Hulluna avoimuuteen

Eduskunnassa ja mediassa on keskusteltu viime viikkoina politiikan avoimuudesta. Keskeinen kysymys on ollut, tulisiko eduskunnan valiokuntien toimintaa avata enemmän julkisuudelle.

Oma mielipiteeni on, että kyllä pitäisi. Jos haluamme osallistaa kansalaisia enemmän yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, tarvitaan sekä tietoa päätöksenteosta että välineitä osallistua päätöksentekoon.

Kansalaisaloite on hyvä avaus, kun puhutaan välineistä, joilla kaikki voisivat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Sen rinnalla on kuitenkin välttämätöntä avata päätöksenteon taustoja ihmisille.

Suurin osa keskusteluun osallistuneista poliitikoista on ollut sitä mieltä, että valiokuntien toimintaa tulee avata nykyistä enemmän esimerkiksi lisäämällä valiokuntien julkisia kuulemisia. Tämä on hyvä suunta.

Olen itse työelämä- ja tasa-arvo- sekä lakivaliokunnan jäsen. Kokouksissa on luonnollisesti myös luottamuksellisia asioita, jotka on syytä pitää valiokunnan sisällä, mutta pääsääntöisesti en näe mitään syytä sille, ettei kokouksia voitaisi kuvata ja tallentaa valiokunnan sivuille. Muun muassa Kanadassa toimitaan juuri näin ja Euroopan parlamentissa kaikki valiokuntien kokoukset ovat julkisia.

Avoimuuden lisäämiseen liittyvä epäröinti liittyy usein valiokunnan nykyiseen verrattain avoimeen ja rakentavaan keskusteluilmapiiriin. Moni myös pelkää, että nykyistä avoimempi valiokuntatyöskentely vie todellisen päätöksenteon kokouksista käytäville ja luottamuksellinen sekä kompromissihakuinen päätöksenteko vaarantuu.

Valiokuntatyöskentely on yksi kansanedustajan työn merkittävimmistä osista niin ajallisesti kuin politiikan sisältöihin vaikuttamisen näkökulmasta. Ilman kameran raportoivaa silmää valiokuntien sisäinen keskustelu on usein huomattavasti rakentavampaa ja avoimempaa kuin täysistuntojen kiivaimmat ja osin teatraaliset hallitus-oppositio -debatit. Täysistuntojen televisioidut keskustelut tuntuvat usein lähinnä huvittavan katsojia.

Täysistuntojen poliittinen show palvelee lähinnä politiikan ympärille rakentunutta ammattilaisten rinkiä, johon kuuluvat rajattu joukko korkean tason poliitikkoja, heidän taustavaikuttajansa sekä politiikan toimittajat. Näyttävät debatit pönkittävät erilaisia rooleja ja tukevat lähinnä tämän sisäpiirin omaa valtaa tai etenemistä ja arvostusta oman yhteisönsä hierarkiassa.

Valitettavan usein hintana on se, että keskustelu on hyvin kaukana kuuntelevasta ja rakentavasta keskustelusta, jossa monesta tulkinnasta ja näkemyksestä päädyttäisiin lopulta parempaan ja kirkastuneeseen yhteiseen visioon. Tämä taas etäännyttää ihmisiä politiikasta. Se saa politiikan näyttämään kaukana arjesta olevalta keskiöltä, johon tavallisella ihmisellä ei ole tartuntapintaa. Kaikki politiikan toimijat ovat varmasti yksilöinä vilpittömästi tekemässä muutosta ja rakentamassa parempaa yhteiskuntaa, mutta suljettu kehä ja sen asettamat vaatimukset ajavat kauas demokratian ihanteista ja aidosta muutoksesta. Mikä on kansanedustajan tehtävä ja miten onnistumista ja aktiivisuutta mitataan?

Itse haluan ajatella, että ovien avaaminen valiokuntiin toisi mukanaan kaivattua muutosta. Ehkä päätökset eivät siirtyisikään käytäville ja keskustelu valiokunnissa säilyisi avoimena ja rakentavana. Syyt torjua avoimuus ja läpinäkyvyys eivät saa pohjautua omaan pelkoomme avoimuutta kohtaan tai epäluottamukseemme ihmisen kyvystä käsitellä avoimuutta. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden tulisi olla yksi varjelluimmista arvoistamme ja vallitsevan järjestelmän tulisi sitä tukea. Kaikki riippuu meistä itsestämme. Minkälaista politiikkaa haluamme jatkossa tehdä ja millä ehdoilla?

Avoimuuden politiikka voisi ajan kanssa ulottua myös vaaleihin ja näin edistää ihmisten äänestysaktiivisuutta. Moni kokee tällä hetkellä, että ei nykyjärjestelmän vuoksi edes tiedä, mitä äänestää ja mitä omalla äänellään on tukemassa. Esimerkiksi Ruotsissa puolueet ilmoittavat selkeästi oman agendansa ennen vaaleja ja äänestäjät tietävät, minkälaista vastinetta äänelleen saavat. Suomessa poliittinen kuluttajansuoja on liiaksi sattumankauppaa.

Ehkä tärkein syy kannattaa politiikan avoimuutta, on palauttaa luottamusta poliittiseen järjestelmään. Olen kansanedustajan kokenut, että eduskuntaa kohtaan koetaan paljon epäluuloa eikä kansanedustajiin lähtökohtaisesti luoteta. Eduskunnan toiminta koetaan kaukaisena ja vieraana ja mediassa keskitytään jatkuvasti spekuloimaan, mitä asioita kukin puolue ja edustaja mahdollisesti pyrkivät edistämään tai estämään. Jos jokaisella olisi mahdollisuus seurata valiokuntien työskentelyä ja päätösten perusteluita, voitaisiin keskustelussa siirtyä yhä enemmän itse asiasisältöihin ja keskittyä vähemmän siihen, miltä mikin asia näyttää.