Kaikista on pidettävä huolta

Kuten kaikki ovat varmasti eduskunnan ja julkisen keskustelun kautta tiedostaneet, niin lähivuosina on tarkoitus toteuttaa koko maan laajuinen kuntauudistus, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Kuntauudistuksen rinnalla on erittäin tärkeää uudistaa sosiaali- ja terveyshuollon rakenteita ja rahoitusta, jotta laadukkaat palvelut voidaan turvata myös palvelutarpeiden kasvaessa ja taloudellisen tilanteen heikentyessä.

Yksi suurimmista perusteellista remonttia tarvitsevista asioista on sosiaali- ja terveyspalveluiden monikanavainen rahoitusjärjestelmä. Ongelma on siinä, ettei kokonaisuuden tehokkuudesta vastaa kukaan ja että järjestelmän rahoitusta tarkastellaan irrallaan palveluiden järjestämisestä. Asiakkaat eivät ole keskenään tasa-arvoisia eivätkä aina saa tarvitsemaansa palvelua.

Hallitusohjelman keskeisenä painopisteenä on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen. Osana hallitusohjelmaa on sovittu käynnistettäväksi poikkihallinnollinen syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävä toimenpideohjelma. Toimenpideohjelmalle on todella tarvetta, sillä Suomessa on noin 300 000 aikuisen joukko, joka tuntee itsensä ainakin jollain lailla huono-osaiseksi. Vuoden 2011 kansalaisbarometristä selviää, että ongelmat koskevat fyysistä terveyttä, henkistä vireyttä, läheisiä ihmissuhteita ja taloudellista tilannetta. Barometristä kävi myös ilmi, että yli puolen miljoonan täysi-ikäisen tulot eivät riitä kunnolla lääkärissä käymiseen. Mitä huonompi ihmisen terveys on, sitä todennäköisemmin hänen rahansa eivät tahdo riittää terveydenhuoltoon.

Tämä nostaa esiin kipeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä, jotka on tunnustettava. Näiden asioiden kuntoonsaattaminen on avainasemassa, kun puhumme tasa-arvon ja yhtäläisten mahdollisuuksien eteenpäinviemisestä. Yhtälö on kuitenkin monimutkainen, ja tasapainon tulisi löytyä jostakin oman voimautumisen ja yhteiskunnan tuen ja kestävien rakenteiden sekä yhteisvastuun välimaastosta.

Meidän tulee jatkossakin kehittää yhteiskuntaa ja sen toimintoja niin, että kaikista pidetään huolta. Tästä luottamuksen asetelmasta huolimatta meidän tulisi kiinnittää vahvasti huomiota myös ennaltaehkäisyyn kaikilla yhteiskunnan alueilla ja eri ikävaiheissa. Poikkihallinnollinen toiminta lähtee peruskoulusta ja hallituksen arvokkaista toimista luokkakokojen pienentämiseksi, tuntijakouudistuksesta sekä taito- sekä taideaineiden avulla nuorille tarjottavista paremmista välineistä kommunikaation ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Näin tuemme nuorten kykyä tunnistaa omat lahjat ja viedä niitä määrätietoisesti yhteiskunnan tukemana eteenpäin omasta asuinalueesta tai sosiaalisesta tai taloudellisesta asemasta riippumatta, tukena myös koulutus- ja yhteiskuntatakuu.

Itse tahtoisin nähdä osana ratkaisuja myös sosiaalisten ja yhteiskunnallisten yritysten kasvun, vahvempaa ja innovatiivisempaa vuorovaikutusta eri hallinnonalojen sekä yhteisöjen välillä kohti toimintaa, jossa eri alat ja elinpiirit kohtaavat ja näin edistetään monen ryhmän erilaisia tarpeita. Vastauksia voi löytyä kaikkialta.

Yksi hyvä esimerkki tämänkaltaisesta toiminnasta on ruotsalainen vapaaehtoisvoimin toimiva kuntoliikuntaseura Friskis&Svettis, joka on toiminut Suomessa vuodesta 1992 asti. Seura järjestää kymmeniä eri ryhmäliikuntatunteja viikossa huomattavasti markkinahintoja alempaan hintaan ajatuksena, että liikuntapalvelujen tulisi olla kaikkien käytössä varallisuudesta riippumatta. Ideologian ylläpitäminen on mahdollista, sillä lähes kaikki keskuksen työntekijät ja liikuntaohjaajat toimivat viikoittain vapaaehtoispohjalta.

Pelkästään Vantaan ryhmässä toimii yli 150 vapaaehtoista, jotka vetävät tunteja, organisoivat tiloja ja muita yhteisiä tapahtumia ja muuta virkistystoimintaa. On synnytetty kokonainen yhteisö, jossa ihmisillä on mahdollisuus liikkua ja olla tekemisissä toistensa kanssa. Ryhmä voi parhaassa tapauksessa tarjota yksilölle innostuksen ja edellytykset terveille elämäntavoille, tarjota yksinäiselle uuden yhteisön tai antaa työttömälle kimmokkeen kohti työllistymistä tai uusia taitoja, joilla lisätä omaa potentiaalia tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Kirjoitus on julkaistu Uuden SUomen blogissa 9.1.2011