Voimautunut keittiöapulainen

Osallistuin viime viikon torstaina Suomen lasten -ja nuortensäätiön vetämään kesäduuni 2012 -hankkeen päätösseminaariin. Samassa tilaisuudessa palkittiin myös vuoden parhaat kesätyöpaikkayritykset. Raatina toimivat eri yrityksissä työskennelleet yli 1000 nuorta. Koko kampanjan tarkoituksena oli nostaa esille työelämäkokemuksen karttumisen merkitys osana nuorten kasvua ja kehitystä.

Nuorten seminaaripuheenvuoroista kävi ilmi, että kesätöissä saavutetulla elämänkokemuksella on ollut suuri merkitys heidän elämässään. Esimerkiksi yksi itseään hiljaisena ja arkana pitänyt abiturientti osallistui vastuullisessa kesätyössään elämänsä ensimmäisiin palavereihin ja jännityksen jälkeen löysikin itsestään ulospäin suuntautuneen projektivetäjän ja tasavertaisen kumppanin vanhemman aikuisyhteisön kanssa kyseisellä työpaikalla.

Kesätyö on sana, joka nostaa monelle meistä mieleen vahvoja muistoja. Lähes jokainen muistaa ensimmäisen kesätyöpaikkansa. Itse olin jo 14-vuotiaana lasten kesäleirillä keittiöapulaisena. Se oli valtava hyppy koululäksyhuolista vastuuseen ruokkia leirin 150 lasta yhdessä muun keittiötiimin kanssa Viisi kertaa päivässä. Kun mietin aikaa taaksepäin, ehdoton edellytys työssä onnistumiselleni oli avoin ja kuunteleva työnantaja. Esimies, joka näki nuoren innon ja osasi yhdellä hetkellä opastaa ja toisessa kohtaa puolestaan päästää irti ja heittää vastuun minulle. Töitä tehtiin hiki otsalla ja kaiken kruunasi kuukauden puolessa välissä saapunut palkka.

Nuorten työllistyminen ja muu tasavertainen ohjautuminen osaksi yhteiskuntaa ja kohti omia velvollisuuksia ei saa olla mahdoton tehtävä. Se on ennen kaikkea tahdon kysymys. Kyse on tahdosta kuunnella nuoria ja tahdosta nähdä tämän päivän nuorten odotuksia ja elämä tosiasioiden asettamia vaatimuksia työelämälle. Yhteiskunta ympärillämme on muuttunut ja työelämän tulisi kulkea muutoksen rinnalla. Se on meidän kaikkien etu. Avain tulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseen on, että saamme samaan kelkkaan nuoret ja vanhat sukupolvet, työelämän vanhat hyvät käytänteet ja suomalaisen työelämän turvan ja luotettavuuden. Toisaalta onnistuminen edellyttää myös nykypäivän ja tulevaisuuden työelämän haasteiden ja mahdollisuuksien pohjalta nousevien uusien mallien omaksumista. Nuorilla itsellään on asiaan paljon näkemyksiä ja näiden pohjalta tulevaisuutta tulisi myös rakentaa.

Helsingin Sanomien työelämää käsittelevässä osiossa (HS, 19.8.) esiteltiin kolmen nuoren tarina sekä heidän ajatuksia työelämän parantamisesta. Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) toimitusjohtaja Mikko Pukkinen ja Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö (SAK) puheenjohtaja Lauri Lyly kommentoivat artikkelin yhteydessä nuorten näkemyksiä.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä olen ollut käsittelemässä koko kevätkauden 2012 epätyypillisten työsuhteiden problematiikka. Ongelman ydin on yksinkertaistettuna se, että vaikka suomalainen työelämä on muuttunut vuosikymmenten saatossa voimakkaasti, sosiaali- ja työlainsäädäntö ei ole pysynyt muutoksen vauhdissa. Tämä käy hyvin ilmi nuorten tarinoista.

Epävarmuus toimeentulosta seuraa viikko toisensa perään monien nuorten arjessa ja elämän pitkäjänteisen suunnittelun sijaan aika ja energia menevät usein seuraavasta vuokrasta selviämiseen. On vaikeaa keskittyä esimerkiksi opintoihin kun toimeentulo ei välttämättä riitä elämiseen. Jos nuori ei saa riittävää toimeentuloa työstään, joutuu yhteiskunta kustantamaan elämiseen tarvittavat eurot muun muassa toimeentulotuen muodossa. Yhteiskunnan kannattaa aina ohjata voimavaroja ihmisiä aktivoiviin toimenpiteisiin sen sijaan, että säästetään väärässä kohdassa ja maksetaan myöhemmin kovaa korkoa aikaisemmista virheistä.

On eriskummallista, että Lauri Lyly torppaa nuorten esille nostaman ajatuksen perustulosta yksioikoisesti vain toteamalla, että SAK:n lähtökohtana on työn tekeminen. Perustulon ideana on juuri mahdollistaa työn vastaanottaminen kaikissa tilanteissa ilman tulo- ja kannustinloukkuja sekä mahdollistaa monia sellaisia ammatteja, joita emme vielä edes tunnista ammateiksi. Esimerkiksi erilaisten mobiilipelien suunnittelu ei ollut vielä muutama vuosikymmen sitten varsinainen ammatti, mutta toisin on nykypäivänä. Perustulo helpottaisi myös yrittäjien omaa asemaa sekä yritysten mahdollisuutta palkata uusia työntekijöitä. On huolestuttavaa, että suomalainen elinkeinoelämä ja ammattiyhdistysliike katsovat niin voimakkaasti peräpeiliin samalla kun maailma kiihdyttää eteenpäin.