Osaavaa maahanmuuttoa

“Maahanmuutto on saatava kuriin. Töitä voi tulla tekemään, mutta lorvimaan ei saa tulla. Meillä on iso ongelmallinen joukko maahanmuuttajia, jotka eivät edes koskaan aio tehdä töitä. He ovat tulleet tänne tieten tahtoen elämään suomalaisen yhteiskunnan rahoilla .“

Näin totesi alkuviikosta eräs eduskuntavaaliehdokas vaalipaneelissa vierelläni. Tämän kaltaiset mielenilmaukset asettuvat välimaastoon, jossa lausujaa ei voida laittaa tilille syrjinnästä. Ei, vaikka lause, sen toteaja ja koko hänen habituksensa ovat äärimmäisen luotaantyöntäviä. Yhteisöllisyyttä ei ole tarjolla ja hyvinvointivaltio on kateissa.

Tällä retoriikalla eriydymme toisistamme ja synnytämme kuiluja ihmisryhmien välille. Menetämme kommunikaatioyhteyden ja samastumisen mahdollisuuden. Emme enää kuule toisiamme, vaan reagoimme omassa päässämme soiviin negatiivisiin lausahduksiin vastapuolesta. Syntyy totuuksia, joita ei ole olemassa. Viljelemme ajatukset omaan ympäristöömme mahdollisimman raflaavasti ja pahoinvointivaltio on valmis.

Dialogi ja kuunteluyhteys ovat ainoa ratkaisu. Mutta miten kehitämme yhdessä alustoja joissa kohtaamisia voi tapahtua? Oma konkreettinen ehdotukseni on “osaamisvaihtokeskukset”. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa keskuksia löytyisi ympäri Suomea.

Maahanmuuttajan kaksi tärkeää välinettä tulevaisuuteen ovat vahva oma alkuperäinen äidinkieli sekä suomen kieli. Osaamisvaihtokeskuksessa kantasuomalaiset vapaaehtoiset opettavat suomen kieltä. Vastineeksi he voivat opiskella maahanmuuttajien pitämillä kielikursseilla esimerkiksi espanjaa, portugalia, hindiä tai svahilia. Samalla kurssilla myös maahanmuuttaja voi vahvistaa omaa äidinkieltään. Kielten lisäksi keskuksessa vaihdetaan myös harrastuksia. Puolalainen viulunsoitonopettaja pitää viulutunteja ja vastineeksi hän voi mennä Liisan pitämälle ruokakurssille.

Keskus on avoin kaikille. Ainoa sääntö on osaamisen vaihto. Joku voi toimia iltavahtimestarina ja vastineeksi mennä keramiikkakurssille. Keskus tarjoaisi uusia harrastusmahdollisuuksia vaihdon kautta myös niille köyhille lapsiperheille, joille kalliit harrastukset, kuten kilpatanssi tai viulunsoitto, eivät kustannussyistä olisi mahdollisia. Näin vähennämme nuorten eriarvoisuutta ja tuemme eri kulttuuritaustaisten ihmisten juurtumista
suomalaiseen kulttuuriin.

Keskukset voisivat toimia kaupungin tai kunnan käyttämättömissä tiloissa tai yhteistyössä paikallisten kulttuurilaitosten, kuten kaupunginteatterien kanssa. Mukaan voidaan aktivoida myös paikallisia yrityksiä lahjoittamaan tilojaan iltakäyttöön. Tästä voitaisiin tarjota verohelpotuksia. Keräyksillä haalitaan paikallisilta muusikoilta vanhoja soittimia ja kotikokeilta kattilat.

Syntyy aitoja kohtaamisia ja uutta kaupunkikulttuuria positiivisen osaamisen sekä oppimisen kautta.

Syntyy uusi kasvualusta Suomelle, joka tunnustaa kaikki, ja kannustaa dialogiin ja kuunteluyhteyteen.