Keskustellaan enemmän ennen päätöksiä

Hallituksen yhteisö- ja osinkoveropäätös on herättänyt valtavasti keskustelua, hyvä niin.

Pidän tärkeänä, että lähes kaksi viikkoa jatkunut keskustelu osinkoverouudistuksesta saatiin edes jollain tavalla päätökseen, kun hallitus linjasi eilen osinkoverouudistukseen tehtävistä korjaustoimista. Lopputulos ei ole täydellinen, mutta uusi osinkoveromalli on selvästi parempi kuin kehysriihessä sovittu malli.

Pelkän poliittisen taistelun sijaan haluan kiinnittää huomiota myös siihen, miltä asia näyttää ulospäin. Kansalaisten silmissä ei näytä hyvältä, että hallituspuolueiden edustajat riitelevät julkisuudessa keskenään jo tehdyistä päätöksistä ja syyttävät toisiaan. Monille herää kysymys, millä tiedoilla ja osaamisella hallitus tekee päätöksiä ylipäätään. Asiaa ei auta se, että itse asian sijaan kinastelu on siirtynyt asioista viestimiseen ja epäilyihin siitä, kuka on valmistellut kenenkin toimesta mitäkin, milloin ja miksi.

Aika näyttää, mitä hallituksen sisäinen julkisuudessa myllätty kähinä tekee ihmisten kiinnostukselle politiikkaan kohtaan ja kuinka uskottavalle politiikka heidän silmissään näyttää.

Meidän poliitikkojen olisi syytä nyt pysähtyä miettimään päätöksenteon tapoja ja päätöksenteon avoimuutta. Puolueiden olisi hyvä tuoda omat kantansa ja mielipiteensä esiin hyvissä ajoin ennen kehysriihen kaltaisia neuvotteluita. Tämän pohjalta jokainen puolue voisi perustella omia näkökulmiaan. Tämä toisi läpinäkyvyyttä ja uskottavuutta politiikkaan. Puolueiden erot tulisivat rehellisesti kaikkien tietoon ja voisimme keskustella enemmän politiikan sisällöistä. Tämä olisi äänestäjien ja demokratian kunnioittamista.

On myös täysin kestämätöntä tuoda päätösesityksiä hallituspuolueiden päätettäväksi muutaman tunnin varoitusajalla. Vaikka osinkoverouudistuksen rakenne on ollut tiedossa valtiosihteeri Martti Hetemäen kolmen vuoden takaisesta veromalliesityksestä lähtien, siihen tuodut uudet luvut eivät käsitykseni mukaan ole olleet arvioitavissa kuin hetki ennen varsinaista päätöksentekoa. Tämänkaltainen toimintatapa johtaa hyvin repivään ja poukkoilevaan päätöksentekoon, joka ei ole kenenkään etu.

Mitä itse asiaan tulee, olen pohtinut seuraavaa.

Hallitus päätti siis kehysriihessä laskea yhteisöveroa 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Yhteensä tämän vaalikauden aikana yhteisöveroa on näin ollen laskettu jo 6 prosenttia. Kehysriihessä hyväksytty yhteisöveropäätös maksaa 960 miljoonaa euroa. Tämä on tarkoitus rahoittaa menosopeutuksilla (500 miljoonaan euroa) ja yritysveron alentamisista seuraavilla dynaamisilla vaikutuksilla (460 miljoonaa euroa). Tämä on herättänyt paljon ihmetystä, sillä hallitus ei ole aikaisemmin perustellut päätöksiään oletetuilla talousvaikutuksilla.

Jos päätösten oletettuja hyötyjä käytetään perusteluina päätöksille nyt, tulisiko samaa toimintatapaa hyödyntää myös muissa päätöksissä. Mieleeni tulee lasten- ja nuorten hyvinvointi, ennaltaehkäisevät sosiaali- ja terveyspalvelut ja ihmisoikeuksiin liittyvät teemat. Myös näissä kysymyksissä tulisi pystyä katsomaan vuosineljännestä pidemmälle ja miettiä, minkälaista Suomea olemme päätöksillä rakentamassa tuleville vuosille ja vuosikymmenille.

