7 miljardia tarinaa

Viime viikolla julkaistiin YK:n väestöohjelman UNFPA:n Maailman väestön tila 2011 -raportti, joka ennusti maailman väkiluvun ylittävän seitsemän miljardin rajan lokakuun viimeinen päivä 2011. Näin myös tapahtui, kuten myös Helsingin Sanomat uutisoi 31.10.2011.

Jos katsomme maailmanhistoriaa ja sen suuria käänteitä, löydämme aina tarinan. Jos katsomme aikakausia, jolloin mahdoton on tullut mahdolliseksi tai epätoivo ja alistus ovat muuttuneet uuden aluksi, on taustalla aina tarina. Meillä jokaisella on oma tarinamme. Tärkeintä on uskaltaa tuntea ja tunnustaa oma tarinansa ja kantaa sitä ylpeydellä mukanaan.

Maailman väestön tila 2011 -raportissa vertaillaan yhdeksää maailman maata ihmisten arjen tarinoiden kautta. Suomi on valittu yhdeksi vertailumaaksi. Väestönkasvu on maapallolle nurinkurinen haaste. Köyhimmissä maissa väestönkasvu on vakava ongelma ja ihmisarvoinen elämä ontuu. Kehittyneemmissä maissa, kuten Suomessa, haasteena on varmistaa, että jatkossakin ihmisiä syntyisi tarpeeksi.

Eläkejärjestelmä, työelämä ja koko yhteiskuntarakenne on uhattuna väestönkasvun hidastumisen seurauksena. Meillä lapsia tehdään liian myöhään ja liian vähän. Monissa kehitysmaissa tarina kulkee vastakkaiseen suuntaan. Lapsia tehdään liikaa ja aivan liian varhain. Lukuisissa kehitysmaissa taistellaan edelleen päivittäin sen puolesta, että jokaisella tytöllä ja jokaisella naisella olisi oikeus päättää omasta koskemattomuudestaan. Aivan liian moni nuori äiti kuolee synnytykseen tai sen jälkeisiin komplikaatioihin, kun nuori keho on pakotettu rooliin, joka sille ei vielä kuuluisi. Tukemalla näiden nuorten naisten itsenäistä kasvua tuemme kehitystä ja löydämme välineet väestönkasvun tuomiin köyhyys- ja ympäristöhaasteisiin.

Ratkaisu moneen väestön tilaan liittyvään ongelmaan löytyy yhteisöstä, niin meillä kuin maailmallakin. Yhteisön tulee mahdollistaa jokaisen yksilön tarina ja yksilöiden tulee löytää yhteisön voima yhdessä. Tätä asiaa korosti myös UNFPA:n pääjohtaja Babatunde Osotimehin raportin esipuheessaan. Tavoitteena tulisi olla yhteiskunta, jossa meillä olisi enemmän yhdistäviä tekijöitä kuin erottavia. Tällä hetkellä julkinen keskustelu esimerkiksi Suomessa kulminoituu paljolti eriäviin mielipiteisiin ja liikkumavaraa ei ole.

Toivoisin eläväni yhteiskunnassa, jossa minulla olisi kanssaihmisten kanssa muutakin jaettavaa kuin yhteinen hengitysilma ja perustuslaki. Yhteisö voi toiminnallaan antaa ihmisarvon ja mahdollisuuden jokaiselle sen yksilölle. Vastakkainasettelun tilassa pysyminen ei pura ongelmia. Ilman sovittelua ei ole hyvinvoivia kuntia eikä yhteiskuntatakuu tavoita nuoria.

Viime viikolla uutisoitiin että Suomen Pankki ottaa vastaan vanhoja Suomen markkoja enää helmikuun loppuun saakka. Suomen markkoja on liikkeellä arviolta vielä yli 1,5 miljardia markkaa. Pankin arvion mukaan suurin osa summasta jää palautumatta. Euroissa summa on noin 286 miljoonaa euroa. Olemmeko valmiit jättämään tuon rahan käyttämättä vai tukeudummeko yhteisön voimaan. Päätämmekö yhdessä, että jokainen kaivaa laatikon pohjat tyhjiksi ja vaihtaa markkansa. Meillä voisi olla kasassa 286 miljoonaa euroa. Summalla saisi kirjoitettua aika monta uutta tarinaa.

Kirjoitus on julkaistu Uuden Suomen blogissa 1.11.2011