Elämänpolku

Osallistuin viime viikolla New Yorkissa YK:n naisten asemaa käsittelevän komission kokoukseen. Tämän vuoden teemana oli naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjunta. Viikko vahvisti sen, että naisten aseman eteen on vielä paljon työtä tehtävänä. Kokouksen aikana vahvistui myös viesti siitä, että väkivalta ei ole vain fyysistä väkivaltaa tai muilla tavoin toista ihmistä kohtaan kohdistunutta väärin tekemistä, vaan myös tekemättä jättämistä ja ohi katsomista. Väkivaltaa on yhtälailla myös oikeuksien, aseman ja mahdollisuuksien puute

Opin hyvin elävästi, miten paljon sisua ja lujuutta esimerkiksi koulunkäynti kehitysmaissa usein vaatii tytöiltä. Jos koulun ovet ovat jo avoinna, asenteet eivät. Vähättely voi alkaa jo aamulla kotona isän tai veljen toimesta, jotka toivoisivat, että 13-vuotias tyttö naitettaisiin mieluummin hyvään perheeseen ja hän synnyttäisi mahdollisimman paljon lapsia. Koulumatkaan saattaa mennä kävellen useita tunteja tai koulubussin kuljettaja ahdistelee tyttöä matkalla kouluun. Välitunnilla tyttö ei uskalla mennä vessaan, koska pelkää tulevansa raiskatuksi. Opettaja kiristää seksillä tai muilla velvoitteilla. Kotona odottaa illalla sama vastahakoinen perhe. Aamulla kaikki alkaa alusta. Vaatii paljon sisua ja tahtoa tämänkaltaista arkea elävältä tytöltä käydä koulua. Minusta ei siihen olisi.

Me emme Suomessa onneksi elä samassa todellisuudessa. Siitä huolimatta mietin, miltä näyttää maailma ja omien unelmien ja tulevaisuuden tavoittelu suomalaisen nuoren silmin? Miltä polku näyttäisi hänen asemastaan? Siellä voisi olla monta takauksen paikkaa.

Marraskuun 2012 tietojen valossa Suomessa on 30 800 alle 25-vuotiasta työtöntä työnhakijaa. Vuosittain 8-10 prosenttia ikäluokasta ei jatka peruskoulusta toiselle asteelle. 110 000 alle 30-vuotiasta nuorta on perusasteen varassa ja noin 40 000 alle 30-vuotiasta on työn ja koulutuksen ulkopuolella. Nuorten syrjäytymisen kustannukset yhteiskunnalle ovat 300 miljoonaa euroa vuositasolla.

Nykyisen hallituksen yksi merkittävimmistä teoista on ollut nuorten yhteiskuntatakuun eli nuorisotakuun kehittäminen. Reilun viikon päästä käytävässä hallituksen kehysriihessä punnitaan tuon takuun ulottuvuudet ja voima.

Hallitusohjelmassa on linjattu, että nuorisotakuun toteuttamiseen käytetään 60 miljoonaa euroa vuodessa. Tuosta summasta käytetään 24 miljoonaa euroa koulutustakuun toteuttamiseen, 28 miljoonaa euroa työllisyystakuun toteuttamiseen ja 8 miljoonaa euroa etsivään nuorisotyöhön ja työpajatoimintaan. Vuoden 2012 kehysriihessä nuorisotakuun toteuttamiseen lisättiin myös nuorten aikuisten osaamisohjelman rahoitus 27-52 miljoonaa euro per vuosi vuosien 2013-2016 välillä.

Pelkkien eurosummien ja tilastojen ohella on kysyttävä, miten nuorisotakuu näkyy nuorisotyötä tekevien ihmisten arjessa ja mitä siltä odotetaan jatkossa? Soitimme avustajani kanssa suoraan erikokoisiin kaupunkeihin eri puolella Suomea ja kysyimme asiasta.

Nuorisotakuu ei ole eri paikkakunnilla vielä näkynyt kovinkaan paljoa arjessa ja/tai sitä on sovellettu vain joillain nuorisotyön sektoreilla, kuten etsivässä nuorisotyössä. Tässä oli kuitenkin eroja pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä. Esimerkiksi Helsingissä nuorisotakuun myötä on käynnistymässä uusia hankkeita, joissa edistetään toiselle asteelle pääsyä ilman kielitaitotestejä sekä työttömien aikuisten uraohjausta. Monissa kunnissa on myös ollut jo pitkään erilaisia hankkeita, jotka tähtäävät nuorisotakuun tavoitteisiin. Yksi hyvä esimerkki tällaisista kunnista on Vantaa, jonne tullaan ympäri Suomea hankkimaan oppia. Vantaalla on toteutettu nuorten koulutustakuuta jo vuodesta 2008.

