Tervetuloa mukaan eduskuntavaalikampanjaani

Olen ehdolla kevään vaaleissa. Monet ovat kysyneet, miten he voisivat myös muista vaalipiireistä käsin tukea kampanjaani. Yksi hienoimpia asioita ehdokkaana olemisessa onkin ollut kaikki se avun ja osaamisen määrä, jota ihmiset ovat tarjonneet kampanjan tueksi. On häkellyttävää nähdä ihmisiä antamassa aikaansa ja erilaisia taitojaan itsellensä tärkeiden arvojen edistämiseksi. Näin syntyy vaikuttamisen ketju, jossa jokaisella on roolinsa.

Kampanja vaatii myös rahoitusta. Oma budjettini on maksimissaan 20 000 euroa. Raha menee mainoksiin, materiaalien painatukseen ja muihin välttämättömiin käytännön kuluihin. Pienelläkin tuella on merkitystä ja se auttaa edistämään kampanjani ydinviestiä tasa-arvoisesta, yhdenvertaisesta sekä monimuotoisesta yhteiskunnasta.

Jos viesti tavoittaa 5000 ihmistä, joista kukin lahjoittaa 4 euroa, on budjetti jo koossa. Budjettini ylittävät lahjoitukset ohjaan lyhentämättöminä Espoon, Vantaan ja Helsingin tyttöjen sekä poikientalojen toimintaan.

Alla linkki Vihreiden lahjoitustyökaluun, jonka kautta on helppoa ja vaivatonta tehdä pienlahjoitus:

https://lahjoita.vihreat.fi/lahjoita/henkilolle/jani-toivola

Keräysluvan tiedot
◾ Luvan saaja: Vihreä liitto rp
◾ Keräysluvan myöntäjä: Poliisihallitus
◾ Keräysluvan numero ja myöntämisajankohta: POL-2014-11803 (10.12.2014)
◾ Keräysaika: 1.1.2015 – 31.12.2016
◾ Keräysalue: koko Suomi Ahvenanmaata lukuunottamatta
◾ Rahankeräystilit: FI46 8000 1900 0688 19
◾ Kerätyt varat käytetään ehdokkaan, puolueyhdistyksen tai puolueen vaalikampanjatyöhön yleisissä vaaleissa. Lisäksi kerättyjä varoja voidaan käyttää puolueen ja sen jäsenyhdistysten julkisuuskampanjoiden ja yleisötapahtumien järjestämiseen sekä puolueen koulutus- ja tiedotustoimintaan.

Kategoria(t): kategorioimattomat

Riittäisikö rakkautta kaikille

Työn ja perheen yhteensovittaminen on aihe, joka herättää paljon erilaisia tunteita. Ylipäätään lapset ja heihin liittyvät valinnat herättävät paljon tunteita. Moninainen vanhemmuus etsii vielä uomaansa yhteiskunnassamme. Se, että uskaltaisimme kurottaa yhteiskunnan arvomaailman ja myös lainsäädännöllisen suoja koskemaan kaikkia olemassa olevia perheitä.

Tehdessäni omaa päätöstäni ehdolle asettumisesta tulevissa vaaleissa, mietin paljon pientä tytärtäni. Hänen tarpeitaan ja omia tarpeitani. Mikä on lapsen paras? Onko minulla rahkeita suoriutua sekä työstä, jota kohtaan koen intohimoa, että vanhemmuudestani. Olin toivonut lasta pitkään. Onko silkkaa ahneutta toiveen toteuduttua asettaa vielä toiveita työelämää kohtaan?

Ehkä kaikesta tästä pohdinnasta haasteellisinta teki asioiden erillisyys. Työ tai lapsi. Kahden maailman pitäminen erillään ja minä juoksemassa niiden väliä syyllisyys ja riittämättömyyden tunne kintereilläni. Mitä jos molemmat asiat mahtuisivatkin samaan maailmaan limittäin ja lomittain. Päivästä ja vuorokaudenajasta riippuen toinen enemmän valokeilassa. Olisiko helpottavaa ajatella, että rakkautta ja intohimoa olisikin jaettavaksi rajallisen määrän sijaan rajattomasti? Ei vain yhteen asiaan. Kuuntelin aamulla ratikkapysäkillä rakkauslaulua. Yhden biisin aikana, aurinkoisena aamuna ja kiitollisuuden puuskassani ehdin tuntea samanaikaisesti syvää rakkautta sekä tytärtäni että työtäni kohtaan. Ehdin myös ajatella lämmöllä äitiä, työkavereita ja parasta ystävääni.

