoista avioliittolakia.

Muutosta parempaan tapahtuu usein nimenomaan rohkeiden yksilöiden kautta. Lain merkitystä emme voi kiistää, mutta lopulta kyse on ihmisen halusta ymmärtää toista. Halusta valita pelon sijaan rohkeus. Moni on jakanut oman tarinansa ja sitä kautta he ovat luomassa kaunista ja avointa tulevaisuutta meille kaikille. Amerikkalainen NBA-pelaaja Jason Collins mursi kuukausi sitten ison muurin kertomalla omasta homoseksuaalisuudestaan. Homoseksuaalisuus on ollut täysin vaiettua niin afro-amerikkalaisten keskuudessa kuin ison rahan joukkueurheilussa. Ihailen kovasti myös Suomalaista Demian Seesjärveä, joka mitään peittelemättä jakoi oman tarinansa sukupuolenkorjauksestaan MTV3:n 45-minuuttia ohjelmassa. Demian on tänään onnellinen mies, joka tarinallaan ja avoimuudellaan vie meidät suoraan ihmisyyden ytimeen.

Ei ole pientä tai suurta asiaa, merkittäviä tai vähemmän merkittäviä ihmisoikeuskysymyksiä. On vain oikeudenmukaisuus ja epäoikeudenmukaisuus. Hyvää tulee varjella, edistää ja vaatia. Mikään arvo, myöskään jo saavutettu ei pysy elossa ilman meidän kaikkien tukea ja osallisuutta. Halua puuttua, puolustaa ja tukea.