Mikä on sun tarina?

Olen aina uskonut ja luottanut tarinoihin. Lapsesta asti toisten ihmisten tarinat ovat antaneet voimaa, uskallusta ja rohkeutta. Tarinat ovat lohduttaneet, luoneet samaistumisen tunteita ja synnyttäneet uusia unelmia ja tavoitteita. Välillä jo sisällä kiteytynyt oivallus on puhjennut kukkaansa vasta toisen tarinan kautta. Muiden tarinat puhaltamassa eloon omaa nuorta maailmankuvaa, ajattelun ja arvomaailman muodostusta, kohti omaa aikuista elämää ja siihen liittyviä valintoja ja päätöksiä.

Viime lauantaina TV2:n Pakko Tanssia -ohjelman tuomari Dennis Nylund esitti suorassa tv-lähetyksessä oman soolotanssiteoksensa. Kaunis ja taitava tarina rakkaudesta. Dennis on kansainvälisesti tunnettu ja tunnustettu tanssija erityisesti katutanssipiireissä. Lauantain teoksesta merkittävän teki ilmiömäisen tanssin lisäksi esityksen tarina. Teos alkoi videosta, jossa mies innostuneena valmistautuu treffeille. Videosta siirryttiin lavalle, jossa mies istuu puiston penkillä ja odottaa seuralaistaan kukkakimppu kädessään. Odotus hermostuttaa ja mieli laukkaa innostuneena. Mies alkaa tanssia. Koreografia oli huikea. Katsojana ilmassa on odotus seuralaisen saapumisesta. Esityksen viimeisessä lähikuvassa yksin tanssineen miehen rinnalle ilmestyy hahmo ja viime hetkellä meille paljastuu, että odotettu seuralainen onkin mies ja kohtaus päättyy suudelmaan. Homoseksuaalisuus on melko vaiettu asia monissa katukulttuuriin liittyvissä piireissä. Miesten välinen suudelma on vaiettu asia suomalaisessa televisiossa. Kertomallaan tarinalla Dennis loi valtavan määrän uutta osallisuutta ja toi näkyväksi vaiettuja tarinoita rakkaudesta.

Eilen kansainvälisessä mediassa alkoi kiertää tieto amerikkalaisen NBA-pelaaja Jason Collinsin antamasta Sports Illustrated -lehden haastattelusta, jossa hän kertoo olevansa homoseksuaali. Tähän asti amerikkalaisessa kulttuurissa tabuja ovat olleet sekä afro-amerikkalaisen miehen että miespuolisen joukkuelajin urheilusankarin homoseksuaalisuus. Tarinallaan Jason Collins haastaa vahvan ja tähän asti hyvin yhtenäisen kulttuurin, joka on jättänyt varjoonsa kokonaisen totuuden. Tämä teko tulee konkreettisesti tuomaan uusia onnellisen elämän mahdollisuuksia sadoilletuhansille ihmisille.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli mainos uudesta Kipusiskot avustusorganisaatiosta, joka pyrkii voimauttamaan tyttöjä ja naisia ja torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Mainoksessa väkivaltaa kohdannut nainen kertoo oman tarinansa. Tarinan alla on keltainen palkki, jossa lukee haluatko apua. Yhdellä painalluksella väkivaltaa kokenut nainen on mahdollisesti yhden rohkeutta vaativan askeleen lähempänä hakeakseen apua. Ehkä lehden tarina loi uskoa siihen, että väkivalta ei ole normaalia eikä hyväksyttävää. Sitä ei tarvitse hävetä ja moni muu on kokenut samaa ja saanut apua. Naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen myös suomessa osittain vaiettu ja kielletty asia. Viime viikkoina olemme puhuneet vihapuheesta ja miten sitä tulisi torjua. Ensimmäinen askel on tunnustaa, ketkä ovat suurimmissa riskissä altistua vihapuheelle. Yksi näistä ryhmistä ovat naiset. Mikä yhteiskunnassamme kannattelee rooleja, joissa nainen on väkivallan uhri?