Helpottaisiko työn ja perheen yhteensovittamista jo pelkkä intohimon tai rakkauden käsitteen laajentaminen, raja-aidan purkaminen yksityisen- ja työminän välillä. Ei tarvitsisi valita, jos ei halua. Voisi vaan olla avoimempi ja antaa koko elämän kulkea mukanaan kaikkinensa, mihin tahansa meneekin. Jos lapsi on valvonut yöllä ja olen aamupalaverissa täysin kohmeessa, mitä jos sanoisinkin sen ääneen sen sijaan, että ajattelisin, ettei yksityisiä asioita saa tuoda työpaikalle. Kaikkinainen asioiden pitäminen sisällään lisää kuormaa ja tuo näkymättömiä esteitä, jakaminen taas tasoittaa huomattavasti tietä.

Olemalla avoin tukee sekä itseään että muita yhteisön jäseniä. Avoimuuden kulttuurin lisääntyminen tukee mahdollisuuksia antaa ja saada apua, tukea ja ymmärrystä. Oli perheellinen tai ei, olemme kaikki kokonaisia haavoittuvia ihmisiä ja myös työpaikalle astelemme omina herkkinä persoonina. Mitä enemmän avaamme suutamme ja valotamme tarinaamme, sitä enemmän meidän on myös mahdollisuus saada ympäristöltä kaipaamaamme tukea ja ymmärrystä. Sekä niitä käytännön asioita, jotka auttavat minua nousemaan omaan kukoistukseeni ja näyttämään ne parhaat puolet itsestäni. Lisäämällä avoimuutta ja ääneen sanomista työyhteisöissä vähennämme myös väärinymmärryksiä, tulkintoja ja ohi katsomista. Mitä enemmän rajoja, kynnyksiä ja hiljaisuutta, sitä enemmän menetettyjä tilaisuuksia.

Myös työhön ja perheisiin liittyvä lainsäädäntö ja sen kehittyminen lähtee meistä ihmisistä. Arvoista, tavoista ja tottumuksista, joita kannamme mukanamme. Uskalluksesta kokeilla uusia tapoja olla työntekijä, työyhteisö ja työnantaja. Muutoksen täytyy kuitenkin alkaa meistä. Mitä enemmän raotamme ovia, etsimme välillemme yhtymäkohtia ja luomme ymmärrystä toistemme elämäntilanteille, sitä useampi taakka putoaa hartioilta. Ihmisestä ilman taakkaa ja salattavia asioita riittää rakkautta kaikille.

Kategoria(t): kategorioimattomat

Monimuotoisuus talouspolitiikan ytimessä

TV2:n tällä viikolla lähettämän A2-kehitysvammais-illan keskustelu oli ihanaa katseltavaa. Jo omassa toteutuksessaan ohjelma toi pintaan moninaisuuden ytimen: osallisuutta oman tekemisen kautta. Ovet avattiin ryhmälle, joka valitettavan harvoin pääsee ääneen, mutta kun säppi oli auki, puhetta ja elämäntarinoita tulvi ovista ja ikkunoista. Kun ihmiset päästettiin ääneen, syttyi myös monimuotoisuus eloon. Ohjelmassa ei ollut kahta samanlaista tarinaa tai tarvetta.

Samalla kun saavutamme tärkeitä merkkipaaluja kohti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa, kasvaa myös monimuotoisuuden vaade. Yhteiskuntajärjestelmä ei voi enää pohjautua yksiulotteiseen kuvaan elämästä tai siitä, miten ihminen toimii, motivoituu, tuntee vastuuta tai osallisuutta, on onnellinen tai kokee elämänsä merkitykselliseksi.

Tämä kaikki puhuu sen puolesta, että monimuotoisuuden tulee olla myös talous- ja rakennepolitiikan ytimessä. On täysin turhaa rakentaa uusia palveluita, jos ne eivät pohjaudu ihmisten tarpeisiin tai muuten vastaa elämän todellisuutta tänään. Monimuotoisuus on kustannustehokasta ja ennaltaehkäisevää. Ne toiveet, mitä asetamme velkasuhteen taittumiselle, talouskasvulle, uusien yritysten ja ideoiden synnylle, hyvälle koulutukselle tai tuottavalle työelämälle voivat toteutua vain monimuotoisuuden kautta. Ilman ihmisiä kaikki nämä tavoitteet ovat vain teorioita ilman liikettä tai henkeä. Vasta kun saamme ihmiset mukaan, voi matka alkaa kohti kehitystä ja tulevaa.

Monimuotoisuus pitää vahvasti sisällään eri vähemmistöjen oikeudet. Se on vahvasti tasa-arvokysymys, mutta se on myös huomattavasti laajempi kysymys. Monimuotoisuus on ihmisenä olemista. Jokaisen yksilön ja perheen tilanne on eri. Ihmiset ovat erilaisia. Perheet ovat erilaisia. Elämänvaiheet ovat erilaisia. Monimuotoisuus haastaa meidät päättäjinä, virkamiehinä ja eri alojen asiantuntijoina, toimemme ammattilaisina.

