”Ystävät ja kummilapset ovat perheeni”

Tämä on Simpukka-lehden minusta tekemä haastattelu, joka julkaistiin numerossa 1/2012

Simpukka-lehteen voi tutustua täällä: http://www.simpukka.info.

Jani Toivola on yksi harvoista miehistä, jotka ovat julkisuudessa avanneet miehen lapsitoivetta. Avoimuuden myötä hän on saanut paljon positiivista palautetta. Kansanedustajana Toivola on aitiopaikalla seuraamassa yhteiskunnallista keskustelua erilaisista tavoista muodostaa perhe.

Jani Toivola on halunnut puhua miesten lapsitoiveesta tukeakseen muita samoin ajattelevia. – Koen, että yhteiskunnassa on tärkeää avata tunteita. Sitä kautta voi tavallaan antaa vierihoitoa muille: kertoa, että et ole ajatuksiesi kanssa yksin.

Mieskuva muuttumassa
– Kun ensimmäisen kerran puhuin lapsitoiveestani ja miesten kokemasta lapsettomuudesta Imagen haastattelussa vuonna 2008 sain todella paljon yhteydenottoja. Erityisesti miehet ottivat yhteyttä ja jotkut tulivat kadulla tai liikennevaloissa juttelemaan.

Lapsitoiveesta muodostui yhdistävä asia.
– Kuulin elämäntarinoita, joiden myötä ymmärsin, miten monesta näkökulmasta asiaa voi katsoa. Ihmiset elävät hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa. Huomasin, miten eri tasolla yhteiskunnallinen keskustelu ja ihmisten todellisuus ovat. Päättäjät sanovat, mikä on normaalia ja sallittua, mutta ihmisten elämä ja todellisuus on ihan toinen. Monimuotoisten perhemallien kieltäminen luo vain pahoinvointia, kun ennemminkin tarvittaisiin hyväksyntää ja tukea.

– Se, että jokin perhemalli tai tapa elää on ulkopuolisille outoa ja pelottavaa, ei riitä syyksi rajoittaa oikeutta muodostaa perheitä, vaan pitäisi antaa kaikille tilaa elää sellaista elämää kuin haluaa. Tämä pitäisi huomioida myös lainsäädännössä.

Toivolan mukaan miesten kokema lapsettomuus tulisi ottaa huomioon nykyistä paremmin, yhteydessä muuhun keskusteluun miesten roolista.

– Koen, että miehen rooli ja asema yhteiskunnassamme on murrosvaiheessa. Mieskuvan muuttuminen vapauttaa sen, mistä mies saa puhua ja miten suhtautua eri asioihin. Pitäisi muistaa, että mies ei kadota maskuliinisuuttaan siinä, kun puhuu tunnoistaan: avoimuus ei suinkaan vie pois sukupuolta. Miehen asema on välillä hankala: pitäisi puhua tunnoistaan, mutta toisaalta ei saisi suostua ovimatoksi, vaan pitäisi säilyttää myös maskuliinisuus. Prototyyppiä ei voi täyttää, eikä jäädä roolinsa tai sukupuolensa vangiksi. Tämä koskee niin miehiä kuin naisiakin.

Elämä kantaa
– Olen pienestä pojasta saakka haaveillut perheestä. Toki haave on muuttanut vuosien varrella muotoaan. Puhumalla siitä on tullut konkreettisempi. Ja onhan se teoriassa ainakin mahdollinen, eikä enää pelkkää haavemaailmaa. Mietin aina väillä, että tämänkin hetken voisi jakaa lapsen kanssa.

Lapsitoiveeseen liittyy myös elämän jatkumo.
– Mietin välillä, kenelle siirrän elämänkokemukseni. Pohdin, mitä minusta jää jäljelle, kun kuolen. Haluaisin olla osa ketjua.
Toisaalta lapsitoive myös mietityttää. – Sitä on jo ehtinyt jo tottua omaan, itsenäiseen elämään. Lapsi toisi siihen väistämättä ison muutoksen, Toivola sanoo. – Pidän elämästäni tällaisena, kuin se nyt on. Tiedostan kyllä, että lapsi toisi elämään paljon muutoksia.

– En oikein uskalla myöntää, että tunnen lapsettomuutta. Olen paljon miettinyt, saanko tuntea surua siitä, että minulla ei ole lasta, onko minulla oikeus kokea näin. Koen, että lapsitoiveeni on tavallaan itsekäs.

