Pakko saada kesäduunii!

Kesäduuni Uudellamaalla 2013 -kampanja haastaa uusmaalaisia työnantajia tarjoamaan kesätyötä nuorille. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni maakunnan nuori saa ensimmäisen kesätyöpaikan tulevana kesänä. Kampanja haastaa Uudenmaan kuntia sekä muita julkisia ja yksityisiä työnantajia työllistämistalkoisiin. Olen mukana vetämässä kampanjan nuorten ryhmää. Ryhmän ajatuksena on antaa nuorille mahdollisuus käyttää omaa ääntään ja osallistua talkoisiin.

Ryhmän ikähaarukka on 13-20 ja Uusimaa on laajasti edustettuna. Tapaamme reilun 20 hengen porukalla säännöllisesti ja talven aikana toteutamme erilaisia tapahtumia. Ryhmän vetäminen on myös itselleni rikastuttava opetus siitä, mitä aidosti tarkoittaa antaa uudelle sukupolvelle ääntä ja tilaa. Omalla kohdallani se on tarkoittanut oman egon, kontrollin ja johtamisen tarpeen vaientamista. Kokemuksen tuoman tarpeettoman realismin sivuuttamista sekä opettelua, miten kuunnellaan ja kyseenalaistetaan.

Yksi ryhmän ideoista muuntuu todeksi nyt tammikuun aikana. Kierrämme nuorten kanssa yhteensä 16 koulussa tsemppaamassa nuoria työnhakuun ja yrityksiä nuorten palkkaamiseen. Nuoret ovat itse sopineet ja organisoineet vierailut ja he ovat paikalla kertomassa, mitä ensimmäinen työpaikka heille merkitsee.

Kesäduuni Uudellamaalla 2013 –kiertueen ensimmäinen vierailukohde oli Myrskylän ja Lapinjärven kuntien yhteinen Porlammin koulu ja lukio. Pelkkä yhdistetty bussi- ja taksimatka koululle muistuttivat hyvin elävällä tavalla, kuinka erilaisissa olosuhteissa nuoret asuvat ja elävät eri puolilla Suomea. Kaukoliikenteen bussilla pääsee parhaimmillaan noin kymmenen kilometrin päähän koulusta, josta matka taittuu koululle taksilla tai sovitulla kyydillä. Tämä on tosiasia, joka asettaa haasteita myös monen nuoren kesäiselle työllistymiselle.

Perillä koulun rehtori Marketta Takkala ja oppilaskunnan puheenjohtaja ja kampanjan nuorten ryhmän jäsen Matias Heinonen olivat ovella vastassa. Nuorten työllistäminen oli paikallisesti jo tuttu aihe. Lapinjärven ja Myrskylän yrittäjäjärjestöt ovat tehneet yhteistyötä Porlammin lukion kanssa siten, että jokainen Porlammin lukioon tulija saa kesätyöpaikan ensimmäisen lukiovuoden jälkeisenä kesänä. Juuri tämänkaltaista talkoo- ja yrittäjähenkeä Suomessa tarvitaan.

Aloitin tilaisuuden puhumalla elämäntaidoista ja kyvystä kohdata erilaisia ihmisiä. Mitä enemmän nuorella on kykyjä ja valmiuksia tulla toimeen erilaisten ihmisten ja tilanteiden kanssa, sitä useampi ovi on avoinna. Tässä aikuisyhteisöllä ja sen käyttäytymisellä on iso rooli. Opetammeko maailmankuvaa, jossa sosiaalisia kohtaamisia pelätään ja jännitetään vai maailmankuvaa, jossa kohtaaminen on mahdollisuus ja toisen erilaisuus omaa osaamistani vahvistava tekijä. Miten käsitellä omia pelkoja ja epävarmuutta ja miksi on tärkeää uskoa omiin unelmiin ja kohdata omat pelot. Nostanko luurin ja soitan mahdolliselle työnantajalle pelosta huolimatta vai jääkö puhelu tekemättä ja ovi avautumatta.

Alustukseni jälkeen Matias Heinonen esitteli itse kesäduunikampanjaa. Hän korosti hyvin nuorten omaa aktiivisuutta kesätöiden saamisessa ja kannusti muita nuoria uskomaan omiin vahvuuksiinsa. Heinonen käytti esimerkkinä näistä vahvuuksista sitä, että nuorilla on paljon eri harrastuksista ja koulusta hankittuja tietoja, taitoja, energiaa, intoa sekä raikasta näkökulmaa vanhoihin totuttuihin toimintamalleihin. Nuoret pystyvät omalla osaamisellaan ja näkökulmallaan usein kiinnittämään huomioita sellaisiin asioihin, jotka jäisivät muuten työyhteisöissä havaitsematta.

Heinosen puheenvuoroa seurasi toisen Heinosen, Matiaksen veli Oton omakohtainen puheenvuoro kesätöistä päiväkodista. Otto Heinonen kertoi kuinka työelämän rutiinit aamuherätyksineen eivät olleet sitä kaikkein suurinta herkkua, mutta itse työ oli antoisaa, mukavaa ja helppoa. Palkka ei ollut se tärkein asia itse työssä vaan ennen kaikkea kokemus työelämästä. Otto Heinonen mainitsi puheenvuoronsa lopuksi, että hän saattoi jopa löytää tulevaisuuden ammattinsa. Hän kannusti kaikkia olemaan avoimia kaikille mahdollisille töille ja kokemuksille.

Tilaisuus päättyi yleisön kysymyksiin, joissa minulta muun muassa kysyttiin omia kesätyökokemuksia sekä näkökulmia siihen, miten nuoret saataisiin kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista. Omien kokemusten muistelun lisäksi painotin, että kaikki mahdolliset kesätyöt eivät ole julkisesti näytillä ja tiedossa vaan nuorten on tärkeää rohkaistua ja olla yhteydessä eri yrityksiin. Kannattaa ottaa asenteeksi se, että yritykset eivät anna armopaloja palkkaamalla sinut vaan sinulla on jotain sellaista annettavaa yritykselle, josta yritys hyötyy. Meillä jokaisella on jotain annettavaa ja keskeistä on tietää ja tuntea, kuka minä olen ja mitä minä haluan ja hyödyntää tuota tietoa oman elämänsä rakentamisessa niin opiskelun kuin työurankin suhteen.

Istun tätä tekstiä kirjoittaessa bussissa. Olen matkalla Porvooseen Linnankosken lukioon jatkamaan siitä, mihin eilen jäätiin. Paljon rohkeita kohtaamisia, hienoja puheenvuoroja ja mielenkiintoisia tarinoita siis luvassa.