Omaan perheeseeni kuuluvat minä ja tyttäreni sekä äiti, joka on asunut tyttäremme syntymästä asti meistä erillään. Minusta tuli tyttäreni syntymän hetkellä lähivanhempi. Tyttäreni tapaa säännöllisesti myös äitiään. Muistan, kun astelimme ensimmäistä kertaa neuvolaan raskauden alkuvaiheessa. Tilanne itsessään oli jännittävä, mutta huomasin myös pelkääväni, miten meidät otetaan vastaan neuvolassa. Emme edusta yleisintä perhemuotoa ja olin kuullut hurjia tarinoita. Kun astuimme huoneeseen, näin heti hoitajan kasvoilta, että häntä jännitti vielä viisi kertaa enemmän. Mietin mielessäni, mitä tästä mahtaa tulla.

Istuimme alas ja vaivautunut ja hapuileva oleminen jatkui. Sitten täysin yllättäen hoitaja huokaisi syvään, avasi suunsa ja sanoi ratkaisevan lauseen: ” minun täytyy tunnustaa, että teidän perhemuotonne on minulle täysin vieras ja tarvitsen teidän apuanne voidakseni palvella teitä.” Tällä yksinkertaisella lauseella hän ammattilaisena päästi irti rooleista ja olettamuksista. Hän rikkoi ammattilaisuuden tunnusmerkit pyytämällä apua ja samalla avasi oven todelliselle ammattilaisuudelle ja palvelulle, jossa meidän perheemme tuli aidosti kohdatuksi. Haluan uskoa, että jätimme perheenä oman jälkemme myös osaksi järjestelmää. Otimme yhdessä askeleen kohti monimuotoisuutta, joka katsoo silmiin ja lähtee ihmisestä.

Kategoria(t): kategorioimattomat

Tiedote 6.2.2015: Kansanedustaja Jani Toivola asettuu ehdolle eduskuntaan

Jani.tiedotekuva

Kansanedustaja ja Vihreiden eduskuntaryhmän 2. varapuheenjohtaja Jani Toivola kertoi tänään Helsingin Sanomien Kulmapöytä -ohjelmassa asettuvansa ehdolle kevään eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiiristä. Aikaisemmin on uutisoitu, että Toivola olisi jättämässä eduskunnan.

”Sain olla tekemässä osaltani historiaa, kun voitimme äänestyksen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Tämän jälkeen sain todella paljon vetoomuksia, että asettuisin sittenkin ehdolle ja jatkaisin työtä moniarvoisen Suomen edistämiseksi”, Toivola kuvailee tarkkaan harkitun päätöksen taustoja.

Tärkein tekijä sekä Toivolan aikaisemman ilmoituksen että tuoreen ehdokkuuspäätöksen taustalla on perhe. ”Kun alun perin tein päätöksen olla asettumatta ehdolle olin juuri palannut töihin 9 kuukauden vanhempainvapaalta, ja kansanedustajan työn sekä lapsiperheen arjen yhdistäminen tuntui haastavalta yhtälöltä. Uudenlaisen rytmin opettelu lapsen syntymän jälkeen ottaa oman aikansa kaikissa perheissä. Nyt syksyn ja talven myötä arki on kuitenkin asettunut uomaansa ja olen varma, että voin hoitaa sekä työni että pienen tyttäreni täysipainoisesti”, Toivola kertoo.

Toivola on pohtinut paljon työn ja perheen yhteensovittamista oman päätöksentekonsa yhteydessä. ”Tärkeintä on itse asettaa rajat omalle jaksamiselle. Työn ja perheen yhteensovittaminen on iso haaste koko suomalaisessa yhteiskunnassa ja kehittämiseksi tulee tehdä töitä myös jatkossa”, Toivola sanoo. “Itse olen kiitollinen laajasta ja luotettavasta tukiverkostani, sekä tyttäreni saamasta ensiluokkaisesta kunnallisesta päivähoidosta.”

Toivola asettaa tulevan vaalikauden keskeisiksi tavoitteikseen lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisen aina varhaiskasvatuksesta aikuisuuden kynnykselle, isien roolin vahvistamisen kotona ja naisten aseman tukemisen työelämässä sekä moniarvoisuuden edistämisen kotimaassa ja kansainvälisesti. ”Odotan todella innolla tulevia vaaleja ja olen erittäin motivoitunut jatkamaan työtäni tasa-arvoisen, kansainvälisen sekä moniarvoisen Suomen eteen. Haastavina aikoina tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista erottelun sijaan – olen varma, että se kantaa pitkälle,” Toivola päättää.