– Lapsettomuuden myötä olen voinut tehdä valintoja. Lapsettomuus on avannut silmiä laajemmalle perhekäsitykselle. En pidä perhettä itsestään selvänä, vaan olen joutunut ja toisaalta saanut pohtia, miten rakennan perheeni. Olen tarkoituksella pitänyt tiivisti yhteyttä ystäviin ja kummilapsiini. He ovat minun perheeni. Oma lapsettomuus on ollut pakottava voima: on oltava aikaa kummilapsille ja läheisille. Oman lapsen puuttuessa lähisuhteiden merkitys on korostunut. Kummiutta on monenlaista, mutta minä olen pyrkinyt läsnäolevaan kummiuteen. Haluan olla varavanhempi ja muodostaa tukiverkon.

– Alan pikkuhiljaa olemaan valintatilanteessa. Minun pitää alkaa toimia, jos haluan lapsia. Tässä vaiheessa en vielä tiedä, miten käy. Olen tunnistanut lapsitoiveen, mutta oma reittini vanhemmaksi on elämän realiteettien vuoksi epävarma. Halu vanhemmaksi vahvistuu koko ajan ja aiheuttaa pelkoa tai epävarmuutta. Mutta toisaalta minulla on hyvin vahva luotto siihen, että elämä kantaa ja että tämäkin asia toteutuu jollain tavalla.

Adoptiolaki ja sijaissynnytys
Kansanedustajana ja lakivaliokunnan jäsenenä Toivola oli käsittelemässä adoptiolakia. Hän ilahtui lakivaliokunnassa siitä, että monessa asiantuntijalausunnoissa ihmeteltiin sitä, että miksi vain avioliitossa olevat parit saavat adoptoida, mikseivät myös avoparit tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevat.– Itse olen samalla kannalla: tällainen rajoitus ei tunnu oikealta eikä vastaa nykypäivän tilannetta.

Toivola on tehnyt yhteistyötä adoptiojärjestöjen kanssa mm. kertoen siitä, millaista on ollut kasvaa Suomessa ihonväriltään ja taustaltaan erilaisena. Hän korostaa, että kansainvälineen adoptioon tarvitaan lisää tukea.

– Tukea tarvitaan siihen, mitä tarkoittaa kasvattaa juuriltaan ja ulkonäöltään valtaväestöstä erottuvaa lasta: miten vanhempana kohdata se, mitä asia herättää ympäröivässä maailmassa. Vanhempien lisäksi myös lapset tarvitsevat tässä tukea.

Sijaissynnytysasia on ollut paljon esillä.
– Sijaissynnytys on Yhdysvalloissa jossain osavaltiossa sallittu, ja tiedän henkilöitä, jotka ovat tätä mahdollisuutta käyttäneet. Heillä on kaikki sujunut hyvin. Toki ulkomailla tapahtuvissa järjestelyissä on paljon riskejä. Siksi olisi hyvä, että sijaissynnytykset voitaisiin toteuttaa Suomessa. Toivola toivoo, että nyt lähdettäisiin selvittämään, olisiko sijaissynnytysten hyväksyminen Suomessa mahdollista.

– Ihmisillä on valtavasti auttamisenhalua. Suomen rajojen sisällä on hyvin vähän lapsikaupan ja kaupallisen sijaissynnytyksen riskejä.
Keskustelimme myös hedelmöityshoidoista ja kerroin, että Simpukassa on herännyt huoli mahdollisista hedelmöityshoitoresurssien leikkauksista. Toivolan mukaan ainakaan vielä asia ei ole eduskunnassa noussut esiin. Puhuimme myös työnantajien välillä melko nihkeästä suhtautumisesta hedelmöityshoidoista aiheutuviin poissaoloihin ja sairauslomien palkanmaksuun.

– Olen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen ja siellä olen pitänyt esillä työelämän joustoja. Mielestäni tässäkin asiassa työnantajien olisi syytä joustaa.
Teksti: Anne Lindfors

***
Infolaatikko:
Jani Toivola
– ensimmäisen kauden kansanedustaja (vihr.) Helsingistä
– näyttelijä, yrittäjä
– toiminut vuorovaikutuskouluttajana
– palkittu Simpukan helmellä vuonna 2009 kiitokseksi siitä, että on puhunut julkisuudessa miehen lapsitoiveesta.

Nostoja:
Päättäjät sanovat, mikä on normaalia ja sallittua, mutta ihmisten elämä ja todellisuus on ihan toinen.
Mies ei kadota maskuliinisuuttaan siinä, kun puhuu tunnoistaan.
Mietin aina väillä, että tämänkin hetken voisi jakaa lapsen kanssa.
Olen paljon miettinyt, saanko tuntea surua siitä, että minulla ei ole lasta.
Olen joutunut ja toisaalta saanut pohtia, miten rakennan perheeni.

This entry was posted in kategorioimattomat. Bookmark the permalink.