Nuorisotakuusta yleisesti jaettu toivomus on se, että sen kautta saataisiin entistä suurempi joukko nuoria aktivoitua ja siitä muodostuisi väylä työ- ja koulutuspaikkaan niille nuorille, jotka tarvitsevat eniten apua ja ohjausta. Useissa keskusteluissa toivottiin, että nuorisotakuu ei muodostuisi vain kosmeettiseksi toimenpiteeksi, vaan sillä saataisiin aidosti vähennettyä turhia koulutushakuja, opintojen keskeyttämisiä ja sen kautta löydettäisiin uusia välineitä auttaa nuoria. Samalla toivottiin myös sitä, että kunnille asetetaan yhteisiä mittareita nuorisotakuun seuraamiseksi, kuntien toimintaa valvotaan ja tarvittaessa sanktioidaan, jos ne eivät ryhdy riittävän aktiivisiin toimiin nuorisotakuun edistämiseksi.

Nuorisotakuun toivottiin selkeyttävän kokonaiskuvaa nuorten tilanteesta sekä kunnille tulevia vaateita nuorten koulutuksen ja työllisyyden suhteen. Eri toimijoiden välisiä rajoja ylittämällä olisi helpompi suunnitella kohdennettuja toimenpiteitä sekä rahoitusta. Nuorisotakuun koettiin auttavan siinä, että voimavarat keskitetään nuorten aseman tunnistamiseen sen sijaan, että eri toimijat arvostelevat toisiaan siitä, mitä kaikkea jonkun toisen toimijan olisi pitänyt tehdä. Nuorisotakuun avulla nuorten auttaminen ei ole enää pelkästään kunnan viranomaisten tehtävä vaan mukaan ovat tulleet entistä voimakkaammin muun muassa yritykset. Hyvänä on pidetty myös sitä, että nuorten omaa ääntä kuullaan entistä enemmän ja sen on tarkoitus ohjata nuorille suunnattujen palveluiden kehittämistä.

Nuorisotakuu kannustaa kokeilemaan uusia nuoria osallistavia toimintapoja ja kehittämään niitä nuorten kokemusten pohjalta. Tämänkaltaisia malleja ovat esimerkiksi tuettu oppisopimus sekä nuorten kuntouttava toiminta, joiden avulla pyritään antamaan nuorille käytännönläheistä koulutusta sekä tarjoamaan muun muassa vanhempien työntekijöiden opastusta ja neuvoja. Nuorisotakuun toivotaan parantavan aikaisemmin opitun tiedon ja osaamisen hyödyntämistä, jotta nuorten motivaatio jatkokoulutukseen säilyisi.

Maahanmuuttajien osalta toivotaan sitä, että erillisten koulutus- ja työharjoittelumuotojen sijaan myös maahanmuuttajanuoret osallistuisivat samoihin koulutus- ja työharjoitteluohjelmiin kaikkien muiden kanssa. Näin kielitaito kehittyy ja kaikkien nuorten ymmärrys erilaisista kulttuureista kasvaa. Helsingissä vieraskielisten asema on nostettu toimenpiteiden keskiöön, sillä nyt yli 40 prosenttia toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle yhteishaussa jäävistä on vieraskielisiä nuoria. Sama koskee vastavalmistuneiden työllisyyspalveluja.

Nuorisotakuun vaikutuksiin suhtauduttiin varauksellisesti etenkin korkean työttömyyden alueilla, joissa ei jakseta uskoa pelkästään harjoittelupaikkojen voimaan, kun varsinaiset työpaikat häviävät käsistä. Paikoin koettiin niin, että samalla kun nuorisotakuun avulla parannetaan koulutuspaikkojen ja työpaikkojen luomista, ammatillisen ja toisen asteen koulutuspaikkojen vähennykset tekevät tyhjäksi nuorisotakuun vaikutukset. Pääkaupunkiseudulla toistui viesti ammatillisen koulutuksen aloituspaikkamäärien kasvattamisesta, joka olisi keskeisin nuorisotakuun tuoma lisäarvo.

Pitkien välimatkojen Pohjois-Suomessa yksi huomionarvoinen asia oli se, että nuoren kouluttautumispaikkakunta saattaa olla monien satojen kilometrien päässä omasta kotipaikasta. Jos kotoutuminen uudelle paikkakunnalle ei ole onnistunut, koulutusvalinta on osoittanut huonoksi eivätkä sosiaaliset suhteet ole ehtineet vakiintua, on nuorella suuri riski ajautua kaikkien tilastojen ja aktivointitoimenpiteiden ulkopuolelle.

Jos hallitus on todella sitoutunut nuorisotakuun toteuttamiseen, sen pitää näkyä myös nuorisotakuun toteuttamiseksi vaadittavissa resursseissa sekä kentän äänen kuulemisessa. Toimenpiteiden tulee vastata tavoitetta. Olennaista on kulkea hankkeen rinnalla eri toimijoita kuunnellen ja kokemuksista oppien.