Kategoria(t): kategorioimattomat

Kaikki ei ole kaupan

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma myönsi minulle tänään kysymysvuoron eduskunnan viikoittaisella kyselytunnilla. Tiedustelin koko eduskunnan läsnä ollessa, mikä on sen valmistelussa olleiden äitys- ja translain tilanne ja milloin niistä saadaan hallituksen esitykset eduskunnalle. Molemmat ovat lakeja, joilla edistetään ihmisoikeuksien ja itsemääräämisoikeuden toteutumista Suomessa. Translaki poistaisi muun muassa juridista sukupuoltaan korjaavalta henkilöltä sterilisaatiopakon.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson vastasi, että äityslaki on valmis, mutta siitä ei tulla antamaan hallituksen esitystä eduskunnalle hallituksen sisäisten erimielisyyksien vuoksi.

Pääministeri Alexander Stubb jatkoi ja sanoi, että molemmat lait jäävät seuraavan eduskunnan ratkaistavaksi, koska hallitus ei pääse niistä yhteisymmärrykseen.

Pääministerin vastaus koko eduskunnan ja kyselytuntia seuranneiden suomalaisten edessä oli surullinen. Nyt jos koskaan olisi tarvittu johtajuutta, joka asettaa ihmisen itsemääräämisoikeuden ja yhdenvertaisuuden kaiken muun edelle. Alexander Stubb on monessa kohtaa seissyt ansiokkaasti etulinjassa vähemmistöjen oikeuksien tukemiseksi, mutta tänään hän johtajana joutui kääntämään selkänsä edustamilleen arvoille.

Onko tämä politiikkaa vuonna 2015? Ymmärrän sen, että politiikassa ei aina saa kaikkea. Ymmärrän kompromissit ja häviöt, kun puhutaan rakenteista ja rahasta. Mutta minä en voi ymmärtää, että ihmisten koskemattomuus, yhdenvertaisuus tai itsemääräämisoikeus olisivat vielä tämän päivän Suomessa kauppatavaraa. Ihmisen elämän arvon tunnustaminen ei tulisi olla debatin paikka.

Äitiyslaki:

Oikeusministeriössä valmisteltu äitiyslaki pyrkii helpottamaan vanhemmuuden tunnustamista niissä perheissä, joissa on kaksi äitiä. Lain tavoite on turvata lapselle kaksi oikeudellista ja elatusvelvollista vanhempaa mahdollisimman pian lapsen syntymän jälkeen. Laki on rinnastettavissa juuri voimaan tulleeseen isyyslakiin, jossa vanhemmuus voidaan tunnustaa ennen lapsen syntymää. Tämä on tärkeää esimerkiksi vastasyntyneen kohdalla, jos lapsen biologinen äiti kuolee. Lain tavoite on lapsen etu ja sen tosiasian tunnistaminen, että kuva suomalaisista perheistä on monimuotoinen ja jokaisen hyvinvointi tulisi turvata parhaalla mahdollisella tavalla.

Translaki:

Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteltu translain uudistus, joka poistaisi sukupuolen juridisen vahvistamisen ehdoista mm. sterilisaatiopakon sekä avioliiton pakkopurun. Molemmat nykylainsäädännössä vielä olevat ehdot on tuomittu laajasti eri ihmisoikeustoimijoiden taholta niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Suomessa lainvalmistelu sai alkunsa Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun huomautuksesta.

Kategoria(t): kategorioimattomat

Demokratian ääriviivat

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen ilmoitti (11.12.) Ylen uutisissa, että hallitussopu on vaarassa, jos nykyinen hallitus tuo seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskevia esityksiä eduskunnalle.

Oletettavasti Räsänen viittaa valmisteilla olevaan translakiin, joka poistaisi esimerkiksi sterilisaatiopakon sekä avioliiton pakkopurun. Molemmat ovat lakeja, jotka ovat myös kansainvälisten ihmisoikeuselimien jyrkästi tuomitsemia ja niiden nähdään vakavalla tavalla rikkovan ihmisen itsemääräämisoikeutta. Oikeusministeriössä taas on valmisteilla äitiyslaki, jossa lapsen toinen naispuolinen vanhempi voitaisiin vahvistaa myös äidiksi, synnyttäneen äidin ohella. Lain tavoite on turvata lapselle kaksi oikeudellista ja elatusvelvollista vanhempaa mahdollisimman pian lapsen syntymän jälkeen. Lain tavoite on lapsen etu.

