Mitäs siihen sanot Paavo?

Keskustan puheenjohtajaehdokas Paavo Väyrynen avasi sanaisen arkkunsa vihreydestä eilen järjestetyssä keskustan puheenjohtajapaneelissa. Väyrynen totesi paneelikeskustelussa seuraavaa: ”Vihreä liitto edustaa city-vihreyttä, joka on käytännön elämästä ja luonnosta vieraantunutta ajattelua, jonka mukaan esimerkiksi maaseutu pitäisi tyhjentää ja ihmiset siirtää kivikyliin rautateiden varteen.”

Olen vihreän eduskuntaryhmän kansanedustaja enkä ole saa mieltä Paavon Väyrysen näkemyksen kanssa. Olen itse syntynyt ja kasvanut kaupunkiin, mutta sukuni juuret ja elämä ovat hyvin vahvasti maaseudulla. Maaseudusta tai kaupungista puhuttaessa on hyvä myös muistaa, että sekä maalle että kaupunkiin mahtuu hyvin monenlaista elämää, eikä kumpikaan tee toisesta autuaampaa.

Suosittelen Paavo Väyryselle vihreiden maaseutupoliittiseen ohjelmaan tutustumista, jossa linjataan muun muassa, että kaikilla on asuinpaikasta riippumatta oikeus palveluihin, maaseutu tarvitsee monimuotoista pienyrittäjyyttä ja uusiutuvat energianlähteet ovat suuri mahdollisuus maaseudulle.

http://www.vihreat.fi/maaseutuohjelma

Olin maanantaina Iisalmella tutustumassa kahden maitotilan sekä yhden sikalan arkeen. Matkan tarkoituksena oli päivittää omaa käsitystäni tämän päivän Suomesta maaseudun näkökulmasta. Taustalla oli halu ymmärtää omasta arjestani eroavaa elämää. Olen viimeksi astunut navettaan Hirvensalmella ollessani 10-vuotias. Olin kahden viikon maatilalomalla paikallisessa maatalousyrittäjäperheessä. Kesä on jäänyt mieleeni yhtenä parhaimmista. Lavatanssit, aamulypsy, loputon valo ja heinäpelto. Yöllistä kuiskintaa taskulamppujen valossa, lakanoiden katveessa, puutalon vintillä, narisevien lankkulattioiden ympäröimänä.

Meitä oli perheessä vierailemassa kaiken kaikkiaan viisi lasta. Osa lapsista asui arkena lastenkodissa. Myös se oli minulle uutta. Hyppy tuntemattomaan oli myös yhden lapsen romanitausta. Kahden viikon loman jälkeen vanhemmat tulivat hakemaan minua kotiin. Järjestin pihamaalla niin sydäntäsärkevän itkukohtauksen, että äiti antoi luvan olla tilalla vielä viikon. Perheeni ajoi kiltisti kotiin ja tuli viikon päästä uudestaan. Kotimatkalla autossa ilmoitin, että muutan 18-vuotiaana Hirvensalmelle ja perustan oman maatilan.

Unelma jäi toteuttamatta. Olen kuitenkin aina pyrkinyt pitämään silmäni auki ja kunnioittamaan kaikenlaista elämää ympärilläni. Nyt kansanedustajana koen, että on entistäkin tärkeämpää ottaa vastuu ja pyrkiä kosketuksiin erilaisten elämäntilanteiden kanssa yhteiskunnassamme. Paavo Väyrysen esittämän näkemyksen kaltaiset heitot ovat surullisia, paikkaansa pitämättömiä ja halpoja. Totuudettomien mielikuvien ylläpito ei edistä maaseudun eikä eikä kaupunkien asiaa. Se edistää vain Paavon omaa pyrkimystä ylemmäksi arjen hierarkiassa. Kriittisyyteen vaaditaan huomattavasti enemmän monialaista havainnointikykyä.

Vihreä talous tarjoaa suomalaiselle maaseudulle suuren mahdollisuuden. Vihreän talouden kautta voimme yhdistää ilmasto-, energia-, työllisyys ja talouspolitiikan tiiviiksi ja kestäväksi kokonaisuudeksi. Maaseutua ja haja-asutusalueita on mahdollista kehittää korkean teknologian alojen ja niitä hyödyntävien maakunnallisesti työllistävien ja energiaomavaraisten ratkaisujen kautta. Suomi tarvitsee bioenergian kotimarkkinat. Ne edellyttävät käynnistyäkseen riittävää tutkimusrahoitusta ja investointiavustuksia sekä syöttötariffijärjestelmän laajentamista kaikkiin uusiutuviin energiamuotoihin, sen kokorajan alentamista ja hajautetun pientuotannon mahdollistamista. Näin on toimittu jo Saksassa ja Tanskassa aurinko- ja tuulienergian suhteen. Pienten kotivoimaloiden toiminnan tulee perustua nettomittarointiin, jolloin kotitaloudet ja maatilat maksaisivat vain siitä sähköstä, jonka ne joutuvat ottamaan sähköverkosta. Itse tuottamansa sähkön osuuden sähkön käyttäjät voisivat vähentää sähkölaskusta. Tällöin ne eivät joutuisi maksamaan myöskään sähkön siirrosta syntyviä kuluja.

Palataan takaisin tämän viikon vierailuuni Iisalmella. Ensimmäinen askel navettaan oli haastava. Myönnettäköön se tässä. Ovelta sieraimiini tulvahtaneet hajut kirvoittivat kyyneleitä silmiin. Ehdin jo pelästyä, että olenko näin heikko. Viisi minuuttia myöhemmin en enää muistanut hajua. Päivä opetti minulle paljon. Käsitän uudella tavalla maaseudun yrittäjien tämän päivän todellisuutta. Sain myös kotiin viemisiksi kaksi lainsäädännöllistä epäkohtaa, joita olen luvannut selvittää. Opin, että maatalousyrittäjyys on hyvin omanlainen alansa ja ihmiset tekevät työtään täydestä sydämestään. Maatalousyrittäjyys on elämäntapa ja sitoutuminen arkeen omaa luokkaansa.

Henkilökohtaisesti suuren vaikutuksen minuun tekivät tiiviit perheyhteisöt. Parhaimmillaan tilalla työskenneltiin neljässä sukupolvessa. Muuttuva maailma oli myös rohkeasti noteerattu ja elinkeino oli suuressa muutoksessa, joka usein vaatii uusia mittavia investointeja ja uskoa siihen, että maaseudulla on elämän edellytykset kohdallaan myös tulevaisuudessa. Huomasin myös, että taiteilijan ja maanviljelijän arjessa ja elämän asenteessa on hämmentävän paljon yhtäläisyyksiä.

Yksi kohtaamistani maitotilallisista totesi vierailun päätteeksi: ”Sinähän olit ihan oikeasti kiinnostunut näistä asioita. Hyvä näin. Ollaanhan me sen verran pieni maa, että parempi olisi kaikkien tulla keskenään toimeen.” Mitäs siihen sanot Paavo?