Maailmankaikkeuden seuramies

Minä kuulun sukuun, jossa ihmiset ovat perusluonteeltaan arkoja, pohdiskelevia ja lievään pessimistisyyteen taipuvaisia. Me mieluimmin aina ensin jarrutamme kaiken muutoksen edessä, kun toiset syöksyvät räjähtävällä voimalla kohti elämän tarjoamia mahdollisuuksia. Olemme uteliaita ja kiinnostuneita ja haluaisimme syvällä sydämessämme olla osallisia kaikessa. Osa yhteisöä ja sen nautintoja. Emme jää laitimmaiseen nurkkaan ja olemme mukana, mutta käsijarru on jatkuvasti päällä. Siitä ehkä seuraa myös se, että usein valitsemme mahdollisuuden edessä olla tarttumatta tilaisuuteen. Tarttumatta jättäminen on alkujuuri yksinäisyydelle ja ympäristöstä eristäytymiselle.

Pitkän uuvutustaistelun jälkeen olen valmis myöntämään, että nämä suvustani tekemäni huomiot ovat myös osa minua. Kulkevat päivittäin vahvasti mukanani. Välillä halliten, toisinaan nujerrettuna. Meissä nimittäin on myös paljon rohkeutta, halua muuttua, seikkailla ja löytää itsemme uudelleen. Äärimmäinen arkuus ja maailmankaikkeuden seuramies elävät rintarinnan. Ainakin toivomme, että saisimme olla kaikessa mukana eikä tarvitsisi katsoa elämää sivusta.

Erityisesti olen miettinyt näitä sukumme piirteitä suhteessa vanhenemiseen. Olen nähnyt sukumme vanhetessa näiden piirteiden toisinaan ottavan yhä lujemman otteen ja se tekee surulliseksi. Miten valaa vanhukseen rohkeutta. Auttaa toista uskaltamaan ja olemaan edelleen osallinen. Myös tästä on vahvasti kyse, kun puhutaan ikääntymisestä ja ajankohtaisesta vanhuspalvelulaista. Hyvää vanhentumista on oikeus osallisuuteen, oikeus tulla nähdyksi tasavertaisena ja myös oikeus rohkeutta tukevaan apuun.

Vanhuspalvelulaki on kokonaisuudessaan todella hyvä työväline vanhusten aseman parantamiseksi. Sen tehtävänä on taata arvokas vanhuus jokaiselle. Laki tuo merkittäviä parannuksia ennaltaehkäisevään hoitoon ja siihen, että vanhukset pystyvät elämään mahdollisimman pitkään hyvää elämää omassa kodissaan.

Olen itse nostanut esille kulttuurisen vanhustyön yhtenä mahdollisuutena parantaa sekä vanhusten asemaa sekä monipuolistaa palvelujen tarjontaa. Kulttuurisen vanhustyön keskeisenä ajatuksena on kouluttaa eri kulttuurialan toimijoita osaksi vanhustyötä joko lähihoitajakoulutuksen kautta tai viemällä kulttuuripalveluita vanhusten palvelutaloihin sekä koteihin. Iso joukko taiteilijoita on jo ottanut askeleen tähän suuntaan. Muun muassa tanssijoita, runoilijoita, kuvataiteilijoita, näyttelijöitä ja sirkustaiteilijoita on jo osana vanhustyötä. Tulokset ja kohtaamiset ovat olleet merkittäviä. Vanhukset ovat alkaneet hiljaisuuden jälkeen puhumaan ja kertomaan tarinoita. Musiikki on tuonut kyyneleet silmiin, vanhuksen omista lapsuustarinoista on kirjoitettu runoja ja näytelmiä, tanssin ja liikkeen kautta on päästy jälleen ylös sängystä.

Osastoille on tullut uudenlaista elämää ja hetkiä osallisuudelle ja nähdyksi tulemiselle. Tie on vielä pitkä ja yhteiskunnan tukea tarvitaan. Muutos on ulottunut myös muihin kuin vanhuksiin. Taiteilija on löytänyt uusia työllistymisen mahdollisuuksia ja uutta merkitystä työllensä. Osa on lähtenyt jopa yrittäjiksi ja toiset hakemaan vahvempaa hoitoalan koulutusta. Olennaisin osa vanhuspalvelulain tavoitteiden toteutumista on henkilöstö ja heidän jaksamisensa. Kulttuurin tuleminen osastoille on tuonut myös hoitajien työhön uutta sisältöä ja viihtyvyyttä. Tämä on tärkeää kun pohditaan miten vanhustenhoitoon saataisiin lisää tekijöitä. Viime vuosina huolestuttavan paljon hoitoalan ammattilaisia on vaihtanut vanhustyön toiseen alaan.

Kulttuurinen vanhustyö on vain yksi esimerkki sellaisesta laadullisesta tuesta vanhustyölle, jolla voidaan tukea vanhusten omaa kykyä toimia sekä pysyä vireinä. Sen kautta pystytään myös monipuolistamaan vanhusten kanssa työskentelevien ihmisten kirjoa ja luodaan uutta innostusta hakeutua vanhuspalvelualalle. Kulttuurisen vanhustyön kaltaisella laadullisella sekä rajat ylittävällä palveluyhteistyöllä pystytään vaikuttamaan myös vanhusten kanssa työskentelevien ihmisten työnkuvaan ja työn mielekkyyteen liittyviin seikkoihin.

Viime sunnuntaina olin Hyvinkääsalissa katsomassa 70, Girls 70 -musikaalia. Ainutlaatuisen esityksestä teki se, että kaikki musikaalin tähdet ja tanssijat olivat eläkeläisiä. Moni ensimmäistä kertaa elämässään lavalla. Näytelmä kertoo joukosta eläkkeelle siirtyneitä näyttelijöitä, joilta uhkaa lähteä hoitokoti alta. Vanhukset päättävät pelastaa talon itsellensä. Rahat talon ostamiseen hankitaan ryöstelemällä ympäri kaupunkia. Lopulta hoitokoti pelastetaan. Musikaali ei toivottavasti jää ainoaksi. Hyvinkäällä on nimittäin perustettu teatteri Päivölän oma senioriteatteriryhmä ja suunnitelmia seuraavasti esityksestä viritellään.