Miten on mahdollista, että vuonna 2014 meillä on poliittinen puolue, joka käy politiikkaa ihmisten identiteetin ja oikeuksien rajoittamisen kautta? Miten on mahdollista, että tällainen puolue on osa hallitusta ja tervetullut yhteistyökumppani. Miten on mahdollista, että vastustus kristillisdemokraattien harjoittamaa politiikkaa kohtaan ei nouse sosiaalisen median facebook-päivityksiä suuremmaksi. Jäsennellyksi näkemyksesi siitä, mitä ovat yhteiskuntamme arvot ja demokratian sisältö sekä ääriviivat.

Vertailupohjaa rajojen asettamisesta, tosin eri asiakysymysten osalta, voidaan hakea Ruotsista. Ruotsissa yksikään poliittinen puolue ei ole ollut halukas tekemään yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa. Arvo on niin vahva, että se on jopa osaltaan johtanut siihen että Ruotsissa järjestetään uudet vaalit. Puolueella nähdään olevan vahvat rasistiset juuret. Tämä on Ruotsalaisen yhteiskunnan arvojen vastaista.

Tämänkaltainen linjaus tuntui aluksi aika rajulta ja saa miettimään, onko demokratian periaatteiden mukaista sulkea ulos ääni, joka on vaaleilla valittu ja kannatuksensa kansalta saanut.

Ruotsin entinen pääministeri Fredrik Reinfeldt totesi toissa viikonloppuna julkaistussa haastattelussa, että syrjimättömyyden arvo oikeuttaa tässä kohtaa ruotsidemokraattien sulkemiseen ulos poliittisesta yhteistyöstä. Ruotsidemokraattien saama kannatus on kuitenkin syytä huomata. Reinfeldtin näkemys on, että ruotsidemokraattien saamat äänet eivät olleet rasismille vaan vastalause jollekin syvemmälle ulkopuolisuuden tunteelle. Vastalause yhteiskunnalle, jossa on syntynyt vahva eliitti, joka jättää ulkopuolelle ison osan kansasta. Tämä on se viesti, joka täytyy kuulla ja ottaa vakavasti, mutta se ei vaadi syrjivän politiikan hyväksymistä. Tämä on pohdinnan arvoinen asia myös meillä Suomessa.

Suomen kärkiarvoja kehitysyhteistyössä sekä muussa ulkopolitiikassa ovat ihmisoikeudet ja niiden toteutuminen. Suomi tukee ja rahoittaa kansainvälistä ihmisoikeustyötä ja vasta hyväksytyn ihmisoikeuselonteon mukaan ihmisoikeudet ovat osa Suomen kansainvälistä profiilia. Samainen selonteko nostaa Suomessa tarkasteluun yhtenä neljästä kehittämisalueesta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt. Näihin ryhmiin kuuluvat ihmiset kokevat huomattavasti muuta väestöä enemmän syrjintää työelämässä, koulussa, palveluissa ja julkisessa keskustelussa. 90 prosenttia transnuorista oli kokenut koulukiusaamista. On hyvin ristiriitaista nähdä ihmisoikeuksien merkitys kansainvälisesti, mutta sivuuttaa ne omassa yhteiskunnassa.

Pääministeri Aexander Stubb kommentoi Räsäsen lausuntoa sanoen, että translain eteneminen vaatii hallituksen yksimielisyyttä. Tässä kohtaa hallituksella olisi mahdollisuus määrittää selkeät ääriviivat yhdenvertaisuudelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Ääriviivat, jotka pitävät sisällään myös seksuaali- ja sukupuolivähemmmistöt. Ministerit Huovinen ja Henriksson ovat tehneet valmistelun suhteen erinomaista työtä. Nyt olisi toimeenpanon aika.

Kategoria(t): kategorioimattomat

Kirje Suomelle

Olet syntymäkotini ja lapsuuteni leikkikenttä. Jakamaton sielunmaisemani, jota en valinnut, mutta josta tuli omani. Liikutuin iskelmästä ensimmäisen kerran 8-vuotiaana, itkin kun Marjo Matikainen ylitti itsensä ja lähetin postikortissa toiveitani televisioon. Pyhintä oli äiti, mummo ja joulupukki. Esitin Jeesusta, lauloin suvivirttä ja humalluin aikuisuuden kynnyksellä omenaviinistä. Pelkäsin, etten opi puhumaan unelmiani sanoiksi. Pelkäsin, etten opi puhumaan mistään. Kaikki hyvä ja kaunis hävetti. Haaveet polttivat sisälläni, mutta olin hiljaisen kulttuurin kasvatti.

Kannoin matkassani juuria toisesta maasta. Irrallisuutta ja jälkiä, joita ei voinut piilottaa. Maailmaa, joka omalle kansalleni edusti eksotiikkaa, toiseutta, uhkaa ja muukalaisuutta. Herätti alemmuutta ja uteliaisuutta.

