Keep your own style!

Luennoin muutama viikko sitten Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksessa erilaisuuden kohtaamisesta. Yleisö oli iältään n. 13-20-vuotiaita. Osa opiskelijoista opettelee vasta oppimisen taitoja ja toiset taas tuetusti kohti ammattitutkintoa. ( Erityisopetusta annetaan opiskelijalle, joka vamman, sairauden, kehityksen viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai muun syyn vuoksi tarvitsee erityisiä opetus- tai opiskelijahuollollisia palveluja.)

Yleisö laittoi luennoitsijan ajattelun koville kyselemällä toinen toistaan haastavampia kysymyksiä ihmisenä olemisen etiikasta. He laittoivat oman persoonansa likoon ja paljastivat kysymyksillään itsensä. Eniten keskustelua herätti ihmisen taipumus sortaa toista.

Kysyjien joukko itse edusti ryhmää, joka usein on näkymätön ja, jolta ei odoteta vastauksia tai näkemystä laajempiin yhteiskunnallisiin asioihin. Ehkä tässä piili joukon viisauden ja avoimuuden salaisuus. Ehkä heidän oma “erilainen” elämänsä on pakottanut kyseenalaistamaan totuttuja malleja. Kun oma oleminen on haastettuna, on itse haettava oikeutusta omalle tasavertaisuudelle.

Luennon jälkeen eräs nuori nainen tuli juttelemaan kanssani. Hänen nimensä oli Hilla. Hän on cp-vammainen. Minulla oli vaikeuksia saada selvää hänen puheestaan. Keskustelimme tulkin ja aakkostaulukon avustuksella. Hän kiitti puheenvuorostani ja kysyi tulisinko luennoimaan hänen ja ystävänsä suunnitteilla olevaan seminaariin “ Keep your own style”. Tytöt kokevat, että kehitysvammaisten pukeutumiskulttuuri on hyvin rajattua. Yleinen käsitys on, että vammainen ei ole kiinnostunut ulkonäöstään tai muodista. Toiset eivät uskalla itse pukeutua ja rikkoa rajoja. Toisten kohdalla omat vanhemmat tai avustajat ovat pukeutumisen esteinä. Helpointa on aamulla avustaa päälle verkka-asu ja lenkkarit. Hilla kertoi itse vaativansa joka päivä avustajiltaan viitselijäisyyttä päivän tyylin löytämiseen.

Vammaisuudestaan huolimatta nuorella tytöllä on nuoren tytön tarpeet. Halu määrittää pukeutumisellaan omaa persoonaa ja testata rajoja. Hilla kertoi myös suunnitelleensa miesten boxerimalliston. Se tulee myyntiin vielä kevään aikana.

Kohtaamisemme antoi jälleen ajattelemisen aihetta. Kenen oikeuksia ehkä huomaamattakin poljemme, kun vieraannumme toisistamme tai annamme pelolle vallan? Meillä tulee olla rohkeus ja uteliaisuus kohdata uutta ja tuntematontakin elämää. Tätä taipumusta pitää myös yhteiskunnan tukea ja rohkaista.

Miten tärkeää on, että Hillan kaltaisilla rohkeilla ajattelijoilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet opiskeluun ja työelämään. Miten tärkeää on, että yhteiskunnan rakenteissa ja suomalaisessa työelämässä olisi se tarvittava joustovara, jolla Hillan kaltaisten arvokkaat näkemykset saataisiin laajemmin koko yhteiskunnan käyttöön. Suuret ratkaisut löytyvät usein odottamattomalta suunnalta. Todellista viisautta on uskallus kuunnella sitä, joka ei puhu.

Minä annan ääneni Hillalle!