Vihreä sote

Hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on kyse todella merkittävistä päätöksistä, jotka koskettavat jokaista suomalaista. Samaan aikaan totuus on se, että iso osa ihmisistä ei pystyisi avaamaan esitelmäksi nykyistä järjestelmää saatikka kuvaamaan nyt tehtyjen päätösten vaikutuksia. Itse olen juuri ja juuri kärryillä monen kuulemisen ja mittavan lukemisen jälkeen. Miten äänestäjät siis aidosti valvovat oman etunsa toteutumista tai kommunikoivat edustajalleen toiveita tai kritiikkiä? Erityisesti näin isossa muutoksessa vuoropuhelu olisi tärkeää. Moni varmasti kokee, että on vain päästettävä irti ja luotettava, että päättäjä päättää tai irtisanoutua koko sotkusta. Ehkä uudistusta koskevien ongelmien ydin ja haaste on juuri tässä.

Uuden sote-järjestelmän tavoitteena tulisi olla malli joka olisi niin selkeä, että kaikilla on mahdollisuus hahmottaa sen toiminta. Järjestelmän monimutkaisuus on ongelma myös ennaltaehkäisyn ja ongelmien varhaisten tunnistamisen näkökulmasta. Kynnys hoitoon hakeutumiseen on jo ylipäätään monelle korkea. Moni saattaa lykätä hakeutumista hoitoon myös siksi, että ei tiedä tarkalleen, keneen olla yhteydessä tai mihin pitäisi mennä.

Mitä vihreät sitten ajattelevat sote-palveluista. Yritän avasta sitä seuraavaksi.

Vihreät haluavat saada perusterveydenhuollon (terveyskeskustason hoito), erikoissairaanhoidon (sairaalatason hoito) ja soveltuvilta osin sosiaalitoimen (erilaiset elämiseen, asumiseen ja toimeentuloon liittyvät tukipalvelut) saman järjestäjän vastuulle, jotta resursseja voitaisiin kohdentaa sinne, missä suurin tarve on eli ontuvaan perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Tällä hetkellä erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat 5-10 prosentin vuosivauhtia ja kunnilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin maksaa sairaanhoitopiirin lasku ja leikata edullisesta perusterveydenhuollosta ja ennaltaehkäisevistä ei-lakisääteisistä palveluista. Tämä eriarvoistaa ihmisiä sekä johtaa kokonaiskustannusten holtittomaan kasvuun.

Vihreät haluavat purkaa sosiaali- ja terveydenhuollon nykyisenkaltaisen monen rahoittajan mallin (valtio, kunta, Kela, työnantajat ja vakuutusyhtiöt), joka pompottelee ihmisiä luukulta toiselle, koska kukaan ei kanna kokonaisvastuuta palveluiden järjestämisestä ja rahoittamisesta ja eri tahot pyrkivät siirtämään potilaita ja kustannuksia toinen toiselleen. Nykytilanteessa Pertti Potilas joutuu odottamaan esimerkiksi kipeytyneen polven kanssa terveyskeskuslääkärin vastaanottoa kohtuuttoman pitkään.

Tämä johtuu pitkistä hoitojonoista ja siitä, että kukaan ei kanna kokonaisvastuuta potilaan hoitoketjun toteutumisesta. Pitkät hoitojonot johtuvat siitä, että terveyskeskuksiin ei saada tarpeeksi resursseja ja lääkäreitä, jotka valuvat yksityiselle sektorille, työterveyshuoltoon ja sairaaloihin. Kokonaisvastuun kantamisen ongelmat johtuvat siitä, että kunta voi siirtää rahoitusvastuun hoitoon pääsemisen viivästymisestä Kansaeläkelaitoksen (Kela) korvattavaksi, koska Kela korvaa sairauspäivärahojen kautta alle vuoden kestävän työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansionmenetystä. Lisäksi Kela maksaa potilaan kuljetteluun vaadittavia kustannuksia, kuten taksimatkat.