Pelosta huolimatta tunnistin hyvän ja pahan. Uskoin hyvän voittoon. Päätin, että tarinallani on yhtäläinen oikeus olla osa sinua. Olithan ainut, jonka tunsin omakseni.

Olen oppinut puhumaan. Sanoittamaan unelmiani. Matkannut vieraisiin maihin ja tutustunut juurieni toiseen päähän. Oppinut, ettei vapaus ole itsestään selvää ja hyvä kannattaa sanoa ääneen. Edelleen hetkittäin pelkään, että unelmani elämälle ovat kohtuuttomia, syntyneet väärästä ihmisestä. Välillä mietin, miten sama unelma toisessa on elämän tarkoitus, ja toisessa väärää ja epäkelpoa.

Miten olen tässä? Tyytyväisenä ja omien unelmieni kokoisena. Sinä pelastit minut. Kohtaamani ihmiset ja kulttuuri. Taide opetti tunteista ja omasta polusta. Ihmiset opettivat puhumaan. Sinä innoitit tavoittelemaan unelmia. Annoit osallisuuden.

Toivon, ettei kukaan maillasi joutuisi pelkäämään tai kokemaan toiseutta. Näin jokainen voisi luottaa itsessään juuri niihin asioihin, joita itse pitää kaikkein kauneimpina ja arvokkaimpina. Toivon, ettei olisi tuomiota väärästä elämästä ja rohkenisimme katsoa toisiamme silmiin. Tunnistaa samankaltaisuutemme. Antaisimme myös muukalaisen värähtää itsessämme.

Olet lopulta antanut kaiken minussa nousta esiin. Et asettanut ehtoja unelmilleni. Toivon, että pysyt pelottomana ja vailla ehtoja ihmisyydelle. Toivon jokaiselle oikeutta ja osallisuutta sinusta. Oikeus ja osallisuus ovat historiasi perintö ja tulevaisuus.

Hyvää itsenäisyyspäivää

Kategoria(t): kategorioimattomat

Tavoitteena syrjimätön yhteiskunta

Lapsen edun toteutumisen määreenä on usein käytetty lapsen oikeutta molempiin vanhempiin eli isään ja äitiin. Tasa-arvoinen avioliittolaki on nähty jopa uhkana tälle oikeudelle.

Suomen hedelmöityshoitolaki astui voimaan 1.9.2007. Lain mukaan hedelmöityshoitoja voidaan antaa avio- ja avopareille sekä naispareille ja itsellisille naisille. Adoptiolainsäädäntö mahdollistaa perheen sisäisen adoption sekä adoption myös yksinhakijalle. Samaa sukupuolta olevat parit voivat toimia sijaisvanhempina.

Näiden lakien tavoitteena on lapsen edun turvaaminen. Tasa-arvoinen avioliittolaki ei siis määritä uudelleen lapsen etua vaan pyrkii vahvistamaan sitä. Sateenkaariperheet ry:n mukaan Suomessa elää nyt noin 10 000 lasta erimuotoisissa sateenkaariperheissä. Näiden lasten etu on niin arvollisesti kuin juridisesti syrjimätön yhteiskunta.

Niin yhteiskuntana kuin yksilöinä meidän tulisi luottaa jokaisen vanhemmuuteen. Jokaisen vanhemman rakkauteen lastaan kohtaan ja pyrkimykseen tehdä kaikkensa lapsen hyvinvoinnin eteen. Näin ei tietenkään jokaisessa perheessä ole, mutta sen määreenä ei millään muotoa ole vanhempien seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli.

Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta eri asemaan sukupuolen tai muun henkilöön liittyvän syyn kuten seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Perustuslain yhdenvertaisuusperiaate ja syrjinnän kielto kattavat syrjinnän sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yhdenvertaisuus lain edessä tarkoittaa, että lainsäädännön tulisi soveltua kaikkiin yhtäläisesti riippumatta esimerkiksi sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

Jani Toivola
kansanedustaja (vihr.)
lakivaliokunnan jäsen
Helsinki

Touko Aalto
Vihreiden varapuheenjohtaja
kaupunginvaltuutettu
Jyväskylä

Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 27.11.2014

Kategoria(t): kategorioimattomat

Lastensuojelusta unohtui ihminen

Tänään vietetään lasten oikeuksien päivää. Suomessa lasten suojelusta vastaavat perheet, kunnat ja valtio. Kun kaikki tuki pettää katastrofi seuraa. Vantaalla 9-vuotiaiden sisarusten hätään vastattiin vasta 37. lastensuojeluilmoituksen jälkeen. Lehtien palstoilla on kerrottu mitä tapahtuu kun apua ei tule ilmoitusten jälkeenkään. Lasten ja perheiden hätä jättää läheisiin ja naapurustoon jälkensä.