Olisin itse ollut valmis laskemaan yhteisöveroprosenttia Ruotsin tasolle eli 22 prosenttiin, mutta pidän 4,5 prosentin yhteisöveron alennusta liian suurena. Se kiihdyttää pohjoismaista verokilpailua ja heikentää suomalaista veropohjaa. Olisin itse karsinut etenkin ympäristölle haitallisia yritys- ja elinkeinotukia enemmän. Saatuja säästöjä olisin kohdentanut pienten- ja keskisuurten kasvuyritysten toimintaedellytysten tukemiseen. Nämä yritykset tarvitsevat toimivat kotimarkkinat sekä tukea kansainvälistymiseen enemmän kuin suoria yritystukia.

Risto Kalske kirjoitti (HS, Vieraskynä 28.3.), että julkiset hankinnat tulisi tehdä uusilta yrityksiltä. Olen täysin samaa mieltä. Tällä hetkellä kotimaisten pienten yritysten kasvun ja kansainvälistymisen esteenä on helposti näytön puute. Jos valtion hankinnoista painotettaisiin pienten kasvuyritysten tukemista, uudet yritykset saisivat kokemusta sekä näyttöjä, joiden avulla ponkaista myös kansainvälisiin kilpailutuksiin.

Kalske toteaa, että valtion hankintojen kilpailuttaminen pienten yritysten kesken voi tuoda tehokasta apua alkuvaiheen yritysten kaupallistumiselle. Tämän on hyvin totta. Koska suomalaiset yritykset eivät voi pienten kotimarkkinoiden vuoksi kehittää toimintaansa tarpeeksi pitkälle Suomessa, tarvitaan vetoapua valtiolta.

Suurin taistelu on käyty hallituksen osinkoveropäätöksestä. Hallitus kokoontui eilen ja linjasi tähän tehtävistä korjaustoimista.

Pörssin ulkopuoliset yhtiöt, joilla on paljon nettovarallisuutta, voivat kehysriihessä sovitun mallin mukaisesti nostaa 75 prosenttia osingoistaan 7,5-8 prosentin veroasteella, kunhan osinkotulot eivät ylitä 8 prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta. Osingoista 25 prosenttia on veronalaista pääomatuloa, jota verotetaan 30-32 prosentin veroasteella. Kehysriihipäätöksessä poistettu kevyemmän verotuksen osinkokatto kuitenkin palautettiin. Tuo katto asetettiin 150 000 euroon.

Uudessa mallissa 150 000 euron raja toimii tulppana sille, että kevennetyllä 7,5-8 prosentin veroasteella ei voi nostaa rajattomasti osinkotuloja. 150 000 euron ylittävältä osalta sekä 8 prosentin vuotuisen tuoton ylittävältä osalta osinkotulot ovat 85 prosenttisesti veronalaista tuloa. Tämä estää osaltaan hallintayhtiöiden kautta tapahtuvaa verokeinottelua. Uudessa mallissa kevennettiin pörssiin listattujen yritysten verokohtelua siten, että jatkossa pörssiin listattujen yhtiöiden osinkoja verotetaan 85-prosenttisesti 100 prosentin sijaan. Tämä keventää osakesäästäjien osinkoveroastetta 25,5-27,2 prosenttiin, kun kehysriihen mallissa vastaavat prosentit olivat olleet 30-32 prosenttia. Nykymalli on kuitenkin kireämpi kuin aikaisempi tilanne, jossa osakesäästäjän osinkovero oli 21-22,4 prosenttia.

Olisin itse laskenut 8 prosentin rajaa yhtiön nettovarallisuudesta ulosmitattavista osingoista, jotka voi saada alennetulla verokannalla. Sopiva osinkotuottoprosentti olisi ollut valtiosihteeri Martti Hetemäen alun perin suosittelema 3,9 prosenttia. Olisi pitänyt kevennetyn osinkoveron 60 000 euron katon entisellään. Lisäksi keinovalikoimassa olisi voitu myös veronalaisten osinkojen 25 prosentin osuuden kasvattaminen.

Hallitus on nyt linjannut uudistuksen päälinjat. Niitä tarkastellaan lainvalmistelutyön yhteydessä, jossa varmistetaan vielä uudistuksen tavoitellut vaikutukset tulonjakoon ja verokertymiin. Samalla arvioidaan tarvittavat lisätoimet tulonmuuntamisen ja muun verosuunnittelun rajoittamiseksi.