Tukea kasvuyrityksille

Viittasin edellisessä yhteisö- ja osinkoveroa käsitelleessä tekstissä Risto Kalskeen kirjoittamaan (HS, Vieraskynä 28.3.) tekstiin, jossa hän ehdotti, että julkiset hankinnat tulisi tehdä uusilta yrityksiltä. Jatkan aiheesta, sillä yritysten kilpailukyvyn parantaminen ja elinkeinorakenteen uudistaminen on välttämätön edellytys hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseksi.

Kotimaisten pienten yritysten kasvun ja kansainvälistymisen esteenä on helposti näytön puute. Jos valtion hankinnoista painotettaisiin pienten kasvuyritysten tukemista, uudet yritykset saisivat kokemusta sekä näyttöjä, joiden avulla ponkaista myös kansainvälisiin kilpailutuksiin. Kalske toteaa kirjoituksessaan, että valtion hankintojen kilpailuttaminen pienten yritysten kesken voi tuoda tehokasta apua alkuvaiheen yritysten kaupallistumiselle. Tämän on hyvin totta. Suomi tarvitsee nimenomaan kasvuhakuisia ja kansainvälistymiseen tähtäävää yritystoimintaa. Koska suomalaiset yritykset eivät voi pienten kotimarkkinoiden vuoksi kehittää toimintaansa tarpeeksi pitkälle Suomessa, tarvitaan vetoapua valtiolta.

https://janitoivola.net/2013/04/05/keskustellaan-enemman-ennen-paatoksia/

Näen, että pienten ja keskisuurten kasvuyritysten tukeminen valtion julkisissa hankinnoissa sekä elinkeinorakenteen samanaikainen muuttaminen vastaamaan tulevaisuuden kysyntää, on Suomelle suuri mahdollisuus. Tästä hyvänä esimerkkinä on ilmastonmuutos ja sen tuomat haasteet.

Kansainvälinen kysyntä perustuu yhä suuremmalta osin uusiutuvaan energiaan ja sitä hyödyntävään energiatehokkaaseen teollisuusinfrastruktuuriin. Ilmastonmuutoksen hidastaminen edellyttää, että koko maailman energiahuolto rakennetaan uusiksi vuosisadan puoliväliin mennessä. Tämä tarkoittaa valtavia markkinoita niille, jotka myyvät energiatehokkuutta ja uutta energiateknologiaa. Suomella on mahdollisuus tehdä ilmastonmuutoksen vastaisesta työstä itselleen vahva ja työllistävä kasvuala. Meillä on todella paljon korkeaa osaamista ja teknologiaa, jolle on kysyntää maailman suurimmalla ja alati kasvavilla markkinoilla. Tämä on pikkuhiljaa onneksi ymmärretty myös Suomessa. Tuorein esimerkki oli Pekingissä maanantaina 8.4. avattu suomalaisten vientiyritysten edistämiskeskus, joka tarjoaa suomalaisille Kiinassa toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille toimitiloja sekä käytännön apua kiinalaisilla markkinoilla toimimiseen.

Nyt tehdyt yhteisö- ja osinkoverouudistukset kannustavat parhaimmillaan yrityksiä laajentamaan toimintaansa, myös maamme rajojen ulkopuolelle. Kansainvälistyvät yritykset tarvitsevat kuitenkin Pekingin vienninedistämiskeskuksen kaltaista tukea uusilla markkinoilla toimimiseen sekä suurempaa yksityistä riskirahoitusta. Sen saanti on helpompaa, jos valtio on mukana yritysten kansainvälistämisessä.

Suorien yritystukien sijaan olisi panostettava riittävien kotimarkkinoiden synnyttämiseen kasvualoilla, tutkimus- ja kehitystyöhön sekä yritysten kansainvälistämiseen. Esimerkiksi Sveitsissä on otettu aivan toisenlainen lähestymistapa kasvuyritysten tukemiseen.

Sveitsissä julkinen sektori tarjoaa kansainvälistymistä tavoittelevalle kasvuyritykselle suorien tukien sijaan markkinointi- ja johtamisosaamista sekä kansainvälisiä kontakteja verkostoitumiseen. Valtio on siis korvamerkinnyt yritystuen asiantuntija-avuksi ja käytännön työkaluiksi kansainvälistymisen ja kasvun tueksi. Suomessa erilaiset yritysten tukimuodot on hajautettu hyvin sirpaleiseksi ja osittain päällekkäiseksi kokonaisuudeksi. Yritystuista ei saada tästä johtuen täyttä tehoa irti eikä niitä pysytä kohdentamaan kaikkein parhaalla mahdollisella tavalla.

Suomalaista yritystukijärjestelmää tulisikin kehittää siihen suuntaan, että julkinen sektori siirtyisi tukirahan sisäisestä kierrättämisestä enemmän verkostoijan rooliin, joka luo reunaehtoja erilaiselle kysyntälähtöiselle yritystoiminnalle. Tämä tarkoittaa sitä, että julkinen sektori ei niinkään loisi tarjontaa markkinoille tukemalla joitain tiettyjä yrityksiä. Sen sijaan julkinen sektori pyrkisi vastaamaan markkinoiden kysyntään ja tukemaan yrityksiä yritysten tarpeiden kautta. Näin yrityksen ei tarvitsisi keskittyä eri julkisen sektorin toimijoille hajautetun tukirahan keräämiseen vaan voisi vastata markkinoiden kysyntään ja saada tähän julkiselta sektorilta räätälöityä tukea.