Lastensuojelusta on unohtunut jotain tärkeää: ihmiset. Otsikoihin nousseella Vantaalla sosiaalityöntekijällä on autettavanaan jopa 60 lasta samaan aikaan, kun valtakunnallinen suositus on korkeintaan 40 lasta. Muualla asiat ovat vielä huonommin. Suomessa tehdään vuosittain huikea 100 000 lastensuojeluilmoitusta ja 4000 huostaanottoa. Ei siis ihme jos kauheassa pyörityksessä olevat perheet kokevat kiireiset lastensuojelun työntekijät kaukaisiksi ja työntekijät itse väsyvät työtaakan alle. Sosiaalialan työntekijät eivät vieroksu työntekoa, mutta alan ammattilaisina he haluavat pelkän suorittamisen sijaan osallistua myös työnsä kehittämiseen ja tavata asiakkainaan olevia lapsia tiheämmin.

Näin ei voi jatkua. Suomessa tarvitaan enemmän ennaltaehkäiseviä palveluita Imatran-mallin mukaan, jossa perheet ja lapset kohdataan aina kasvokkain ja tarvittaessa kotona. Ilman kiirettä. Perheitä on tuettava ennen tilanteen kriisiyhtymistä. Parhaimmassa tapauksessa ongelmien kasautuminen voidaan estää lyhytaikaisella kotona annettavalla tuella. Toisaalta meidän pitää huolehtia siitä, että työntekijöillä on aikaa tehdä työnsä hyvin ja nähdä asiakkaina oleviaan lapsia.

Panostukset ennaltaehkäisyyn voivat tuntua vaikeassa taloustilanteessa kiperiltä, mutta totuus on, että kriisien ehkäisy on myös taloudellisesti kannattavaa. Imatralla kotipalveluja alettiin kehittää sen jälkeen kun lastensuojelun asiakasmäärät olivat hallitsemattomassa kasvussa ja kaupungin varat lopussa. Uusi malli toi miljoonien säästöt. Kun rahaa ei ole jäljellä on pakko miettiä lähestymistapoja uudelleen.

Parhaat ideat lastensuojelun kehittämisestä saadaan työntekijöiltä, perheiltä ja lapsilta, jotka ovat olleet lastensuojelun kohteena. Onkin ollut hienoa huomata lastensuojelunuorten kokemusasiantuntijaryhmien yleistyvän kunnissa. On tärkeää saada erityisesti lasten ääni kuuluviin.

Suomen ohjenuoraksi onkin otettava Tanska, jossa sosiaalityöntekijöitä ei nähdä lapsia vanhemmiltaan riistävinä virkamiehinä vaan perheen tukipilareina. On aika palauttaa ihminen lastensuojelun ytimeen.

Jani Toivola, kansanedustaja
Joel Linnainmäki, Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

Kategoria(t): kategorioimattomat

Euro taiteelle tuo tukevan tuoton

Tämän hetkiset talousluvut puhuvat sen puolesta, että uhka eriarvoistumisen kasvulle on suuri. Tärkeä vastalääke tälle kehitykselle sekä jokaisen mahdollisuudelle parantaa oman elämän asetelmia on ehdottomasti koulutus. Koulutus, joka antaa välineitä teoreettisen tiedon lisäksi tunnistaa, kehittää ja ilmaista omia vahvuuksia.

Suomi tarvitsee uusia ideoita, jotka synnyttävät tuotteita ja palveluita, joilla on sekä kotimaista että kansainvälistä kysyntää. Kysyntä luo kauppaa, joka nostaa myös Suomen taloutta. Ideoita syntyy vain hyvinvoivien, uskaliaiden ja rohkeiden yksilöiden kautta. Tarvitaan ihmisiä, jotka uskaltavat rikkoa totuttuja ajatuksia, sanoilla ja teoilla. Viihtyvät omassa ihossaan, puhuvat ajatuksensa ääneen, ja joilla on sosiaalisia taitoja viedä itseään ja ideoitaan eteenpäin.

