Eräästä avioliitosta

Olen saanut viime päivinä paljon palautetta lakivaliokunnan keskiviikkoisesta päätöksestä olla ottamatta tasa-arvoista avioliittolakia valiokuntakäsittelyyn.

Yksi toistuva kysymys on ollut, miksi itse avioliitto on niin tärkeä. Eikö parisuhdesopimus tai jokin muu vastaava ilmaus kävisi?

Osuvasti tähän mielestäni vastaa Tuomas Enbusken twitter-päivitys tältä päivältä: ”Kohtauksia eräästä rekisteröidystä parisuhteesta #Ingmar Bergman”. Päivitys on muunnelma yhdestä Bergmanin tunnetuimmista teoksista: Kohtauksia eräästä avioliitosta.

Kerrotaanko meistä siis yhteistä tarinaa vai räätälöidäänkö toisille erilliset, hieman nyrjähtäneet ja jo alkuperäisestä hohdostaan laimenneet versiot? Jätetäänkö jonkun tarina kokonaan kertomatta? Olen yleensä hyvin sovitteleva ihminen, mutta pyrkimyksessä tasa-arvoon ei valitettavasti ole kompromisseja.

Yhteiskunta ei voi tehdä erikseen avioliittolainsäädäntöä eri ihmisryhmille ihonvärin, kulttuurin, kielen tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Ihmisiä ei voi laittaa henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi eri oikeuksilla varustettuihin lokeroihin. Historia tuntee tästä karmaisevia esimerkkejä. Siksi valtion lainsäädäntöä tulee ohjata ihmisoikeus- ja tasa-arvonäkökulma. Kaikkien suomalaisten tulee olla valtion lainsäädännön edessä tasavertaisia. Samat oikeudet ja samat velvollisuudet kuuluvat kaikille ja velvoittavat kaikkia. Siksi valtiollinen avioliittolaki tulee muuttaa tasa-arvoiseksi.

Oli aika, jolloin äänioikeus oli yksin miehen pyhä ja vaalittu oikeus. Ehdotus naisen osallisuudesta tuntui mahdottomalta, jopa äänioikeutta halventavalta. Tuli kuitenkin aika, jolloin oikeudesta tuli jaettu yhteinen oikeus. Yhteiskuntaa eteenpäin vievä ja vahvistava tekijä. Oli aika, jolloin avioliitto oli pyhä ja tarkoitettu kahdelle samaan rotuun kuuluvalle. Sekoittumisen katsottiin loukkaavaan tämän liiton pyhyyttä. Tuli onneksi toinen aika, jolloin ihminen oli vapaa kohtaamaan partnerinsa rotuun katsomatta. Näin käsitys kahden ihmisen muodostamasta liitosta muuttui. Yhteiskunta vapautui, vahvistui ja oli ylpeä kyvystään kasvaa ja kehittyä.

Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaa myös samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisen avioliiton. Muutos koskisi siviilivihkimistä. Uskonnolliset yhdyskunnat voivat jatkossakin itse määrittää kriteerit kirkollisen avioliiton solmimiselle.

Eli kirkon toimintaan tällä lakialoitteella ei puututa millään tavalla. Se kysymys kirkon on ratkaistava itse. Jokainen ihminen, joka haluaa liittyä johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan, hyväksyy samalla yhdyskunnan säännöt ja elää niiden mukaisesti. Valtion ei tule puuttua uskonnollisten yhdyskuntien sisäisiin arvokysymyksiin, ne ovat jäsenten itsensä käsissä.