Naisten esiinmarssi

Päivä kolme on laskeutumassa yöksi täällä Nepalissa. Tuntuu uskomattomalta, että saavuin tänne vasta muutama päivä sitten. Silmien edessä on ehtinyt vilahtaa niin monta todellisuutta ja mykistävää elämäntarinaa, että päiviä luulisi olevan mittarissa huomattavasti enemmän.

Olen Nepalissa tutustumassa Naisten Pankin rahoittamiin hankkeisiin. Naisten Pankki aloitti toimintansa vuonna 2006. Missiona oli ja on yhä edelleen tukea ja edistää naisten asemaa sekä tasa-arvon vaatimusta kehitysmaissa. Naisten Pankki tekee työtään, jotta yhä useampi nainen saisi oikeutta ja välineitä itsenäiseen päätöksentekoon oman elämänsä suhteen. Näin luodaan edellytykset naisten voimautumiselle.

Nepalissa eräs naisten oikeuksiin vahvasti linkittyvä asia on maanomistus. Tähän asti ainoastaan miehet ovat voineet omistaa maata. Nyt muuttunut laki sanoo toisin, mutta todellisuus ja käytäntö laahaavat edelleen rankasti perässä. Miehet omistavat edelleen suurimman osan maasta.

Maanomistus on erittäin olennaista Nepalissa, sillä se on sidoksissa ihmisen näkyvyyteen yhteiskunnassa. Esimerkiksi kansalaisuuden todistavaa henkilökorttia ei saa, jos ei omista maata. Ilman henkilökorttia ei voi puolestaan äänestää. Ilman maaomistusta ihminen jää kaiken yhteiskunnan tuen ja huomion ulkopuolelle. Maa on omaisuutta, se on identiteetti, se on voimaa ja se on elämänlaatua. Ilman omaa maata ihminen ei ole näkyvä omassa yhteiskunnassaan. Maa on siis huomattavasti enemmän kuin pala omistusta. Maanomistajuus on konkreettinen avain yhteiskuntaan ja samalla erittäin vahva symboli siitä, mikä on ollut naisen rooli tässä yhteiskunnassa.

Lakeja on kuitenkin uusittu ja uutta perustuslakia muokataan kovaa vauhtia. Myös Suomen vahva perustuslaki on ollut kovassa kulutuksessa Nepalin perustuslakia muokkaavassa toimikunnassa. Uusi perustuslaki on lähtenyt tukemaan naisen asemaa, mutta täytäntöönpano vaatii vielä vahvoja ponnistuksia perinteiden karkottamiseksi.

Todistimme eilen Lalitpurin kylässä kansantapahtumaa, jossa jaettiin kunniakirjat 20 pariskunnalle, jotka olivat allekirjoittaneet uuden ”yhteisen maanomistuksen dokumentin”. Allekirjoituksellaan aviomies tekee omaisuudestaan uudelleenjaon. Tämä tekee aviovaimosta tasavertaisen maanomistajan miehensä rinnalle. Ensimmäinen pari, joka kipusi lavalle vastaanottamaan kunniakirjan oli aviopari, joka oli ollut naimissa 67 vuotta. Oli uskomattoman liikuttava hetki seurata vanhan pariskunnan kapuamista lavalle. Elämän uurtamat kasvot ja jännityksen ja ylpeyden sekaiset ilmeet kertoivat kaiken. Nämä yli 80-vuotiaat vanhukset olivat muutoksen etulinjassa. Astumassa satapäisen kansanjoukon edessä kohti tulevaisuutta. Vihdoinkin tasaveroisina. Mies ja hänen näkyvä puolisonsa.

Ei tietenkään ole ylpeyden aihe, että muutos ja oivallus tässä liitossa tuli vasta nyt, mutta se kuitenkin tuli. Miten kaunis onkaan ihminen, joka on rohkea ja omaa kykyä muuttaa käsitystään ympäröivästä maailmasta ja uskaltaa nöyrtyä omien vanhentuneiden asenteidensa äärellä. Koko yleisö seurasi uteliaina. Moni kuuli ensimmäistä kertaa uudesta laista, joka takaisi naiselle oikeuden omaan maahansa. Tämä on ehkä suurin haaste tällä hetkellä. Lakeja on kirjattu, mutta kaikkien vallanpitäjien toimeenpanolistalla niitä ei näy. Vanha pariskunta heilutti kunniakirjaansa ilmassa voittajan elkein. Tietoisuuden kasvattamista parhaimmillaan.

Mitä kaikkea maanomistajuus ja taloudellinen itsenäisyys voikaan saada aikaan nuoren naisen elämässä. Siitä lisää tuonnempana. Nyt matka jatkuu. Vanhaa paria torilla silmäillessäni mietin, mitkä asiat Suomessa vaativat tänään taistelua ja mikä voisi olla se seremonia, jolla rohkeat edelläkävijät nostettaisiin esiin. Tarinoita ja esiinmarssijoita kaivataan.

This entry was posted in kategorioimattomat. Bookmark the permalink.