Samalla yhteiskunnan tärkein tavoite tulee olla jakamaton oikeus ihmisarvoiseen elämään. Emme ole maailmassa vain pitääksemme yllä taloutta vaan elääksemme arvokasta elämää, jossa saamme kokea yhteyttä ja osallisuutta toisiin ihmisiin. Merkittävä osa tuota yhteyttä suurelle osalle meistä on työ ja sen merkityksellisyys. Haluamme löytää työtä, joka vastaa omia arvojamme ja tavoitteitamme elämässä. Työtä, jossa voimme ilmaista omia vahvuuksiamme ja laittaa parhaat puolet itsestämme liikkeelle. Kun unelmat ja merkityksellisyys toteutuvat, toteutuu myös yhteiskunnan etu: kasvu, vauraus ja työllisyys. Kaikki nämä elementit ovat tukipilareita hyvinvointiyhteiskunnalle, joka pystyy jatkossakin pitämään kiinni jokaisen ihmisarvosta tarjoamalla kattavasti palveluita ja tukiverkkoja niitä kulloisessakin elämäntilanteessa tarvitsevalle.

”Ihminen tarvitsee tyydyttävään elämään toisia ihmisiä, sosiaalisia kokemuksia ja sisältöjä näihin kokemuksiin. Taide ja kulttuuri eivät ole ainoita ratkaisuja, mutta ne tarjoavat laajalti mahdollisuuksia sosiaalisiin kontakteihin, uusiin elämänsisältöihin ja harrastuksiin, ehkä kokonaiseen työuraan.”

Näillä sanoilla alkaa Taiteen edistämiskeskuksen tuottaja-läänintaitelija Patrik Ikäläisen analyysi Kotkan Nuorisoteatterin toiminnasta. Ikäläinen on tutkinut teatterin Räjähdysvaara-näytelmään osallistuneiden nuorten toimintaa Social Return on Investment (SROI) –menetelmällä ja todennut, että jokainen teatteriin satsattu euro on tullut takaisin kasvaen korkoa 1,46 euroon. Näytelmän tutkimusmateriaalin lomakekysymysten avoimissa kysymyksissä nousi esiin itsetuntemukseen, ryhmätyötaitoihin, sosiaalisuuteen sekä ilmaisutaitoihin liittyviä havaintoja.

Juuri nämä taidot ovat avainasemassa, kun puhumme yhteiskuntamme tulevaisuudesta. Eriarvoistuminen tapahtuu jo ennen työtä ja taloutta. Se alkaa siitä, minkälaisia välineitä ja taitoja jokainen lapsi ja nuori kasvaessaan saa. Riittääkö edelleen luku- ja laskutaito vai olisiko aika astua uudelle vuosituhannelle ja tunnustaa luovuuden merkitys lukutaidon veroiseksi?

Käytännössä tarvitsemme koulutusjärjestelmään lisää luovuutta. Työvälineitä, jotka auttavat ihmistä tunnistamaan itsessään pienet sekä suuret vahvuudet. Oppimisen menetelmiä, jotka luovat uskallusta ja rohkeutta sekä sosiaalisia taitoja viedä omaa osaamista ja taitoja eteenpäin. Käytännön välineitä näihin tavoitteisiin ovat taito- ja taideaineet. Draama- ja yhteisökasvatus.

Tällä hetkellä lapsi saa epätasaisesti mahdollisuuksia kehittää sosiaalisia taitojaan, esiintymistä tai omaa luovuuttaan riippuen siitä, minkälaiseen elinpiiriin hän syntyy, minkälaisessa ystäväpiirissä tai harrastuksissa hän viettää aikaansa, tai mitä koulua hän käy ja kenet hän sattuu samaan opettajaksi. Se, joka ei syystä tai toisesta pääse kosketuksiin näiden asioiden kanssa, jää väistämättä usein takamatkalle muista. Luomalla pysyvä ja kaikille tarkoitettu luovuuteen ja draamakasvatukseen pohjaava oppiaine, antaisimme kaikille lapsille nykyistä huomattavasti tasavertaisemmat mahdollisuudet omaan elämään ja loisimme tehokkaan vastavoiman eriarvoistumiselle. Rohkeus, tavoitteellisuus, unelmat, verkostoituminen ja vuorovaikutustaidot on lopulta rajattu hyvin pienelle joukolle yhteiskuntaa.

Muutama viikko sitten Helsingissä järjestettiin Nordic Business Forum, joka oli nuorten suomalaisten yrittäjien huikea taidonnäyte. Muutamassa vuodessa he ovat rohkeasti ja kunnianhimoisesti rakentaneet konseptin, joka erottuu tällä hetkellä jopa maailmanlaajuisessa kilpailussa. Viimeiseen asti hiottu tapahtuma tarjoili kahden päivän ajan maailman parhaita puhujia. Mitä tapahtuisi, jos perinteinen kohderyhmä vaihdettaisiin toiseksi? Me kaikki tarvitsemme rohkeutta ja osallisuutta. Sen ratkaisevan sykäyksen, joka saa minut tekemään elämässä enemmän valintoja itseni puolesta.

Kirjoitus on julkaistu Iltalehden blogissa 6.11.2014

Kategoria(t): kategorioimattomat