Kuka kuuluu joukkoon?

Kansalaiskeskustelussa on painottunut viime aikoina suomalaisten huoli sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuudesta. Mistä kansalaisten tulevaisuuden huoli lopulta muodostuu? Huoli ei välttämättä ulotu vain palvelujen saatavuuteen, rakenteisiin tai siihen, kuka palveluja tarjoaa tai kuka niistä vastaa. Taustalla on myös epäselvyys, miltä arvopohjalta palveluja tarjotaan ja sitä kautta kenelle ja missä muodossa. Tai miten tuo arvopohja ehkä muuttuu, jos palveluntarjoajat muuttuvat, heikkenevät tai katoavat kokonaan?

Nyt puhutaan kokonaisten yhteisöjen arvopohjasta ja niiden suhteesta kanssaihmisiin. Palveluilla on suuri merkitys siinä, miten ihmisiä rohkaistaan nojautumaan ja luottamaan omaan yhteisöönsä. Tällä taas on suora yhteys hyvinvointiin ja kuntalaisten tasa-arvoiseen asemaan. Palveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa ei ole kyse siis vain tuotannollis-taloudellisesta toimenpiteestä vaan myös siitä, minkälaiselta arvopojalta uudet palvelumallit rakentuvat ja miten pystyvät parhaiten palvelemaan yksittäisten ihmisten ja yhteisön välisiä kohtaamisia.

Olin viime viikolla vierailemassa Liedossa. Sain kuulla, miten hyvin kunnalliset päivähoitopalvelut on hoidettu. Liedossa on käytössä yhdistettyjä päivähoitoryhmiä, joissa osa lapsista vaatii erityistä tukea. Yhdistetyissä ryhmissä lapset oppivat jo pienenä näkemään ja tutustumaan erilaisiin lapsiin. Yhdistetyt päivähoitoryhmät ovat olleet kunnallinen toimintatapa. Monilla ihmisillä oli suuri huoli siitä, että jos päiväkoteja ulkoistetaan, erityistä tukea vaativat lapset laitetaan omiin ryhmiinsä ja muut lapset omiin ryhmiinsä tehokkuuden nimissä.

Julkiset terveyspalvelut vastaavat noin 80 prosenttia kaikista terveyspalveluista ja yksityisten terveyspalveluiden osuus on noin 20 prosenttia. Vierastan yksityisiä terveyspalveluita demonisoivaa puhetta, mutta kannatan vahvasti kuntien omaa palvelutuotantoa. Tuntuu siltä, että vastakkain ovat kaksi ideologista ääripäätä. Toisen mielestä kaikki palvelut tulisi tuottaa julkisesti ja toinen vaatii kaikkia palveluita yksityisen sektorin hoidettavaksi.

Itse näen asian siten, että yksityisellä sektorilla on ja tulee olemaan oma merkittävä rooli suomalaisessa sosiaali- ja terveysjärjestelmässä julkisten palveluiden täydentäjänä sekä toimintatapojen kehittäjänä. Kysymys on siitä, minkälaiset pelisäännöt valtio ja kunnat asettavat palveluiden toteuttamista varten. Julkiset verovarat tulee käyttää ensisijaisesti julkisten terveyspalveluiden tuottamiseen ja yleiseen kansanterveystyöhön. Julkisen sektorin tulee vastata ydinpalveluista kaikissa keskeisissä palvelutarpeissa, jotta yksityiselle sektorille ei muodostu hintoja nostavaa ja hyvinvointipalvelujen tasa-arvoa heikentävää monopoliasemaan palveluntuotannossa.

Kohtasin nuoren sosionomiksi valmistuneen naisen Allianssin nuorten työllisyysfoorumissa. Hänen tarinansa edusti minulle positiivista esimerkkiä siitä, miten yksityisen sektorin toimijat voivat täydentää julkista palveluntuotantoa.

Tämä nuori nainen oli kyllästynyt julkisen sektorin byrokratiaan ja kokenut ettei pysty toimimaan kuten haluaisi nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi julkisen sektorin palveluksessa. Hän perusti oman toiminimen ja alkoi tarjota konsultointipalvelua niin julkisen, yksityisen sekä kolmannen sektorin toimijoille nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Toiminta-ajatus perustuu siihen, että nuorten syrjäytymistä ehkäistään tiiviillä yhteistyöllä itse nuorten kanssa kehittämällä heidän elämäntaitojaan ja vahvistamalla nuorten itsetuntoa. Tarkoitus on toimia nuoren työllistymisen koordinaattorina ja edistää nuorten ja työmarkkinoiden välistä verkostoitumista järjestämällä nuorille mahdollisuus päästä tutustumaan nuorta kiinnostavan ammattialan yrityksen toimintaan ilman byrokratiaviidakkoa.

Kyseessä ei ole huippuammattilaisten head hunting -firma vaan yritys, joka tarjoaa yhteiskunnallisia palveluita tulevaisuuttaan etsiville nuorille. Palvelu rahoitetaan pääsääntöisesti kyseisen toimijan yhteistyökumppanien avulla. Nuori maksaa itse vain nimellisen korvauksen, jonka katsotaan edistävän sitoutumista yhteiseen matkaan.