Päivän politiikka nojautuu valitettavan vähän tarinoihin. Tarinoihin muutoksen moottorina.
Yhteisön hyvinvoinnin ja osallisuuden synnyttäjänä. Ilman yhteistä tahtoa, uskoa ja toivoa mikään rakenne tai raha ei voi pelastaa ihmistä. Läpi maailman historian mahdottomalta näyttäneet liikahdukset ihmisoikeuksissa ja tasa-arvossa ovat pohjautuneet vahvaan tarinaan. Visioon paremmasta, jonka rinnalla vanha valta, alistus tai muuten vääristyneet käsitykset ovat lamaantuneet toimintakyvyttömiksi. Tarinoiden voimalla ihminen kerrallaan on poimittu mukaan uuteen. Puhutaan rotuerottelusta, naisten asemasta, seksuaalivähemmistöjen ja vammaisten oikeuksista. Puhutaan myös päivähoitojärjestelmästä, ensi- ja turvakodeista, maksuttomasta koulutuksesta, työntekijöiden oikeuksista jne. Lista on pitkä.

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma julkaisi muutama viikko sitten uuden elämänkerran. Monen mielenkiintoisen tarinan joukosta odotetusti keskiöön nousi Eero Heinäluoman ”paljastukset” Erkki Tuomiojasta ja kuinka tämä oli ollut aikeissa hajottaa SDP:n. Suojellakseen puoluetta Heinäluoma päätti erota. Kirjan julkaisua seurasi useiden päivien analyysien ketju, joissa täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevat ihmiset pohtivat Heinäluoman sanoja politiikan arvaamattoman mahtimiehen taktisina siirtoina. Kuinka Heinäluoma on ollut aina tarkka peluri ja tässäkin siirrossa on suunniteltu koreografia taustalla. Suurin osa pohdinnoista maalasi ajatusta, että todellinen kohde tuomiojan sijaan on Urpilainen ja hänen sivuuttamisena puolueen johdosta. Heinäluoman oletettu lopullinen maali on presidenttiys.

Tällä hetkellä politiikan näkyvimpien toimijoiden, niin poliitikkojen kuin politiikan toimittajien keskustelu, pyörii loputtoman analyysin ja shakkipelin ympärillä. Palsta toisensa perään pohditaan kannatuksia ja niiden nousua ja laskua. Puntaroidaan tosissaan valtaapitävien seuraavia siirtoja ja pidetään taktikointia ja juonittelua täysin arkipäiväisenä toimintana. Haetaan oikeutusta salailulle, taktikoinnille, valheille ja totuuden vääristelylle. Tästä tarinasta on vaikea hakea luottamusta tai suuntaa tulevaan. Tämä tarina ei synnyttä mitään yhteistä hyvää. Edunsaajina on korkeintaan rajattu sisäpiiri.

Tapasin viime syksynä Keskisuomessa huostaan otetun ja koulukiusatun alkoholistiperheen tyttären. Kovia kokenut tyttö hymyili kuin Naantalin aurinko. Pitkän vaikean jakson jälkeen tyttö oli löytänyt toivoa kohtaamistaan hyvistä ihmisistä. Tyttö kertoi minulle avoimesti koko rankan tarinansa ja kertoi olevansa nyt onnellinen. Lopuksi hän totesi, että yksi asia häntä vielä ärsyttää. Hän on nimittäin huomannut, että hänen paras ystävänsä yrittää koko ajan mielistellä ja matkia häntä. Viime viikolla hän oli menettänyt lopulta hermonsa ja sanonut tuolle matkivalle ystävälleen, että ei sinun tarvitse yrittää ollaan niin kuin minä tai mielistellä minua. Minä rakastan sinua juuri sellaisena kuin sinä olet. Tästä tarinasta minä haen voimani ja uskon muutoksen mahdollisuuteen.

Mitä useammin jokainen meistä saisi kertoa oman tarinansa, sitä enemmän olisi mahdollisuuksia uusille kohtaamiselle.

Hyvää Vappua!