Nollatoleranssi

Olen itse ollut koulukiusattu ja tavannut matkan varrella monta kaltaistani. Toiset ovat toipuneet hyvin, mutta moni kipuilee kokemustensa kanssa läpi elämän. Joku onnistuu myöhemmin kohtaamaan yhteisön, joka kannustaa eteenpäin ja auttaa kääntämään ikävät kokemukset vimmaksi ja sisuksi. Polttoaineeksi kohti tulevaa. On kuitenkin monia, jotka eivät kiusaamisen jälkeen löydä toivoa ja punaista lankaa enää koskaan. Kiusaaminen on jättänyt heihin elämänpituiset haavat. Ihminen masentuu, syrjäytyy yhteiskunnasta ja voi huonosti.

Fyysistä kiusaamista enemmän itseäni on jäänyt vaivaamaan ympäristöni puhumattomuus. Koulun kyvyttömyys puuttua kiusaamiseen ja auttaa käsittelemään koettua. Koulussani keskityttiin lähinnä kuritoimenpiteisiin. Jani toiseen nurkkaan, Timo toiseen nurkkaan ja sitten jatketaan matikkaa. Kynä täristen yritin jatkaa laskemista vaikka mieli kyseli taas kerran, että miksi minä? Miksen kelpaa? Kukaan aikuinen ei selittänyt miksi ihonvärini aiheutti koulussa niin paljon hämmennystä tai miksi poika ei muka saisi välitunnilla hyppiä twistiä tyttöjen kanssa tai letittää tukkaa!

Opettajien puhumattomuus johtui pelosta, ajan puutteesta, välineiden puutteesta ja vallitsevasta puhumattomuuden kulttuurista. Tähän on tultava muutos. Se on tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen edellytys.

Tarvitsemme uskallusta ja avoimuutta kohdata toisemme.

Kiusaamis- ja syrjintävapaa kasvuympäristö nuorille sekä aikuisille.

Suomalaisiin peruskouluihin tarvitaan kipeästi laajamittainen “Nollatoleranssi kiusaamiselle”-ohjelma. Opetusohjelmaan selkeä manuaali, miten aikuisyhteisön tulee kiusaamistilanteissa reagoida. Toimintasuunnitelma joka aktivoi opettajat, vanhemmat, kiusaajan sekä kiusatun. Viestin tulee olla vahva ja joustamaton. Ketään tässä yhteisössä ei saa syrjiä tai kiusata. Malli perustuu avoimuuteen, vuorovaikutukseen ja selkeisiin rajoihin. Pienimpäänkin kiusaamiseen puututaan heti. Opettajille on tarjottava kunnon työvälineet. Opettajien ja oppilaiden nykyiset roolit kouluyhteisössä eivät välttämättä tue avoimuuden ja jakamisen kulttuuria. Syntyy kuilu jossa opettaja on asemansa vanki ja oppilas jää yksin.

Osaksi ohjelmaa tulisi uusi oppiaine, yhteisökasvatus, jossa käytäisiin laajasti läpi yhteisön toimintaa, arvoja ja pelisääntöjä. Miten yksilö ja yhteisö toimii. Miten kannustan yhteisön muita jäseniä luottamaan itseensä, annan palautetta ja uskallan myös itse tukeutua toisten apuun ja vaihtaa oppimaani tietoa. Tärkeänä välineenä näen luovat taideaineet ja niiden roolin vahvistamisen. Tällöin tarjoamme sekä nuorelle, että aikuiselle konkreettisia välineitä, joilla käsitellä omia tunteitaan ja ilmaista niitä.

Tällä mallilla pystyisimme käsittelemään myös kysymyksiä eri kulttuureista ja seksuaalivähemmistöistä. Tällä hetkellä lapsi ja nuori on jätetty keskustelun ulkopuolelle. Hienoja hankkeita ja kouluja on paljon, mutta valtakunnallisuus puuttuu ja se asettaa lapset eriarvoiseen asemaan tulevaisuutensa suhteen
Jokaisella lapsella on oikeus arvokkaaseen aikuistumiseen!

Jani Toivola Vihreät Uusimaa nro 35