Hyvää Naistenpäivää!

Jo ala-asteella olin sitä mieltä, että tytöillä on kivempaa. Koulussa ärsytti ikuinen jako tyttöihin ja poikiin . Olisin halunnut olla tyttöjen puolella . Katsoin taakseni, kun tytöt lähtivät pontevina valmistamaan annettua tehtävää. Poikien ryhmätyökyvyt olivat nollassa.Suurin osa potki kiviä ja mumisi paitaansa. Innostusta ei saanut näyttää ja se joka uskalsi tarttua kynään sai kuulla kunniansa. Tyttöjen puolella nauru raikasi ja kiivas keskustelu ja kikatus täytti huoneen. Kaikkien ihohuokoset suorastaan tulvi ideoita. Välillä tuli riitaa. Sitten tapeltiin raivoisasti ja paiskottiin ovia. Kohta sovittiin,halatttiin ja jatkettiin hommia. Tytöt olivat valmiita etuajassa ja kajauttivat tuotoksensa ilmoille täynnä ylpeyttä. Pojat eivät ihan pystyneet samaan.

Naisilla on aina ollut vahva osa elämässäni.On äiti, joka kasvatti turvalliseen rajattomuuteen. Kuri oli tiukka muttei asetettuja odotuksia. Oli mummo, jonka luokse mentiin yökylään ja juotiin oikeaa appelsiinimehua. Kaupan kassalla ei tarvinnut kuin luoda haikaileva katse karkkihyllyä kohti ja mummo heltyi ostamaan kismetin. Oli täti, jonka kanssa luettiin Raamattua ja laulettiin virsiä Nuorten Veisuukirjasta mökillä peittojen alla. Oli päiväkodin saksalainen hoitaja Anna. En sitä silloin huomannut mutta nyt muistan että Annan katseesta sain mahdollisuuden heijastella ensimmäistä kertaa omaa erilaista ihonväriäni ja käsitin että ihmisillä on erilaisia tarinoita.Televisiosta katselin ihaillen Arja Korisevaa ja Anita Hirvosta. Joku sanoi että he ovat tyhjän naurajia, minua he koskettivat . Anitan kyyneleet nostivat pintaan oman kivun ja elämänjanon.

Ylä-Asteella liityin harrastajateatteriryhmään nimeltä Pimeyden Nauriit ja kohtasin ohjaajamme Merjan. Merja oli feministi ja taiteen rakastaja. Merjalta opin että ihmisellä tulee olla arvoja ja kaipaamaansa maailmankuvaa saa ja tulee puolustaa. Kohtasin ihmisoikeudet. Lukiossa ihailin Maria Guzeninaa ja halusin MTV-juontajaksi kuten hän. Kirjoitin Marialle kirjeen Lontooseen ja hän vastasi. Kirje antoi voimaa kurottautua kohti omia unlemia .

Paras ystävä Tiina löytyi lukiosta. Hän opetti minut heittäytymään ja on ollut elämässäni jo 17-vuotta. 20-vuotiaana lähdin New Yorkkiin teatterikouluun. Kohtasin Dianen San Diegosta. Tarjoilija, joka halusi kirjailijaksi. Diane oli elämää nähnyt nainen, joka rakasti Bob Dylania ja poltti tupakkaa. Diane opetti lisää ihmisoikeuksista ja elämään homoseksuaalisuuden kanssa. Teki siitä normaalia ja käski rikkoa sääntöjä. Diane opetti minut myös lukemaan kirjoja ja katsomaan elokuvia.

Naisia on aina ollut ja vieläkin he tuntuvat kodilta, mutta nyt olen uskaltanut tutustua myös miehiin ystävinä .Ennen pelkäsin heitä. Olen oppinut, että hekin voivat olla herkkiä, kannustavia ja kuuntelevia. Kaikki ei pelaa lätkää ja potki autoja. Koettiinpa viime talvena sekin ihme, että istuin lätkämatsissa ystäväni Jannen ansiosta. Ehkä osa naistenpäivän hienoutta on viedä eteenpäin naiseuden sanomaa, joka rohkaisee myös meitä miehiä tunnustamaan sisäisen tyttömme. Nyt se on sallittua.Ei tarvitse peitellä enään asioita vaikka on mies.

Kiitos Naiset!