Nykytilanne johtaa helposti siihen, että Pertti ei saa kohtuuajassa tarvitsemaansa hoitoa, ongelmat pahenevat ja kustannukset kasvavat. Kuvaan alla vihreiden mallissa, kuinka sote-järjestelmä saataisiin palvelemaan Pertin ja muiden suomalaisten terveyttä ja kuinka järjestelmän rahoitus kannattaa tehdä.

Vihreät haluavat varmistaa vahvan julkisen terveydenhuollon aseman ja toimivan perus- ja erikoissairaanhoidon yhdistämisen. Tämä edellyttää nykyistä leveämpiä hartioita. Mitä useampi ihminen on vastaamassa sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksesta, sitä useammalle ihmiselle apua voidaan antaa ilman, että järjestelmä romahtaa. Tilannetta voi verrata vakuutukseen. Jos vakuutuksen piirissä on vain kourallinen ihmisiä, ei vakuutuksen idea toteudu.

On valitettavaa, että kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Petteri Orpon johtaman työryhmän esitys ei vastaa etenkään rahoitus- ja väestöpohjavaatimusten osalta vihreiden kantaa, mutta perus- ja erikoistason yhdistämisen osalta otettiin kuitenkin askelia oikeaan suuntaan. Jos nyt esitetty malli tulee käytäntöön, kaupunkiseuduilla asuvat 70 prosenttia suomalaisista ovat yhdistetyn perus- ja erikoissairaanhoidon piirissä.

Nyt tehty esitys ei ole kiveenhakattu totuus vaan tältä pohjalta lähdetään tekemään itse lakiesitystä. Matkan varrella vihreillä on mahdollisuus valvoa saavutettujen edistysaskelien toteutumista ja täydentää esitystä, jos siihen avautuu mahdollisuuksia.

Vihreät hyväksyivät vuonna 2010 oman sosiaali- ja terveyspoliittisen ohjelman. Siinä kuvataan suomalaisen sosiaali- ja terveyspolitiikan tilaa ja ratkaisuja havaittuihin ongelmiin. Ohjelman lopussa kuvataan myös vihreä sote-rakenne, joka on yksi ehdotus osaksi laajempaa keskustelua.

Vihreiden sote-mallissa lähdetään siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen pirstaleisuus puretaan ns. ostopooli-mallilla. Vihreiden mallissa valtion, kuntien ja Kelan rahoitus yhdistetään samaan pottiin. Tämä poistaisi eri toimijoilta epäterveen kannustimen siirtää kustannuksia rahoittajalta toiselle. Ostopoolina voisi toimia esimerkiksi nykyiset maakunnat tai viisi ns. miljoonapiiriä. Ostopooli vastaa palveluiden tilaamisesta ja sen toimintaa valvoo vaaleilla valittu valtuusto. Palveluita tuottaa nykyiseen tapaan julkiset, yksityiset sekä kolmannen sektorin toimijat.

Vaikka sote-palveluiden rakenteeseen liittyvät asiat ovat äärimmäisen tärkeitä, yksi olennainen osa sote-keskustelusta on jäänyt varjoon. Hyvinvointipolitiikka ei ole pelkästään sosiaali- ja terveydenhuoltoa, vaan hyvinvointia koskeva päätöksenteko jakautuu monille hallinnon aloille ja tasoille, kuten kulttuuriin, liikuntaan, kaavoitukseen ja koulutukseen.

Mitä enemmän voimme tukea muun muassa lasten ja perheiden hyvinvointia koulussa, kotona, työpaikoilla ja harrastuksissa, sitä paremmin voimme ennaltaehkäistä arjen ongelmien muodostumista sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmiksi.

Järkevällä kaavoituksella voimme parantaa palveluiden helppoa saatavuutta ihmisten arjessa. Hyvällä julkisen liikenteen ja pyöräväylien suunnittelulla tuomme peruspalvelut sekä harrastusmahdollisuudet lähemmäs ihmisiä. Mitä enemmän osallistamme ihmisiä heitä koskevaan päätöksentekoon, sitä enemmän ihmiset kokevat yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunnetta. Kaikki tämä on yhtälailla sote-keskustelua.