Kyllä vai ei – ja kenen kanssa?

Eilen nähtiin Yle tv1:llä ensimmäinen virallinen vaalitentti. Innokkaana kansanedustajaehdokkaana liimauduin vastaanottimen ääreen ja kuuntelin puhetta. Minua jäi harmittamaan, miten lyhyesti lähetyksessä käytiin läpi perimmäiset ihmisoikeudelliset arvokysymykset.

Turkistarhaus, seksuaalivähemmistöt, maahanmuuttajat, abortti ja ruotsin kieli saivat lähetysaikaa tasan 3 minuuttia. Kysymyksiä joiden äärelle meidän nimenomaan tulisi asettua.

Miltä kasvualustalta ja millaisilla pelisäännöillä me yhteiskuntana ponnistamme kohti tulevaisuutta? Pohjimmiltaan elämässä on kysymys ihmisenä olemisesta ja tärkeintä meille kaikille olisi löytää tunne yhteenkuuluvuudesta. Olla yksilö, joka on tunnustettu osa laajempaa yhteisöä. Se, miten me suhtaudumme tämän ajan erilaisuuden haasteisiin ja arvokysymyksiin, määrittää miltä näyttää tulevaisuuden Suomi. Millaisen tien rakennamme nuorille ja heidän tulevaisuudelleen?

Tällä hetkellä valuma on rajua molemmista päistä. Iso joukko ihmisiä jää ennenaikaiselle eläkkeelle keskimääräisesti 58-vuotiaana ja syynä on työpahoinvointi. Alle 35-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkkeet taas ovat kasvaneet viimeisen 3 vuoden aikana lähes 30% prosenttia ja nuoria kiusataan koulussa. Kaipaamme ja tarvitsemme kipeästi arvojohtajuutta. Poliittista keskustelua ihmisenä olemisesta. Avoimuutta, jotta uskallamme katsoa toisiamme silmiin, muokata arvomaailmaamme, muuttaa käsityksiämme ja ennen kaikkea kokea olevamme tunnustettuja ja näkyviä.

Tällä hetkellä iso osa ihmisoikeuskeskustelua on kiellot siitä, mitä oikeuksia kenellekin ei tule antaa. Kenestä pitää päästä eroon, mikä on epänormaalia tai muuten moraalisesti sellaista, mitä en halua nähdä, kuulla tai katsoa. Ihmisoikeuksiin kuuluu, ettei mikään aate tai vakaumus saisi pohjautua toisen ihmisryhmän alistamiseen tai sen elämän rajoittamiseen.

Kenenkään elämän ei tulisi olla tekohengitystä.

Meillä ei ole varaa olla hiljaa tai sanoa ehkä. On vain mahdollisuus sanoa kyllä tai ei. Oletko ihmisen puolella vai et. Lopputulos on yhteinen. Joka päivä voimme valita. Kun astun ulos maailmaan, vienkö sinne mukanani uskallusta ja rohkeutta, jotta ympärilläni jokainen uskaltaisi luottaa itsessään siihen, mitä salaa pitää itsessään kaikkein arvokkaimpana. Vai tuonko mukanani epävarmuutta, vääränä olemisen mahdollisuutta, kritiikin ilmapiiriä, jossa suurin osa ihmisen päivittäisestä energiasta menee itsensä peittämiseen.

Lapset kouluissa kysyvät nyt enemmän kuin koskaan, mikä on homo? Enemmän kuin koskaan, meillä kaikilla täytyy olla kyky, välineet ja uskallus vastata.